Haminalaisella suvulla on erikoinen työ – "Kerran piti kahlata kainaloita myöten meriveden korkeutta mittaamaan"

Yksityishenkilöt välittävät Ilmatieteen laitokselle tietoja, jotka palvelevat meriturvallisuutta ja tulvariskien kartoitusta

sää
mareografi Haminassa Pitäjänsaarella, taustalla Tervasaari, Ilmatieteen laitoksen meriveden korkeutta mittaava asema
Meriveden korkeutta mitataan Haminassa keskeisellä paikka, mutta mittausasema on silti monelle tuntematon.Sakari Saksa / Yle

HaminaJos Suomenlahden rannikolta pitäisi valita vain yksi meriveden liikkeisiin perehtynyt asiantuntija, olisi haminalainen Tuomalan perhe vahvoilla.

Perhe nimittäin hoitaa jo kolmannessa polvessa Haminan Pitäjänsaareen tasan 90 vuotta sitten rakennettua mareografia eli meriveden korkeutta mittaavaa laitteistoa.

– Tekniikkaa sisällä ja rakennuksen ulkopintoja on uusittu, mutta muuten mittausasema näyttää ihan samalta kuin vuosikymmeniä sitten, vakuuttaa Hannu Tuomala.

Nyt 80-vuotias Tuomala aloitti mittausaseman hoitajana vuonna 1961. Sitä ennen vedenkorkeuden mittaamisesta huolehti hänen isänsä Werner Tuomala.

– Isä taisi saada mittaushomman ikään kuin kaupantekijäisinä, arvelee Hannu Tuomala.

miehet kurkistavat meriveden korkeuden mittausaseman sisään, Hamina, mareografi, Ilmatieteen laitos
Tuomalan miehet ovat saaneet oppinsa merivedenkorkeuden mittaamiseen jo pikkupoikinsa isiensä opastamina.Sakari Saksa / Yle

Selitys on se, että Werner Tuomala osti talon Haminan silloiselta satamakapteenilta, joka oli hoitanut mittausasemaa vuodesta 1928 lähtien. Satamakapteenin talo sijaitsi aivan rannan tuntumassa vain vajaan 50 metrin päässä mittausasemasta, joten oli luontevaa, että vedenkorkeutta valvoo mittausaseman vieressä asuva henkilö.

Ja näin toimitaan Haminassa vielä nykyäänkin – ainakin melkein.

Iskän mukana hommiin

Merivedenkorkeuden mittausasemalla Haminassa on oikeastaan kaksi hoitajaa. Virallisesti tehtävään on nimetty Hannun 41-vuotias poika Toni Tuomala.

– Mutta isähän tässä vieressä päivystää 24 tuntia vuorokaudessa. Ei häntä vielä kokonaan ole eläkkeelle päästetty, hymähtää Toni.

Meiltä on kyselty onko tuo rantasauna vai huvimaja.

Toni Tuomala.

Hän ei enää asu mittausaseman vieressä, vaan muutaman kilometrin päässä Poitsilassa “kuivalla maalla”, kuten mies itse sanoo.

Tonille ja Hannulle meriveden korkeuden mittaaminen on ollut pienestä pojasta lähtien luonteva, suorastaan itsestäänselvä osa arkea.

– En edes muista milloin olen ollut ensimmäistä kertaa vedenmittauksessa mukana. Mutta kyllä sinne aina iskän perään lähdin, muistelee Toni.

ilmatieteen laitoksen mareografi Haminan Pitäjänsaaressa
Ilmatieteen laitoksen 90 vuotias Haminan mareografi mittaa meriveden korkeutta Pitäjänsaaressa.Sakari Saksa / Yle

Hannu-isän muistot ovat samansuuntaiset.

– Jo pikkupoikana olin iskän kaverina. Hänelle se oli käytännössä jokapäiväinen homma. Esimerkiksi talvella mittauskoppia piti lämmittää, jotta laitteisto ei jäätyisi. Halkoja kului päivittäin.

Nykyään muutaman neliön suuruisen mittauskopin hoitaminen on muuttunut monin verroin helpommaksi. Uuni on purettu ja sähköt ja digitekniikka tulleet tilalle mittaamaan tietoja reaaliajassa.

Silti nykyisen mareografin hoitajan Toni Tuomalan työpanosta tarvitaan edelleenkin – kerran viikossa.

Mittaamisesta paljastuu yllätys

Ilmatieteen laitoksen Haminan mareografi sijaitsee rannasta merelle päin parinkymmenen metrin mittaisen kävelysillan päässä. Toni Tuomalan mukaan monille haminalaisillekin mittauskopin todellinen käyttötarkoitus on tullut yllätyksenä.

– Meiltä on kyselty, että onko tuo rantasauna vai huvimaja, naureskelee Tuomala.

Rannan puolella, Hannu Tuomalan asuintalon naapurissa, on Haminan vanha luotsiasema, jossa nyt toimii meripelastusseura.

Naapurina on myös Metsähallitus, jonka tontilla meriveden korkeutta Haminassa mitataan.

Ulkopuolisen silmin näyttää siltä kuin kaikki edellä mainitut sijaitsisivat samalla tontilla.

mittaustekniikkaa Haminan mareografin seinillä, Ilmatieteen laitos, meriveden korkeuden mittaaminen
Digitekniikka ja mittaustulosten reaaliaikaisuus ovat merivedenkorkeuden mittaamisen nykypäivää.Sakari Saksa / Yle

Kun Toni Tuomalalta kysyy mittausaseman sisällä, mikä on tämän hetken vedenkorkeus, pääsee mies yllättämään kysyjän perinpohjaisesti.

– Hetkinen, sanoo Tuomala ja kaivaa älypuhelimensa taskustaan.

Ahaa, jonkinlainen mobiilisovellus kehitetty tähänkin? Väärin!

Tuomala meneekin Ilmatieteen laitoksen nettisivulle (siirryt toiseen palveluun) ja katsoo lukemat sieltä! Siis mitä?!

– Todellisuudessa emme mittaa täällä senttejä, paljastaa Tuomala.

Hänen tehtävänään on tarkistaa, että automaattinen mittaus antaa varmasti oikeat luvut. Tarkistus tehdään käsin laskemalla eräänlainen punnus mittauskaivossa veden pintaan.

Kun punnus osuu veteen, se antaa äänimerkin. Sen jälkeen napista painamalla saadaan mittauslukemat. Ne lähetetään Ilmatieteen laitokselle, joka muuttaa mittaustulokset senttimetreiksi.

– Olihan tämä ennen paljon ihmeellisempää, kun vanhassa laitteistossa paperirulla pyöri ja kynät piirsivät vedenkorkeuden liikkeitä. Nykytekniikka on niin huomaamatonta, että ei ole enää sellaista tunnelmaa kuin aikoinaan, vertailee Toni Tuomala.

rengvist-witting -mittauslaite, meriveden korkeus, Ilmatieteen laitos
Menneinä vuosikymmeninä meriveden korkeutta mitattiin tällaisilla laitteilla.Ilmatieteen laitos

Mutta katsotaan nyt vielä mitä vedenkorkeus Haminassa on kauniina kesäpäivän aamuna. Toni Tuomala näyttää kännykästään Ilmatieteen laitoksen verkkosivua – tulos on miinus kaksi senttimetriä.

Se ei ole mitään verrattuna vuoden 2005 tammikuuhun, jolloin Tonin isä Hannu Tuomala joutui tositoimiin mittauksen onnistumiseksi.

Ennätyslukemien kirjaaminen vaati kahlaamista

Tammikuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 2005 koko Suomenlahden rannikolla merivesi nousi ennätyslukemiin. Ilmatieteen laitoksen mukaan ilmiö johtui muun muassa syvästä matalapaineesta sekä kovasta länsituulesta.

Hannu Tuomala muistaa jo aamulla huomanneensa, että vesi nousi paljon.

– Noin kello 11 katsoin, että nyt ei kaikki ole oikein.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vesi nousi ennätyskorkeuteen 197 cm kello 11.26. Edellinen ennätys ylittyi yli 30 senttimetrillä.

Sain kyllä kiitosta toiminnastani.

Hannu Tuomala

Haminan Pitäjänsaaressa vesi oli kääntänyt veneitä ja kuljettanut niitä ja maissa olleita tavaroita ympäri rantoja.

Hannu Tuomala arvasi, että mittauskaivo täytyy käydä nopeasti tarkistamassa. Mies puki pelastuspuvun päälleen ja kahlasi rantavedessä kainaloita myöten mittausasemalle – ja ehti viime tingassa poistaa kaivon päällä olevan levyn. Nyt uimurille riitti taas tilaa nousta ylöspäin veden mukana.

– Jos en olisi ehtinyt, mittauslukemat olisivat jääneet puoli metriä liian pieniksi. Sain kyllä kiitosta toiminnastani, muistelee Hannu Tuomala tyytyväisenä.

Vedenkorkeustietoja käytetään muun muassa merenkulussa ja sen turvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä merikartoituksessa ja satama- ja väyläsuunnittelussa. Havaintojen avulla kehitetään myös ennustemalleja, joista on apua kun varaudutaan rannikkotulviin.

Seuraava sukupolvi hakee jo tuntumaa

Tuomalan suvussa lähes 90 vuotta kulkenut meriveden mittaus on ja on ollut Hannulle ja Tonille sivutyö.

– Ehkä se isälle ja papalle oli enemmän elämäntapa, mutta itselleni se on eräänlainen sivutyö, joka ei paljon aikaa vie, tarkentaa Toni.

Sivutyön makua veden korkeuden mittaamisessa oli tosin Hannullakin aikanaan. Mies oli pitkään postin palveluksessa yötöissä. Rekan ohjaamo tuli tutuksi, kun postia haettiin Helsingistä Lahden, Kouvolan ja Kotkan kautta Haminaan jaettavaksi.

– Hyvin ne mittaukset silloinkin onnistuivat. Illaksi mentiin töihin ja yö ajettiin. Aamupäivä nukuttiin ja päivä oli vapaata, toteaa Hannu Tuomala kuin päivänselvän asian.

Hannu ja Toni Tuomala, Hamina, mareografin hoitajat, Ilmatieteen laitos
Hannu ja Toni Tuomala.Sakari Saksa / Yle

Mutta entä sitten tulevaisuus? Vieläkö Tuomalan suku huolehtii meriveden korkeuden mittauksista Haminassa tulevinakin vuosikymmeninä?

Toni Tuomalalla on nimittäin kaksi poikaa, 7- ja 9-vuotiaat.

– Kyllähän ne tuossa laiturilla ovat jo seikkailleet, mutta mittauskoppiin en ole vielä heitä päästänyt. Laitteet ovat sen verran herkkiä, että ne eivät kestä pahemmin koskettelua, hymyilee Toni Tuomala.