Yhteinen päämäärä muutti vankilan arkea yllättävällä tavalla: Vangit ystävystyivät toisiinsa, vaikka yleensä muille ei edes puhuta

Vangit uskovat, että tanssiprojektista on apua pitkälle vapautumisen jälkeiseen elämään. Samalla se muutti vankilan ilmapiirin ystävällisemmäksi.

vankeinhoito
Kuvakaappaus Vanaja prison dance -tanssiteoksesta.
Kuvakaappaus Vanaja prison dance -tanssiteoksesta. Paola Suhosen ohjaamaa tanssiteosta on katsottu jo tuhansia kertoja.Youtube

“We don't deal with outsiders very well. They say newcomers have a certain smell.”

Näin laulaa yhdysvaltalainen pop-duo Twenty One Pilots kappaleessaan Heathens. Säeparin viesti on helppo istuttaa vankilan rajattuun maailmaan: siellä ollaan omien seurassa.

Tiina istuu Vanajan vankilassa kolmatta vuotta. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään. Heathens päätyi naisvankien tanssiteoksen (siirryt toiseen palveluun) (Youtube) kappaleeksi Tiinan valitsemana.

– Biisi on tosi puhutteleva. Se kertoo ajasta täällä jotenkin tosi hyvin. Ja siitä, että me ollaan kaikki loppupeleissä samanlaisia ja yhdenvertaisia ihmisiä, mutta me tehdään erilaisia virheitä elämässä ja opitaan niistä eri lailla.

Tiina sai tuomionsa henkirikoksesta. Sen taustalla on pieleen mennyt ryöstö, jolla olikin aiottua kohtalokkaammat seuraukset.

Tiina kertoo, että hänen rikollisen menneisyytensä taustalla on olematon itsetunto. Tanssiprojekti on valanut naiseen uutta uskoa ja itsevarmuutta.

– Se, että onnistun tekemään jotain, mitä en ikinä edes kuvitellut tekeväni, on niin suuri rikkaus, ettei sitä saa mistään muualta, Tiina puhuu.

Vanajan vankilassa tuomiotaan istuva Kristina Hristova.
Kristina Hristova istuu pitkää huumetuomiota Vanajan vankilassa.Lauri Rautavuori / Yle

Tanssi yhdisti vankeja yli etnisten reviirien

Tiinan lisäksi 12 muuta naisvankia heittäytyi McDance-tanssikoulun Tea Geitelin ja Hannakaisa Länsisalmen luoman koreografian vietäväksi.

Yksi heistä on bulgarialainen Kristina Hristova. Hän kärsii Vanajan vankilassa pitkää tuomiota huumeiden salakuljetuksesta.

– Tanssi on kehittänyt itseluottamustani ja itsetuntoani. Nyt pidän itsestäni enemmän ja osaan arvostaa muita paremmin. Projektilla on ollut valtava vaikutus minuun, kertoo englantia puhuva Hristova itäeurooppalaisesti murtaen.

Vankilan kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että kiven sisällä ollaan vain omien seurassa. Näin käyttäytyvät myös Vanajan vangit. He eivät seurustele esimerkiksi vierasta etnistä taustaa olevien kanssa.

Tanssi murtaa näitä muureja, sanoo Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen.

– Projektin ehkä isoin juttu on, että se rikkoo vankilan kuppikuntia. Ne ovat täällä todella merkittäviä. On iso ilmapiirikysymys, että vangin saa katsomaan toista ja huomaamaan, ettei tämä olekaan sen huonompi, pelottavampi tai tyhmempi kuin itse.

Kaisa-Tammi Moilanen Vanajan avovankilan alueella.
Vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen kertoo, että tanssiprojekti oli monelle vangille ensikosketus taiteen tekemiseen.Lauri Rautavuori / Yle

Vangit ovat kokeneet asian samalla tavalla.

– Projektissa me 13 ystävystyimme ja saavutimme paljon. Tämä auttoi minua ymmärtämään muita ihmisiä ja heidän heikkouksiaan. Näin on paljon helpompi selvitä jokapäiväisestä elämästä, Kristina Hristova sanoo.

Vankilassa ystävystyminen herättää Tiinassa ristiriitaisia tuntoja.

– Olen ollut täällä jo monta vuotta ja joutunut pettymään niin moneen ihmiseen. Tällaisen yhteisen asian kautta ystävystyminen on täällä kuitenkin poikkeavaa, kun taustalla on niin iso yhdistävä tekijä.

”Se oli kuin missä tahansa palaverissa”

Vankila sai tanssiprojektiin mukaan Pirjo ja Paola Suhosen Ivana Helsinki -yrityksen. Maailmallakin tunnettu taiteilija Paola Suhonen toteutti 13 naisvangin puvut ja päätyi lopulta myös ohjaamaan, kuvaamaan ja leikkaamaan tanssivideon.

Hänen mukaansa Ivana Helsingin projekteissa on oleellista yhteiskunnallinen merkitys.

– Haluamme omalla työllämme osallistua yhteiskunnalliseen hyvän tekemiseen. Tässä naiset tunsivat itsensä merkityksellisiksi, eivät vain vangeiksi ja tilastoiksi.

Vankien kanssa työskentely oli Suhoselle ”pudotus kylmään veteen”. Pitkä kuvauspäivän Vanajan naisten kanssa jännitti, mutta syyttä.

– Kun juttelin heidän kanssaan tauoilla, se oli kuin missä tahansa palaverissa olisi ollut. He olivat todella omistautuneita ihmisiä, ja vangin status unohtui, Paola Suhonen kertoo.

Suhosen mielestä elämme aikakautta, jossa merkityksellisyys on usein kateissa. Naisvankien kanssa työskennellessä se unohtui, hän sanoo.

Vanki ja vankilan johtaja.
Lauri Rautavuori / Yle

Lääke laitostumiselle

Tiinan tuomiosta on jäljellä enää muutama kuukausi. Naisen vankila-arkea jaksottaa rutiinien lisäksi tytär. Tiina on Vanajan vankilan perheosastolla, eli hän elää pienen tyttönsä kanssa.

Entä sitten, kun tuomio on kärsitty? Tiinan ajatuksissa pyörivät tavallisen nuoren aikuisen toiveet – opiskelupaikka, asunto, tasapainoinen elämä. Hän uskoo, että tanssiprojekti on valmistanut häntä vapautumisen jälkeen koittavaan arkeen.

– Näissä oloissa laitostuu, kun ei ole ihmisten kanssa tekemisissä. Tulee tosi iso kynnys hypätä ulkomaailmaan. Tästä on ollut hirveästi hyötyä, nyt uskallan tehdä asioita.

Vanajan vankilan johtajan Kaisa Tammi-Moilanen ajattelee, että kaikkien vapautuvien tulevaisuus ei ole tavallisena palkkatyöläisenä. Se on yksi syy, miksi tanssiprojekti on johtajalle tärkeä.

– Me integroimme ihmisiä takaisin yhteiskuntaan. Heille pitää antaa muitakin välineitä siihen kuin vain ”hanki ammatti ja mene töihin”.

Tiinaa tanssi on opettanut myös olemaan varmempi äiti.

– Vankilassa on todella hankala elää äitinä suurennuslasin alla. Voin antamaan esimerkkiä myös muille äideille, että pystyt tekemään asioita, vaikka olet lapsen kanssa täällä.

– Olen tanssinut tyttöni kanssa, ja hän on ollut harjoituksissa mukana. Hän tanssii niitä liikkeitä vieläkin, siitä tuli meille sellainen yhteinen juttu.