1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. susi

Tšernobylin suoja-alueella syntyneet sudet hipsimässä muualle Eurooppaan – "Yksikään susi ei hohda", vitsailee tutkija ydinsäteilyn vaikutuksista

Tšernobyliin jätettyjen lemmikkikoirien jälkeläisillä menee huonommin: niistä on tullut sudenruokaa.

Nämä nuoret eurooppalaiset sudet kuvattiin eläintarhassa Bialystokissa Puolassa. Kuva: Artur Reszko / EPA

Ukrainassa ja Valko-Venäjällä on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jäljiltä laaja alue, joka on autio ja tyhjä – tai ei sentään: sadat tuhannet asukkaat lähtivät, mutta eläinten määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

Eläimet ovat saaneet lisääntyä omassa rauhassa yli kolme vuosikymmentä ilman, että niiden on tarvinnut piitata ihmisistä. Alueelta jo kadonneet ilvekset ovat tulleet takaisin, ja muhkeiksi kasvaneet villisiat pitävät majaa autioissa rakennuksissa. Sadoista lajeista erityisen menestyksekkäitä ovat olleet sudet.

Susikannan arvioidaan olevan seitsenkertainen ympäröiviin alueisiin verrattuna. Ukrainan ja Valko-Venäjän viranomaisten mukaan susia on ainakin 300. Määrä on niin suuri, että vyöhyke alkaa olla sille liian pieni elinalue.

Susien kuntoa kuvataan silmämääräisesti huomattavan hyväksi, vaikka poikasilla onkin enemmän epämuodostumia kuin susilla keskimäärin.

Tutkija rauhoittelee pelkoja

Yhdysvaltalaisen Missourin yliopiston tutkijaryhmä on juuri julkaissut Tšernobylin susista tekemänsä tutkimuksen European Journal of Wildlife Research (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä.

Tutkijat seurasivat 14 pannoitetun suden liikkeitä Valko-Venäjän puoleisella suojavyöhykkeellä. 13 aikuista sutta pysyivät vyöhykkeellä, mutta nuori uros vaelsi kolmen viikon aikana 300 kilometrin päähän.

Se on ensimmäinen Tšernobylin-susi, jonka tiedetään ainakin tunnustelleen elintilaa muualta. Koska GPS-panta lakkasi toimimasta, tutkijat eivät tiedä, palasiko otus synnyinseuduilleen.

Kaikilla oli neljä jalkaa, kaksi silmää ja yksi häntä.

Tutkija Tšernobylin susista

Tšernobylin ympärillä ei suinkaan ole ekologinen musta aukko, vaan alueesta on tullut käytännössä luonnonpuisto, joka vahvistaa myös ympäristön eläinkantoja, sanoo tutkimusta johtanut eläintieteilijä Michael Byrne Live Science (siirryt toiseen palveluun) -sivustolla.

Mutta onko radioaktiivinen säteily tehnyt susista mutantteja, joiden muuttuneet geenit periytyvät muualle Eurooppaan?

– Yksikään ei hohtanut, ja kaikilla oli neljä jalkaa, kaksi silmää ja yksi häntä, Byrne vitsailee näkemistään susista.

Hänen mukaansa mahdollisten mutaatioiden tutkiminen on paikallaan. Huolissaan ei silti tarvitse olla, hän rauhoittelee.

Tšernobylin ydinvoimalan ympäristön asukkaista muutamat kieltäytyivät lähtemästä kotoaan, joten lähes autioissa kylissä elää edelleen muutamia vanhuksia. Kuva: Tatjana Zenkovitš / EPA

Koirat yrittävät pärjätä

Koska muutkin eläinkannat ovat kasvaneet ja susi on Tšernobylin suojavyöhykkeen hallitsevin petoeläin, siellä riittää susille syötävää. Saalista ovat myös koiralaumat, jotka ovat siinneet sinne jääneistä lemmikkikoirista.

Evakkoon lähteneet ihmiset eivät saaneet ottaa koiriaan mukaan. Sotilaat ampuivat useimmat, mutta osa ehti karkuun, joten alueelle on syntynyt uusia koirapolvia. Niiden on kuitenkin todettu olevan lyhytikäisiä. Tšernobylin koirat eivät näytä elävän yli viisivuotiaiksi, kertoo yhdysvaltalainen hyväntekeväisyysjärjestö Clean Future (siirryt toiseen palveluun).

Koirat tunnistavat edelleen ihmiset ystävikseen ja tulevat heidän luokseen. Tšernobylin reaktorin uuden suojakuoren rakentajat ovat jakaneet niiden kanssa eväitään ja ydinturmaturistit omia ruokaostoksiaan.

Clean Futuren eläinlääkärit ovat hoitaneet Tšernobylin koiria ja antaneet niille rokotuksia, joilla pyritään estämään muun muassa rabieksen eli vesikauhun leviämistä. Koirakannan kasvua hillitään steriloinneilla. Järjestön arvion mukaan koiria on nyt noin 250.

Koirien vihollisia ovat nälkä, kylmä, ydinsaasteet ja juuri se kasvanut susikanta. Toisaalta viitteitä on myös siitä, että Tšernobylin koirat ja sudet ovat saaneet yhteisiä poikasia, Clean Future kertoo.