Tatu ja Patu -kirjoja tekevä aviopari on yhdessä 24/7 – "Ei tarvitse käydä mitään kehityskeskusteluja"

Aino Havukainen ja Sami Toivonen tekevät yhdessä suosittua Tatu ja Patu -kirjasarjaa. Vaikka kirjoja on syntynyt jo parikymmentä, ei riitoja ole tullut.

Tatu ja Patu
Tatu ja Patu
Mikko Koski/Yle

Aino Havukainen aloittaa lauseen, jota Sami Toivonen täydentää. Aino puhuu nopeasti ja elehtien, Sami harkiten ja pyöritellen samalla lyijykynää mietteliään näköisenä.

– Olen usein ikään kuin Ainon tulkki. Hän puhuu niin nopeasti ja paljon, että huomaan ulkopuolisten olevan välillä vähän huuli pyöreänä. Täydennän sitten puhetta muutamilla tarkennuksilla niin, että asia tulee selväksi, Sami Toivonen paljastaa.

– Olemme kaksistaan kotona niin paljon, että se on omiaan luomaan oman kieliopin. Molemmat täydennämme toisiamme. Yhdessä me selviämme elämästä, nauraa Aino Havukainen.

Kaksikon symbioosin tuloksena ovat syntyneet myös supersuositut Tatu ja Patu -lastenkirjat. Hiljattain ilmestyi 20. kirja, jossa Outolan veljekset seikkailevat. Kirjoja on myyty jo yli miljoona kappaletta ja ne ovat useiden kirjastojen lainatuimpia teoksia.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Aino Havukainen ja Sami Toivonen käyttävät paljon aikaa ideoimiseen.Mikko Koski/Yle

Kirjat syntyvät tiiviissä yhteistyössä. Vaikka Sami piirtää lopullisen viivan, ovat kaikki ideat ja kuvitukset yhteisen pohdinnan tuloksia.

Tärkeintä on juuri ideointivaihe. Se vie kirjan teosta melkein puolet ajasta. Nyt kun 20. juhlakirja on juuri saatu painosta, on uuden, vuoden kuluttua ilmestyvän kirjan hahmottelu jo alkanut. Pariskunta istuu vierekkäin terassilla ja heittelee mitä villeimpiä ideoita tulevaa kirjaa varten. Kaksikolla on selvästi hauskaa.

– Parastahan tässä on se, että tuntee toisen niin hyvin. Meillä ei ole mustasukkaisuutta ideoista. Itse asiassa emme ikinä edes muista kumpi on keksinyt jonkun idiksen, Aino sanoo.

Me emme tosiaankaan asettele sanojamme. Kaikki sosiaalinen hässäkkä jää tästä välistä pois.

Monissa luovissa työyhteisöissä ideointi on herkkää puuhaa. Sanat täytyy asetella tarkoin, ettei työtoveri pahoita mieltään ja lamaannu.

– Me emme tosiaankaan asettele sanojamme. Kaikki sosiaalinen hässäkkä jää tästä välistä pois. Meidän ei tarvitse käydä mitään kehityskeskusteluja, vaan voidaan keskittyä puhtaasti lopputulokseen, toteaa Aino Havukainen.

Molemmat vakuuttavat, ettei kumpikaan ole kahdenkymmenen vuoden aikana pahoittanut mieltään, jos toinen on sanonut "hei, en tykkää tuosta ideasta".

– Olemme oppineet siihen, että ideoita täytyy käydä loputtomasti läpi ja vain pienen pieni osa päätyy kirjaan, Sami Toivonen kertoo.

Huumorin tekeminen on totista työtä

Aamusta iltaan yhdessä oleminen kuulostaa monen mielestä rasittavalta. Aino ja Sami eivät koe asiaa niin, vaikka myöntävät, että monet ihmettelevät pariskunnan tiivistä yhteiseloa. Toimivan tiimin takana ei kuitenkaan ole mitään suurta salaisuutta.

– Asia on näin yksinkertainen: yhteinen päämäärä. Hyvä lopputulos on tärkeintä. Työtä tehdessä meidän henkilöt ikään kuin häviävät, Havukainen kuvailee.

Tatu ja Patu -kirjat ovat hauskoja, ja huumori on yksi asia, joka selvästi yhdistää pariskuntaa. Uutta kirjaa ideoidessa molemmat nauravat vähän väliä vedet silmissä. Kirjojen humoristisesta sävystä kysyttäessä molemmat kuitenkin vakavoituvat.

– Huumorin tekeminen on totista hommaa, Toivonen sanoo.

– Joo, se ei ole välttämättä ollenkaan hauskaa. Se maistuu ihan työnteolta. Toisaalta oivalluksen löytäminen, josta molemmat tietää heti, että se toimii – se on oikeastaan parasta kirjan tekemisessä, Havukainen täydentää.

Sami Toivonen ja Aino Havukainen työhuoneessaan.
Sami Toivonen piirtää. Aino Havukainen tekee taittoa ja tekstejä.Mikko Koski/Yle

Tatu ja Patun hauskuus perustuu ulkopuolisuuteen. Veljekset tulevat Outolasta ja he jaksavat ihmetellä meidän tavallisten ihmisten elämää. Lapset rakastavat sitä, kun voivat olla fiksumpia ja tietäväisempiä kuin kirjan päähenkilöt.

– Luulen, että kirjojen suosiossa on kyse myös jaetusta naurusta. Mikä sen parempaa lapsen mielestä, kun voi yhdessä vanhemman tai jonkun aikuisen kanssa nauraa yhdessä, Havukainen sanoo.

Aluksi Tatu ja Patu näyttivät vanhoilta ukoilta

Hahmojen isopäinen ulkonäkö syntyi pienen sisuuntumisen lopputuloksena. Alun perin Sami oli piirtänyt hahmot aivan erinäköisiksi. Otavan kustannustoimittajan mielestä ne näyttivät vanhoilta ukkeleilta, ja olivat jopa vastenmielisen näköisiä. Aino ja Sami tulistuivat tästä ja päättivät tehdä hahmoista liioitellun söpöjä. Niin syntyivät vauvamaisen näköiset Tatu ja Patu, joiden ilmeet ovat valtavia.

– Nimet valikoituivat pitkästä listasta nimipareja. Tatu ja Patu tuntuivat jotenkin jäpäköiltä nimiltä, muistelee Sami Toivonen.

Ensin Tatu ja Patu esiintyivät Veera-kirjoissa, mutta pian kaksikon karisma vaati oman kirjasarjan. Aluksi kirjat eivät hetkauttaneet juuri ketään. Myynti oli niin pientä, että kymmenen vuoden puurtamisen jälkeen Aino ja Sami olivat valmiita lyömään hanskat tiskiin.

– Me elimme muilla kuvitustöillä, vaikka juuri kirjojen tekemiseen meni hirvittävästi aikaa. Lapset olivat silloin pieniä, joten tuntui, ettei tässä ole mitään järkeä.

Onneksi pariskunta ei kuitenkaan luovuttanut, sillä pian suosio alkoi. Tatun ja Patun Suomi sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2008 ja nykyään kirjasarja herättää kiinnostusta jopa ulkomailla. Käännösoikeuksia on myyty 21 maahan.

Kohinapäiviä ei saa olla montaa vuodessa

Kirjoja syntyy yksi per vuosi, joten pariskunnan työskentely on tiukasti aikataulutettua. Luppoaikaa ei juuri ole. Jos viikolla tulee jotain yllättävää, kuten vaikka toimittajan haastattelukäynti, aikataulu otetaan kiinni viikonloppuna.

– Meille sopii tällainen säännönmukainen elämä, koska olemme aina kotona. Rakastamme rutiineja.

Olen saanut viimeksi inspiraation joskus 90-luvulla. Kyllä tämä on täyttä työtä, eikä mitään taiteilijaelämää.

Kun monet kirjailijat hakevat inspiraatiota ulkomaamatkoilta, ovat ne Havukaiselle ja Toivoselle lähinnä vain logistisia ongelmia. Siksi he ovat minimoineet kirjojen markkinointikiertueet ja kaikenlaiset esiintymiset.

– Vaikka messut ja tapahtumat ovat kivoja, niistä jää päähän sellainen kohina. Tällä kirjantekoaikataululla vuodessa ei voi olla montaa kohinapäivää, Aino Havukainen toteaa.

Työpöytä
Sami Toivosella kuluu lyijykyniä paljon.Mikko Koski/Yle

Pariskunta ei enää yritä erottaa työtä ja vapaa-aikaa. Kaikki on muuttunut helpommaksi, kun keinotekoinen raja-aita kumottiin.

– Tämä on vain tätä elämää. Eihän maanviljelijäkään jaa päiväänsä työaikaan ja vapaa-aikaan.

Joka päivä kuitenkin tehdään töitä, vaikka tarkkoja työaikoja ei ole. Työhön on tartuttava, koska inspiraatiota on turha odotella.

– Olen saanut viimeksi inspiraation joskus 90-luvulla. Kyllä tämä on täyttä työtä, eikä mitään taiteilijaelämää, nauraa Aino Havukainen.

Mauri Kunnaksen kotitalo ihastutti historiallaan

Yhteistyö on hioutunut vuosikymmenten aikana, sillä Aino ja Sami tapasivat jo opiskellessaan graafista suunnittelua silloisessa Lahden muotoiluinstituutissa. Pariskuntaa yhdisti alusta saakka taide.

He kohtasivat ensimmäisen kerran, kun Aino järjesti kämppiksensä kanssa bileet, joihin oli kutsuttu myös ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Sami huomasi Ainon yöpöydällä tutunnäköisen sarjakuva-albumin ja kehaisi sitä. Aino kehui lisää, sillä hän piti kyseisestä albumista todella paljon.

– Vasta myöhemmin minulle valkeni, että Sami oli tehnyt sen. Siitä se sitten lähti, Aino muistelee.

Pariskunta ryhtyi työskentelemään yhdessä hyvin pian, sillä Aino ihaili Samin taitavaa piirtämistä.

– Sami pystyi toteuttamaan sellaisetkin visiot, joihin omat taitoni eivät todellakaan riittäneet.

Nykyisin pariskunta jatkaa lastenkulttuurin tekemistä Mauri Kunnaksen vanhassa kotitalossa Sastamalassa. Talokaupat syntyivät kymmenisen vuotta sitten, kun Havukainen ja Toivonen olivat esiintymässä Vanhan kirjallisuuden päivillä. Kunnas oli kierrättänyt kirjailijoita ympäri Sastamalaa ja kierros oli päättynyt tyhjillään olevan kotitalon pihaan.

– Kun Mauri ehdotti talon ostamista, tiesimme oikeastaan heti, että tämä se on. Onhan se kutkuttava ajatus, että Maurin isä on pitänyt kellarissa leluverstasta ja Mauri on kertomansa mukaan keksinyt tuon ikkunan ääressä koirahahmonsa, kertoo Sami ja osoittaa talon työhuoneen suuntaan.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Pariskunta on remontoinut Mauri Kunnaksen vanhan kotitalon perusteellisesti.Mikko Koski/Yle

Myös Tatusta ja Patusta on tullut olennainen osa suomalaista lastenkirjallisuutta. Veljesten parissa on kasvanut jo kokonainen sukupolvi. Kirjailijapariskunta aikoo jatkaa sarjaa niin kauan kuin ideoita riittää.

Sami Toivonen vilauttaa luonnosteluvihkoaan, johon on piirtänyt ensimmäisiä hahmotelmiaan uutta kirjaa varten. Sivuilla vilahtaa hurjannäköisiä tyyppejä partoineen ja miekkoineen. Toivonen uskaltaa näyttää hahmotelmia, sillä on hyvin todennäköistä, ettei näistä ideoista mikään päädy kirjaan.

– Teemme paljon turhaa työtä heittelemällä valtavia määriä ideoita. Se on kuitenkin pakko tehdä, jotta briljantit ideat pääsevät jalostumaan.

Onneksi vielä on puoli vuotta aikaa kehitellä ajatuksia, ennen kuin itse kirjan tekeminen alkaa.