Auralainen saparonpelastaja Taru Antikainen lähtee EU-kiertueelle – Euroopassa saparot leikataan usein turhaan

Saparoiden pureskelu on yleinen ongelma sikaloissa. Suomessa tiedetään, miten siat saadaan jättämään saparot rauhaan.

tuotantoeläimet
Taru Antikainen sikalassaan.
Taru Antikainen kasvattaa sikoja Aurassa Varsinais-Suomessa.Lassi Lähteenmäki / Yle

AuraPorsaiden saparoiden leikkaaminen on kielletty EU:ssa. Saparo voidaan kuitenkin leikata pakottavista syistä. Pakottaviin syihin vedotaan, kun porsaat alkavat näykkiä toistensa saparoita ja lääkitystä tarvitaan.

Suomessa ja Ruotsissa saparoiden leikkaaminen on kielletty kokonaan, ja se on kirjattu kansalliseen lakiin. Muissa EU-maissa saparoiden typistäminen on hyvin yleistä.

Suomessa ja Ruotsissa myös tiedetään, miten purentaongelmasta päästään eroon. Tätä tietämystä auralainen maataloustuottaja Taru Antikainen on vienyt eurooppalaisiin alan seminaareihin.

Antikaisen tilalla Varsinais-Suomessa on kaikkiaan 4 000 sikaa. Saparot ovat paikoillaan.

– Suomi on pärjännyt saparoiden kanssa vuodesta 2003, jolloin EU-direktiivi piti laittaa voimaan, Antikainen sanoo.

– On osoitettu, että se on mahdollista, mutta muut maat ovat keksineet tekosyitä ja viivyttelykeinoja. Nyt siihen on tulossa stoppi.

Luomuporsaita karsinassa, Sikala-tilateurastamo Kiven Säästöpossu, Karkkila, 14.2.2018.
Jari Kovalainen / Yle

Väljemmät tilat, sujuvampi ruokinta

Antikaisen sikalassa vieraili tiistaina joukko maantaloustuottajia eri puolilta Euroopan unionia.

– Komissio on ottanut direktiivin noudattamisen asiakseen, eli nyt pistetään homma etenemään. Sen takia täällä on eurooppalaiset tuottajajärjestöt katsomassa, miten pitkähäntäisiä sikoja kasvatetaan, kertoo eläinlääkäri Leena Suojala.

Suomessa on etsitty keinoja saparonpurentaan jo 70-luvulta asti. Aika pian huomattiin, että virikkeiden lisääminen tuo viihtyvyyttä ja vähentää saparoiden purentaa. Karsinoihin vietiin muun muassa oksia tai pahnaa, joita siat mielellään pureskelevat.

– Koivua ja pajua annetaan, monen näköistä materiaalia. Sika on utelias – kaikki kelpaa sanomalehdestä kumisaappaaseen, Taru Antikainen sanoo.

Pelkästään virikkeillä saparoiden pureskelua ei ole saatu kuriin, sillä sopiva ympäristö on monen tekijän summa. Sioilla pitää olla väljät oltavat, ruoka-astialle ei saisi syntyä jonoa, ja ilman pitää olla sopivan viileää.

– Niin kauan kun eläimillä ei ole stressiä ja niillä on hyvät oltavat, niiden ei tarvitse tapella keskenään eikä syödä toisiaan. Niin kauan kun häntä pysyy kippurassa, voimme kertoa, onko sika tyytyväinen, Antikainen summaa.

"Olisi reilumpaa pelata samoilla säännöillä"

Syksyllä Taru Antikainen lähtee kierrokselle kaikkiin EU-maihin. Komission järjestämällä kampanjalla pyritään juurruttamaan Suomessa testattuja käytäntöjä eurooppalaisiin sikaloihin.

Aiempien Euroopan-matkojensa perusteella Taru Antikainen tietää, että monessa maassa on yhä vallalla perinteinen, hyvin tehokas tapa tuottaa sikaa. Karsinat ovat ahtaampia ja ritiläpohjaisia. Tässä piilee yksi syy siihen, miksi Antikainen on ryhtynyt saparolähettilääksi.

– Joudumme EU:ssa tuottamaan lihaa samoille markkinoille kalliimmin, mutta se ei näy hinnassa. Olisi reilumpaa, jos kaikki pelaisivat samoilla säännöillä, hän sanoo.