Turvesoissa nähdään nyt monia mahdollisuuksia – osa haluaa ennallistaa, osa valjastaisi turvemaat ruuantuotannolle

Turvesoiden hyödyntäminen kiinnostaa nyt monella rintamalla. Parhaillaan GTK on keräämässä tietoa Lestijärven turvesoista, ja vastaavanlaisia tutkimuksia tehdään eri puolilla Suomea.

turvemaat
GTK:n väkeä suolla.
Geologi Tuija Vähäkuopus ja tutkimustyöntekijä Jouko Pöytälaakso keräävät Kaksostenkankaannevalta Lestijärveltä turvenäytteitä.Kalle Niskala / Yle

Geologian tutkimuskeskuksen väkeä on jalkautunut Lestijärven turvesoille tänä kesänä toistakymmentä. Turvetutkimusta tehdään kahden ihmisen ryhmissä. Geologi Tuija Vähäkuopus tarpoo metsittyneellä ja mättäisellä Kaksostenkankaannevalla seuranaan kairamies eli virallisemmin tutkimustyöntekijä Jouko Pöytälaakso sekä suuri joukko mäkäräisiä.

Lestijärvellä on tarkoitus kerätä perustietoa turvesoista, sillä sieltä löytyy tuhansia hehtaareja täysin tutkimattomia soita. Urakkaa tälle kesälle on yli 6 000 hehtaaria.

Yhtäkkiä Vähäkuopus pysähtyy suolla ja sanoo:

– Tutkimuspiste.

Jouko Pöytälaakso nostaa kairan tottuneesti ilmaan ja iskee sen voimalla suohon. Tutkimuspiste tarkoittaa, että turpeesta kairataan yhdestä kohdasta näytteitä eri syvyyksistä aina pohjaan saakka. Kaksostenkankaannevalla pohja löytyi tässä kohtaa 2 metrin ja 70 sentin syvyydestä.

Näytteistä nähdään muun muassa minkälaatuista ja paljonko turvetta on. Myös turpeen syntyhistoria näkyy turpeessa.

Tuija Vähäkuopus litistelee turvetta kädessään ja kirjaa havaintoja ylös. Useimmiten GTK tutkii soita, joita ojitus on jo muuttanut. Tämäkin Kaksostenkankaanneva on sellainen.

Geologi Tuija Vähäkuopus tutkii turvetta.
Vähäkuopus tunnustelee turvetta kädessään. Käsituntuma kertoo hyvin turpeen maatumisasteen.Kalle Niskala / Yle

– Tyypiltään tämä on hyvin karu, täällä on rahkarämettä ja -nevaa. Ei täältä löydy mitään vaateliaita kasveja tai sammalia ja puustokin on hyvin kitukasvuista. Avoimempi mutta karu suotyyppi, jossa on jonkun verran turvetta, Vähäkuopus summaa.

Kiinnostus soiden hyödyntämiseen kasvaa

GTK tekee vastaavanlaista tutkimusta myös muualla Suomessa joka kesä. Tänä vuonna työt painottuvat Lestijärven lisäksi Nurmeksen, Valtimon, Hirvensalmen, Pertunmaan, Siikalatvan ja Kittilän kuntiin.

Tutkijat ovat vuosikymmeniä keskittyneet selvittämään lähinnä, paljonko soilla on energiaksi hyödynnettävää turvetta. Nyt viime vuosina myös muunlainen kiinnostus soita kohtaan on nostanut voimakkaasti päätään.

Soiden suojelu ja ennallistaminen tai niiden valjastaminen esimerkiksi ruuantuotantoon näkyvät tutkijoiden työssä:

– Jos meille on joskus sanottukin, että suon mättäisyys ei ole tärkeä tieto, niin nyt se on noussut hyvinkin tärkeäksi seikaksi. Tarve suon pintatietoihin lähtien suotyypistä ja pintarahkoista on kasvanut erittäin paljon viime aikoina. Pikkuhiljaa on esimerkiksi ruvettu huomaamaan, että elävä sammalkerros on erittäin hyvä kasvualusta, kertoo geologi Tuija Vähäkuopus.

Mänty suolla.
Kaksostenkankaannevalla on pieni suoalue, jossa ojitus on tehty vain reuna-alueille. Se luokitellaan lähes luonnontilaiseksi suoksi.Kalle Niskala / Yle

Turpeen käyttö raaka-aineena on monipuolistumassa. GTK:n työtä linjaava työ- ja elinkeinoministeriö näkee, että tulevaisuudessa turpeesta ja sen päällä kasvavasta sammalkerroksesta tulee entistä merkittävämpi kasvualusta ruokakasveille, niiden taimille, kukille ja puiden taimille.

Luke: Viljely turvemaalla lisää ilmastopäästöjä

Luonnonvarakeskus ei näe suoturvemaan käyttöä viljelyssä hyvänä vaihtoehtona ilmastopäästöjen takia.

– Trendi on Suomessa ollut viimeisten 20 vuoden aikana se, että peltoala on ollut stabiili mutta tuotantoa on siirtynyt kivennäismailta turvemaille, mikä näkyy aivan selvästi Suomen kasvihuonekaasutaseessa, maatalouden päästöissä ja maankäytön päästöissä. Ei ole millään tavalla kannatettavaa, että me ottaisimme niitä ruuantuotantoon, sanoo tutkimusprofessori Kristiina Regina.

Sen sijaan turvetuotannossa olleita soita voisi hänen mukaansa mahdollisesti käyttää ruuantuotannossa.

– Rahkasammalen kasvatus kasvualustaksi voisi olla hyvä vaihtoehto, koska se vähentäisi tarvetta nostaa uutta turvetta kasvihuonetuotantoon – tosin toinen mahdollisuus olisi ennallistaa alue lintujärveksi tai yrittää palauttaa suokasvillisuus.

Turvesuotieto karttuu joka vuosi

GTK:n keräämiä tietoja voi käyttää monenlaisiin käyttötarkoituksiin, sillä turpeesta, suokasvillisuudesta ja suotyypeistä saadaan tutkimuksissa kattavaa tietoa.

Tupasvillaa suolla.
Tupasvilla kukkii vielä hetken Kaksostenkankaannevalla.Kalle Niskala / Yle

Lestijärveltä kerättäviä tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi Joutennevan–Tummunnevan ennallistamisen suunnitteluun, johon kerätään parhaillaan kansalaisilta rahoitusta hiilipörssin kautta.

– Jotta ennallistaminen onnistuisi hyvin, on pohjana oltava kattava tieto siitä, missä tilassa suo tällä hetkellä on, paljonko siellä on hiilivarantoa ja miten se mahdollisesti muuttuu ennallistamisessa. Näihin tämä meidän tieto antaa kattavan pohjan, sanoo geologi Tuija Vähäkuopus.

Hän on tiedon kerääjä, eikä ota kantaa soiden intressiristiriitoihin.

– Jos mietitään paikallisesti tai Suomen tasolla, niin on aina hyvä tietää, mikä on missäkin mittakaavassa harvinaista tai hyvinkin yleistä. Ja tietomäärän karttuminen on tosi tärkeää, jotta ne päätökset, joita turvesoista tehdään, tehdään oikeilla perusteilla.