Ultramatkat pitenevät ja pitenevät, nyt juostaan jo kuusi vuorokautta putkeen – "Jos aivan suoraa sanotaan, niin ei tässä mitään järkeä ole"

Suomen ensimmäinen kuuden vuorokauden juoksu starttasi Kauhajoella maanantaina ja se päättyy sunnuntaina.

ultrajuoksu
Juoksija ultrajuoksutapahtumassa Kauhajoella
Jean-Louis Vidal on tullut Kauhajoelle Ranskasta. Kisan puoliväli häämöttää. Takana torstaina iltapäivällä jo 370 juostua kilometriä.Pauliina Jaakkola / Yle

Ultrajuoksijoilla nälkä kasvaa syödessä. Kun maraton ei enää riitä omien rajojen mittaamiseen, kokeillaan kuuden tunnin juoksua, sitten 100 kilometriä, seuraavaksi jo kokonaista vuorokautta... ja jossain vaiheessa sekään ei riitä.

15 ultrajuoksijaa osallistuu parhaillaan Kauhajoella Etelä-Pohjanmaalla järjestettävään kuuden vuorokauden juoksuun. Se on lajissaan ensimmäinen Suomessa. Osallistujia on Suomen lisäksi Ruotsista, Italiasta, Sveitsistä, Tanskasta ja Yhdysvalloista.

– Jos aivan suoraa sanotaan, niin ei tässä mitään järkeä ole, sanoo tapahtumapäällikkö Antti Oksanen.

Kysymys onkin tunteesta, jatkaa Oksanen:

– Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan mitä juoksijat tuossa matkan aikana kokevat, mutta kyllä voi sanoa, että ne maanpäällisessä taivaassa ovat.

Ultrajuoksujen suosio lisääntyy. Suomessa järjestetään tänä vuonna jo kymmeniä maratonia pidempiä juoksukilpailuja (siirryt toiseen palveluun).

Hyvä mieli ja paljon rakkoja

Kauhajoki Ultra Running Festival -tapahtuman aikana järjestetään eri mittaisia juoksukilpailuja. Mahdollisuus on myös osallistua maratonille kuutena päivänä peräkkäin.

Kuuden vuorokauden juoksu on kuitenkin kovin juttu, kuninkuusmatka. Juoksu starttasi maanantaina kello 18 ja se päättyy sunnuntaina kello 18.

Osallistujat juoksevat 1500 metrin kierrosta ja lepäävät välillä sen verran kuin tarvetta on. Lepotauot jäävät monilla lyhyiksi.

Torstaina aamulla kärjessä olleella ruotsalaisella Andreas Falkilla oli takana 241 kierrosta eli reilut 360 kilometriä.

– Jos mies pysyy kunnossa, niin yli 800 kilometriä menee, ennustaa Antti Oksanen.

Eniten kilometrejä sunnuntai-iltaan mennessä kerännyt juoksija on voittaja. Rahan toivossa Kauhajoella ei urakoida.

– Palkinnoksi saa hyvän mielen ja lukemattoman määrän rakkoja jalkoihin. Joitakin tavarapalkintojakin sieltä löytyy.

huoltotauko
Energiaa tankataan nopeasti. Torstaina kuuden vuorokauden juoksun kärjessä eteni Andreas Falk (nro 6001).Pauliina Jaakkola / Yle

Huolto on tärkeä

Kuuden vuorokauden urakka koettelee juoksijan kroppaa jo ankarasti. Siksi huolto on tärkeää.

Tossuja on vaihdettava isommiksi, kun jalkoihin kertyy nestettä. Oksanen tietää, että kuuden juoksuvuorokauden jälkeen kenenkään jalat eivät ole kaunista katsottavaa. Rakkoja tulee ja kynnet irtoilevat.

Ravinnon määrästä ja laadusta on huolehdittava. Huoltopisteessä on aamulla tarjolla puuroa, hedelmiä, rusinoita, suolapähkinöitä, suolaa...

– Osa syö ruokansa nautiskellen pitkän kaavan mukaan, jotkut kävelevät kierroksen lautanen kädessä, kertoo Oksanen.

Huoltopisteessä on tarjolla myös sipsejä ja karkkeja. Miten ne sopivat kovan luokan urheilutapahtumaan?

– Hyvää naposteltavaa pitää olla, että säilyy hyvä mieli, sanoo Oksanen.

Pitkillä juoksumatkoilla myös ihmisen psyyken kestävyys on kovassa testissä. Huoltopisteellä annetaan myös henkistä tukea. Lyhyen pysähdyksen aikana voidaan pikaisesti päivittää tilanne:

– 14 kierrosta vaille kuusi maratonia, ynnää yksi juoksija ja painaa takaisin kierrokselle.

Vatsa, pää, jalat

Suomalaisen ultrajuoksun uranuurtaja Seppo Leinonen painottaa myös pääkopan merkitystä. Hän sanoo, että juoksijoilla on tapana pitkän matkan aikana tehdä kaikenlaisia päässälaskuja.

– Lasketaan kilometriaikoja, tehdään välitavoitteita ja lasketaan kilometrejä niihin. Se on hyvä konsti pitää pää kasassa.

Seppo Leinonen on Kauhajoella kilpailujen johtajana. Hän jos kuka tietää mistä puhuu. Miehellä on mittarissa 267 000 juostua kilometriä. Juoksutossuja hän on kuluttanut puhki useita satoja.

Leinonen on osallistunut 15 kertaa legendaariseen Spartathlon-kisaan Kreikassa. Leinonen pitää myös Nuorgam–Helsinki -juoksun reittiennätystä yhä itsellään.

– 1396 kilometriä 13 päivää, 23 tuntia, 16 minuuttia ja 16 sekuntia.

Vaikka pään merkitys on suuri, vieläkin tärkeämpää on Leinosen mukaan se, että vatsa toimii. Ensin tulee vatsa, sitten pää ja kolmantena vasta jalat.

– Jos vatsa on kunnossa niin että energia imeytyy ja pääkin pysyy kasassa, niin jalat kyllä kestävät, toteaa Leinonen.

Antti Oksanen ja Seppo Leinonen
Antti Oksanen ja Seppo LeinonenPauliina Jaakkola / Yle

Itsensä voittaminen

Myös Seppo Leinonen myöntää, että ylipitkissä juoksumatkoissa ei varsinaisesti ole mitään järkeä.

Jostakin syystä ultraaminen nyt kuitenkin leviää. Perinteisten ultrajuoksutapahtumien rinnalle on tullut myös polkujuoksutapahtumia, joissa juostaan ultramatkoja.

– Tässä ihmiset kokeilevat rajojaan. Ja kun matka pitenee ja se alkaa tuntua mukavalta, niin pitää päästä aina vaan pidemmälle matkalle.

Sekä Leinonen että Antti Oksanen kehuvat myös ultrajuoksutapahtumien henkeä. Juoksijat tsemppaavat ja auttavat toinen toisiaan.

– Kyllä se on se itsensä voittaminen, mistä tässä on kysymys. Jokaisella juoksijalla tuolla on oma matkatavoite ja toivon mukaan sen saavuttavat.

Vaikka kovimman kilpailun jokainen osallistuja käy itsensä kanssa, on Kauhajoelle tultu myös kilpailemaan keskenään. Siinä kohtaa pelin henki on armoton.

– Se voittaa, joka nukkuu vähiten, kiteyttää Seppo Leinonen.