Sukeltaja tervehtii järven pohjassa vessanpönttöä ja muuta ihmisen sinne heittämää törkyä – "Sukeltaminen on rauhoittumista ja stressin purkua"

Suomen järvien pohjista löytyy mitä kummallisinta tavaraa, joista ihmiset ovat halunneet päästä eroon. Kukaan ei ole vastuussa romujen siivoamisesta, mutta sukeltajille ne tuovat mielenkiintoa pinnan alle.

urheilusukellus
Merenpohjaa ja Metsähallituksen kartoittajien pohjaan laskemaa linjaköyttä
Romut auttavat sukeltajia tekemään reitin veden alla.

Suomen järvissä sukeltajaa eivät odota koralliriutat tai uponneet laivat, mutta ei sukeltamista harrastetakaan nähtävyyksien takia.

– Suomessa harvoin sukelletaan kohteen tai tietyn paikan näkemisen vuoksi. Sukeltaessa näkee tuttuja kaloja ja rapuja, kiukaita, postilaatikoita ja vessanpyttyjä. Me käymme katsomassa, vieläkö ne ovat siellä. Sukeltaminen on rauhoittumista ja stressin purkua. Painottomassa tilassa lillumista, kymmenen vuotta sukeltamista harrastanut Tero Möttönen kertoo.

Tero Möttönen sukellusvälineineen osittain pinnan alla.
Tero Möttönen on valmiina sukeltamaan. Pinnan alla voi olla korkeintaan puolitoista tuntia.Lucas Holm / Yle

Möttönen alkoi harrastaa sukeltamista sattumalta, kun huomasi alkavan sukelluskurssin opiskellessaan ammattikorkeakoulussa. Korkeat paikat pelottavat Möttöstä, joten pohjalla olo tuntuu hyvältä, vaikka kastuminen ei houkuttele.

– Minähän vihaan kylmää vettä yli kaiken, mutta eihän sinne kastumaan lähdetä, kun mennään sukeltamaan. Sukellan kuivapuvulla, niin en kastu juuri ollenkaan. Minulla on oikeastaan veden kanssa tekemisissä vain suun ympärys.

Tero Möttönen katsoo kameraa sukelluspuku päällään.
Tero Möttösen sukellusvarusteet painavat noin neljätoista kiloa. Olo veden alla on kuitenkin painoton.Lucas Holm / Yle

Pelkästään maskilla ja snorkkelilla pääsee jo veden alle. Laitesukeltamiseen tarvitaan kuitenkin enemmän varusteita, joista osan voi vuokrata sukellusseuralta.

Laitteilla sukeltamiseen tarvitaan märkä- tai kuivapuku ja räpylät, mutta myös painovyö, tasapainotusliivi, paineilmapullo, hengistyslaitteet sekä sukelluskello tai -tietokone. Joillakin löytyy ranteesta kompassi ja muuta laitteistoa. Lajissa ei kuitenkaan välineillä leveillä, sillä tekniikka ei sukellusvälineissä vanhene.

Sukeltaja näyttää pingviiniltä vaappuessaan täysissä varusteissaan räpylät jalassa kohti vettä. Sukellusvälineet voivat painaa joitakin kymmeniä kiloja. Veden alla vaiva palkitaan, sillä siellä olo tuntuu painottomalta.

Tero Möttönen happipullot selässään.
Kuivapuku päällä tulee hiki vaikka vesi olisi alle kymmenasteista.Lucas Holm / Yle

Merirosvoaarteita ja tekohampaita

Järvien pohjasta sukeltajat löytävät kaikenlaista tavaraa, joista ihmiset haluavat päästä eroon: kiukaita, alusastioita, veneitä. Möttösen lista hylätyistä esineistä on pitkä.

– Ihan laidasta laitaan tavaraa. Pullon korkkeja ja tölkkejä on aivan älyttömästi. Myös polkupyöriä nostetaan sieltä sun täältä jatkuvalla syötöllä, mutta määrä ainakin Kainuun vesissä on hyvin pieni. Mitään myrkkyjätettä olla löydetty eikä kaatopaikkoja. Ne ovat onneksi pysyneet siellä, mihin ne kuuluvat.

Tavarat säilytetään koskemattomana seuraaville sukeltajille. Upotetut tavarat pienessä mittakaavassa eivät sukeltajia vaivaa.

– Minä en itse ainakaan sukella löytämisen takia. Tavarat tuovat mielenkiintoa ja auttavat tekemään reitin veden alla: Nyt lähdetään tuonne postilaatikolle, sieltä noustaan kiukaalle ja tullaan kaatuneen puun ohi.

Terö Möttönen sukelluspukua päälleen.
Kuivalla maalla sukeltaja liikkuu kuin pingviini, mutta veden alla vaiva palkitaan painottomuuden tunteella.Lucas Holm / Yle

Vaikka sukeltajia esineet eivät haittaa, pohjaan heitetty tavara voi olla siellä vuosikymmeniä, sillä juuri kukaan ei siivoa järvien pohjia. Jari Pesonen Kainuun ELY-keskuksesta sanoo, että kunnan ympäristöviranomainen voi valvoa järven kuntoa, mutta puhdistaminen on hankalampi juttu.

– Jos pohjassa on ihmisten laittamia tavaroita, niitä ei voi oikein ketään velvoittaa puhdistamaan. Tietysti vesialueen omistaja voi asiaa ajatella, jos se heillä intresseissä on.

Suurimman osan järvistä omistavat osakaskunnat. Osakkaaksi ei voi liittyä, vaan osakkuuden voi saada kiinteistön mukana. Paltamon 1. kalaveden osakaskunnan puheenjohtaja Raimo Kantola kertoo, että uponneita tavaroita on erittäin vaikea saada nostettua pohjasta.

– Kuvittele, että lähettäisin sinut siivoamaan, miten menettelisit? Sinne on paljon helpompi upottaa kuin siivota. Tavallisin jäte on varastettu polkupyörä, josta halutaan eroon. Kun se on uponneena, siinä ei ilman erikoiskonsteja ja sukeltajia mahda mitään.

Kuivuuden paljastama polkupyörä joen pohjassa Seinäjoella.
Polkupyöriä lojuu usein järvien ja jokien pohjassa. Jotkut pyöristä ovat varastettuja.Hanne Leiwo/Yle

Kantolan mukaan roskaaminen ei ole enää yhtä suuri ongelma kuin aiemmin.

– Vanhastaan pohjanmaalaisittain jäille on keväällä kasattu kaikkea, ja sitten jäät ovat sulaessaan vieneet ne alavirtaan. Meilläkin tuollaista vanhakantaista jätteiden poistoa ilmenee joskus. En sanoisi, että porukka, joka on nyt järjissään ja aktiivisena, isosti roskaisi, mutta roskaa pohjassa varmasti on.

Kantola toivoisi järjestelmää, jossa sukeltajat saisivat ELY-keskukselta apurahaa, joka kannustaisi siistimään järven pohjia. Tällä hetkellä putsaaminen on etupäässä urheilusukeltajien talkoiden varassa.

Myös Paltaniemen–Jormuan kalaveden osakaskunnan puheenjohtaja Heikki Punju pitää järven pohjien siivousvastuuta ongelmallisena.

– Meilläkin on valtava vesialue, eikä kenenkään varat tai voimat riitä sellaisen putsaukseen. Hankaluutena on myös, jos järvi on syvä.

Tavaroita nostetaan, jos niistä on suurta vahinkoa. Punjun mukaan ihmiset soittivat heille venereitin olevan tukossa ja tukoksen vahingoittavan potkureita. Reitin tukkineet polkupyörät poistettiin, mutta esimerkiksi kalastusta haittaavat pyörät jäävät yleensä nostamatta.

Tero Möttönen kavereineen nauraa laittaessa laitteita kuntoon.
Sukeltamaan lähdetään porukalla, ja pinnan alla ollaan pareittain.Lucas Holm / Yle

Joskus jollekin arvokasta tavaraa putoaa veteen. Möttönen lupaa sukeltajien auttavan löytämään hukkuneen esineen, jos kustannuksista päästään yhteisymmärrykseen.

– Siinä vaiheessa, kun ihmiseltä tippuvat avaimet tai tekarit laiturilta, ruvetaan Googlesta etsimään sukeltajaa. Jos esine on tippunut virtapaikassa tai liikkuvasta veneestä, niitä ei mennä niin vain poimimaan. Parhaimmillaan se voi kestää useita päiviäkin.

Möttönen on käynyt järven pohjassa kymmeniä kertoja rentoutumassa ja tervehtimässä posliinipyttyjä. Maisemat eivät juuri muutu, mutta jokin vetää vedessä puoleensa.

– Jokainen sukellus on erilainen, ja tämä on eräällä tavalla elämäntapa. Koskaan ei ole valmis sukeltaja. Jossain vaiheessa sukeltaja siirtyy suurin piirtein aarrejahtiin. Kyllähän meillä on salainen haave löytää näistä Kainuun vesistä lentokoneen raato, hylky tai viikinkilaiva. Se ei ehkä toteudu, mutta sitten on kamera: ruvetaan kuvaamaan ja haetaan parasta ahvenkuvaa.