Tappava yllätys tanskalaiskirjastossa – 1800-luvun ihanneaine tiedetään nyt yhdeksi maailman pahimmista myrkyistä

Arsenikki oli 1800-luvulla suosiossa, sillä siitä sai kauniin vihreää ja kestävää väriä moneen tarkoitukseen. Vielä ei tiedetty, että se on yksi maailman myrkyllisimmistä aineista.

Arsenikki
Aukeama, jossa on kuvia haavaumista käsissä, kasvoissa, sääressä ja peniksessä.
Vuonna 1859 lääketieteellinen kirja osasi jo esitellä vammoja, joita arsenikin käsittelystä saattoi koitua.Wellcome Collection / CC BY 4.0

Etelä-Tanskan yliopiston kirjaston vuosisatojen takaisten kirjojen kansista on löytynyt huomattavia määriä arsenikkia, tai nykykielellä arseenia. Tutkijat törmäsivät yllätykseen etsiessään muutaman kirjan kansinahasta jotakin aivan muuta röntgenfluoresenssi- eli mikro-XRF-analyysillä.

Mikro-XRF:llä pystytään selvittämään näytteen sisältämät alkuaineet ja niiden määrät, sillä jokaisella on sille tyypillinen fluoresenssisäteilynsä. Menetelmä on laajasti käytössä arkeologiassa ja taiteen tutkimuksessa, muun muassa keramiikan ja maalausten kemiallisen koostumuksen selvittämisessä.

Tanskalaiskirjastossa tutkittiin kolmea kirjaa, jotka ovat peräisin 1500- ja 1600-luvuilta. Tutkijoita kiinnosti kansien materiaali, koska kirjastosta oli aiemmin löytynyt teoksia, joiden kannet oli tehty keskiaikaisista asiakirjoista. Kirjansitojilla oli tapana kierrättää vanhoja pergamentteja, koska ne olivat kelpo nahkaa.

Tutkijat etsivät mustetta

Tutkijoiden tarkoituksena oli selvittää, mitä kirjojen kansiksi päätyneissä latinankielisissä asiakirjoissa mahtoi lukea. Se osoittautui vaikeaksi, koska teksti oli vihreän värikerroksen peitossa, kertovat tutkijat Jakob Polv Holck ja Kaare Lund Rasmussen The Conversation (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Mikro-XRF:n arveltiin näkevän kerroksen alla olevan musteen kemialliset elementit ja tekevän siten kirjaimista lukukelpoisia. Samalla kuitenkin selvisi myös vihreän pintakerroksen salaisuus: se oli arsenikkia, yhtä maailman myrkyllisimmistä aineista.

Pariisinvihreää käyttivät myös monet taitelijat.

Monien vihreiden sävyjensä, haalistumattomuutensa ja helpon valmistustapansa vuoksi arsenikkipigmentti oli 1800-luvulla suosittua monessa käytössä, ei vähiten maaleissa ja tekstiilien värjäämisessä.

Myrkyllisyytensä takia sitä puolestaan käytettiin torjunta-aineena. Sillä tapettiin hyönteisiä hedelmätarhoista ja rottia viemäreistä. Kukaan ei vielä tiennyt, että se oli myrkkyä myös ihmisille.

Tanskalaistutkijat arvelevat, että kirjojen kansien väri on samaa arvostettua pariisin- eli smaragdinvihreää, jollaista omissa värikylläisissä teoksissaan käyttivät sellaiset impressionisti- ja jälki-impressionistitaiteilijat kuin Monet, Renoir, Cauguin ja Cézanne.

Nainen katselee koristeellisesti kehystettyä öljymaalausta, joka esittää taloa puiden takana.
Paul Cézannen varsin vihreä teos normandialaisesta maatilasta myytiin toissa vuonna runsaalla viidellä miljoonalla punnalla huutokaupassa Lontoossa.Andy Rain / EPA

1800-luvun loppupuoliskolla yhä useampi alkoi jo tietää arsenikin vaaroista. Peltojen tuholaisia vastaan sitä kuitenkin käytettiin vielä viime vuosisadan puolivälissä.

Mutta miksi ihmeessä tanskalaiskirjaston kirjat ylipäätään sudittiin maalilla, ilmeisesti juuri 1800-luvulla? Holck ja Rasmussen arvelevat, että tarkoituksena oli estää hyönteisiä tai hiiriä nakertelemasta nahkakansia.

Kirjat ovat nyt kaapissa laatikoissa, joiden päällä varoitetaan myrkyllisyydestä. Sisältö digitalisoidaan, jotta sitä voi tutkia ilman arsenikkivaaraa, tutkijat kertovat.

Tapetit pölysivät arsenikkia

Yksi tavallinen kohde arsenikkiväreille olivat tapetit. Kodeissa ilahduttaneista värikkäistä seinäpapereista kuitenkin irtosi vaivihkaa ilmaan myrkkyä, joka koitui monen kuolemaksi.

Pikku hiljaa hiipivä arsenikkimyrkytys oli lääkäreillekin usein kummastus, jonka syy ei selvinnyt. Tapetoidussa makuuhuoneessa lepäillyt potilas ei toipunut – eipä tietenkään, koska hän sairasvuoteessaan hengitti lisää seiniltä pöllähdellyttä arsenikkia.

Jotkut lääkärit päättelivät arsenikin vaikutukset melko varhain, mutta edes toiset lääkärit eivät uskoneet heitä. Miksi saman perheen jäsenistä joku sairastui ja toinen ei, jos kaikki muka saivat samaa myrkkyä? Oireetkin olivat hämäävän vaihtelevia.

Tuolloin ei vielä tiedetty sitä, mikä pätee moneen muuhunkin altistukseen. Pikkulapselle tai yleiskunnoltaan heikentyneelle aikuiselle hengenvaarallinen määrä myrkkyä ei välttämättä aiheuta oireita terveelle aikuiselle.

Myöhemmissä tutkimuksissa on selvinnyt myös, että proteiinipitoinen ruokavalio antoi ihmiselle suojaa arsenikin vaikutuksia vastaan.

Kirjan ensimmäinen aukeama, vasemmalla nimilehti, oikealla tapettia, jossa on vihreitä kukkakuvioita.
Shadows from the Walls of Death, kenties maailman tappavin teos.Yhdysvaltain kansallinen lääketieteellinen kirjasto

"Älkää antako lasten koskea!"

Yhdysvaltalainen Atlas Obscura (siirryt toiseen palveluun) -verkkolehti kertoi alkuvuonna kerrassaan tappavasta arsenikkikirjasta. Vuonna 1874 julkaistu kirja esittelee tapettikuoseja, joiden värit sisältävät arsenikkia.

Yhdysvaltain lääketieteellinen yhdistys arvioi 1800-luvun lopussa, että jopa 65 prosenttia kaikista Yhdysvaltain tapeteista oli painettu arsenikkiväreillä. Vihreän sävyjen lisäksi arsenikkia oli tuohon aikaan monissa muissakin tapettiväreissä, niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa.

Michiganin osavaltion terveyslautakunnassa työskennellyt lääkäri ja kemisti Robert M. Kedzie teetti kauppiailta keräämistään tapettimalleista sata 86-sivuista kirjaa ja lähetti ne Michiganin yleisiin kirjastoihin havahduttaakseen ihmiset arsenikkitapettien vaaroihin.

Sadasta kirjasta on jäljellä vain neljä.

Kirjan nimeksi Kedzie antoi Shadows from the Walls of Death, "varjoja kuoleman seiniltä". Hän poimi nimen Raamatusta, Mooseksen kirjasta, jossa annetaan ohjeita pitaalisen talon puhdistamisesta.

Kedzie lähetti myös ohjeen kirjastonhoitajille: "Älkää antako lasten koskea tähän kirjaan!"

Useimmat kirjastonhoitajat kauhistuivat ja tuhosivat teoksen saman tien. Vain neljä on jäljellä, kolmen yliopiston ja Yhdysvaltain kansallisen lääketieteellisen kirjaston kokoelmissa.