Pitääkö työnantajalle kertoa jo unetkin? "Toivottavasti", sanoo psykoterapeutti

Unia on alettu hyödyntää työelämän tarpeisiin. Kun työyhteisössä jaetaan unia, voi esiin nousta asioita, joita ei muuten lausuta ääneen.

uni
Jalat sängyssä.
Wokandapix / Pixabay

Unityöpajan pitäjät avaavat uskonnottoman kappelin oven Jyväskylän yliopiston kampuksella.

Paksut graniittiseinät leikkaavat ulkoa tulevaa ääntä, mutta puheessa soi hienoinen kaiku. Kaupungin hälinästä saapuvalle paikka on epätavallinen kuin uni.

– Tämä on hyvä paikka pitää työpaja, toteaa Rauno Lehtonen.

– Yksilöllinen ja yhteisöllinen kuin uni, jatkaa Risto Puutio.

Risto Puutio on työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, Rauno Lehtonen psykoterapeutti.

Unityöpajaa edeltävänä yönä Puutio näki unta, jossa entisen kotitalon räystäät roikkuivat. Hän muistelee ymmärtäneensä unessa, että hänen täytyy pitää räystäistä luento kollegoilleen. Nyt ajatus huvittaa miestä.

Puutio on järjestänyt unista keskustelemisen työpajoja yhdessä psykoterapeutti Rauno Lehtosen kanssa parinkymmenen vuoden ajan. Miesten työkaluna on menetelmä, jolla unia tutkaillaan yhteisön kuvajaisena.

Rauno Lehtonen ja Risto Puutio.
Rauno Lehtonen ja Risto Puutio sanovat, että unista keskustelemalla luodaan kuvaa yhteisöstä.Petri Aaltonen / Yle

Unia on pitkään tutkittu ja tulkittu yksilöllisinä kokemuksina. Niiden on ajateltu kertovan jotakin näkijästään.

1980-luvulla Lontoossa yhteisöjä tutkinut Gordon Lawrence alkoi lähestyä unta uudella tavalla.

Lawrence siirsi huomion unen näkijästä uneen ja unista puhumiseen. Hänen kehittämänsä työskentelytapa, Social Dreaming, kiinnosti myös Puutiota ja Lehtosta niin paljon, sitä opiskeltuaan he ottivat metodin käyttöön.

Unista keskustellaan kuin taideteoksista

Kappelin ovi kolahtelee, kun unityöpajaan saapuu osallistujia. Puutio ja Lehtonen ovat asettaneet tuolit ympyrän muotoon. Kurssin aluksi miehet kertovat Social Dreaming- metodin synnystä ja työtavoista, joissa huomio siirretään yksilöstä yhteisöön.

Esittelytuokion jälkeen tuolit levitetään tilaan satunnaisesti. Jokainen osallistuja valitsee istumapaikkansa sen mukaan, haluaako katsoa muita, vai suuntaako katseensa yksityiseen kohteeseen.

Keskustelussa unia lähestytään kuin taidenäyttelyssä olevia teoksia: unet näytetään muille kuin taideteokset, kertomalla niistä.

Puution mukaan unista keskustellessa pajaan osallistuvat alkavat löytää yhteisiä ja yhdistäviä merkityksiä.

– Unen ei ajatella kertovan persoonallisuudesta, vaan se pikemminkin kantaa yhteisöllisiä merkityksiä, kertoo Puutio työtavasta.

Risto Puutio, työn ja organisaatioiden erikoispsykologi.
Työn ja organisaatioiden erikoispsykologi Risto Puutio päätti unessa pitää työtovereilleen luennon irrallaan roikkuvista räystäistä. Aamulla idea meni uudelleen harkintaan.Petri Aaltonen / Yle

Keskustelun edetessä osallistujat kertovat lisää unia. Puutio ja Lehtonen johdattavat pohtimaan uniin liittyviä samankaltaisuuksia ja eroja. Yhdistely tapahtuu vapaasti assosioiden, ilman toimintakaavaa.

– Ei niin, että joku tietäisi todellisen merkityksen. Emme ajattele, että olisi olemassa yksi merkitys, johon uni olisi palautettavissa, vaan että sille voidaan antaa erilaisia merkityksiä, sanoo Puutio.

Tunteet roihuavat unessa

Unessa voi viritä tunteita, ja ne voivat tuntua nukkuvasta voimakkailta.

Kun henkilö herää ja muistelee unta, hän saattaa ihmetellä, miksi liikuttui niin kovasti tai miksi oli vihainen viattomassa tilanteessa.

Uni on mielen toimintaa. Aivotutkimus on osoittanut, että mieli puhdistaa itseään unen avulla. (siirryt toiseen palveluun) Psykoanalyysin mukaan mielellä on kaksi puolta: tuttu ja piilossa oleva. Jotkut ajattelevat, että piilossa oleva puoli välähtää esille unen aikana.

Yhtäältä unta pidetään roskakorina edellisen päivän tapahtumille, toisaalta sen nähdään olevan mielen valmistautumista seuraavan päivän haasteisiin.

Psykoterapeutti Rauno Lehtonen.
Psykoterapeutti Rauno Lehtonen sanoo, että vaikka pitäisi unista keskustelemista huuhaana, siitä voi silti saada oivalluksia.Petri Aaltonen / Yle

Rauno Lehtonen kertoo asiasta havainnollistavan esimerkin: hän itse näki haastattelua edeltävänä yönä puolipainajaista, jonka hän ajattelee olleen valmistautumista tapahtumaan.

Unessa Lehtonen saapui kuumissaan puolisonsa kanssa tuntemattomaan paikkaan.

Pariskunta kävi keskustelua aiheesta onko "sinne" pakko mennä. Lehtonen ajattelee päivänvalossa, että "sinne" viittasi tulevaan haastatteluun. Vaimo lohdutti unessa miestään ja totesi, ettei tämän tietenkään tarvitse mennä "sinne".

Uneen ilmaantunut viranomaiselta näyttävä henkilö kuitenkin katkaisi pariskunnan keskustelun tokaisemalla hyvin paheksuvaan äänen sävyyn:

"Kuinka kukaan voi edes ajatella noin! Totta kai sinne pitää mennä, minne pitää mennä!"

Vallatkaa Wall Street unissa

Puution ja Lehtosen mukaan Social Dreaming -metodia on käytetty maailmalla, kun kriiseissä on haettu eri osapuolille ymmärrystä tapahtumista.

Esimerkkinä tästä miehet kertovat Vallatkaa Wall Street eli Occupy Wall Street -mielenosoituksesta.

Vajaat kymmenen vuotta sitten 950 kaupungissa eri puolilla maailmaa järjestettiin mielenosoituksia tasa-arvoisen talouspolitiikan puolesta. Lontoossa talouspolitiikan protestoijien telttakylä nousi St. Paulin katedraalin eteen.

Kapitalismia vastustavien mielenosoittajien telttoja St. Paulin katedraalin ulkopuolella.
Kapitalismia vastustavien mielenosoittajien telttoja St. Paulin katedraalin ulkopuolella Lontoossa 30. lokakuuta.Kerim Okten / EPA

Lehtosen ja Puution mukaan mielenosoitusalueella järjestettiin Social Dreaming -keskustelutilaisuuksia (siirryt toiseen palveluun) (Social Dreaming-sivusto), joihin osallistui mielenosoittajia, kansalaisia, pankkiireita ja osakkeenomistajia.

Lehtonen sanoo, että tilanteessa puhuttiin unista siksi, että uni kertoo ajasta jotakin sellaista, mitä ei pystytä älyllisesti sanoittamaan.

– Sen vuoksi unen näkemisen ja kertomisen kautta voi syntyä uusi näkökulma käsillä olevaan tilanteeseen.

Puutio puolestaan muistuttaa, että ihmisellä on yhteisöllinen mieli.

– Se on osa ihmisen laumaeläimen puolta. Kun yksilö on huolissaan, hän on yleensä huolissaan samoista asioista kuin muutkin, esimerkiksi tulevaisuudesta tai ilmastonmuutoksesta.

Unikeskustelu kiinnostaa ihmissuhdetyöntekijöitä

Kiviseinien sisällä Puutio ja Lehtonen pyytävät osallistuijia kertomaan lisää unia. Tällä kertaa Jyväskylän Social Dreaming -kokoontuminen on kolmipäiväinen.

Kurssille osallistuva Johanna Barkman sanoo nähneensä unia viikon verran joka yö, mutta muistaa niistä vain viimeisen. Siinä kuului ensin ihanaa kuorolaulua, ja sitten Barkman osallistui tanssiesityksen valmistamiseen. Hän muistelee untaan ja nauraa.

– Tanssi oli yhteiskunnallinen, kantaaottava esitys... mutta kun en muista, mihin otimme kantaa!

Jyväskylän yliopiston hiljentymisen talo ulkoa.
Jyväskylän yliopiston kampuksen uskonnoton kappeli on kätevä paikka kurssille.Petri Aaltonen / Yle

Barkmanille kävi kuten herätessä usein käy: muistikuva unesta hälvenee herätessä kuin sumuhattara aamuauringossa. Mieli osaa yllättää unen näkijän.

Mielen toiminta panee myös ihmissuhdetyötä tekevät opiskelemaan. Social Dreaming -kursseille osallistuu tavallisesti yhteisöjen ja yksilöjen kanssa terapeuttista tai muutostyötä tekeviä ammattilaisia.

– He hakevat seminaareista ideoita ja ymmärrystä ihmisen moninaisuuteen tai ihmismielen rikkauteen, toteaa Puutio.

Johanna Barkman kertoo aiemmin tulkinneensa unia itsensä kautta, mutta suunnittelee nyt alkavansa miettiä niitä yhteisöllisestä näkökulmasta. Hän sanoo kuuluvansa moneen eri yhteisöön ja pohtii, että on mielenkiintoista selvittää, mitä uni kertoo niistä.

Social dreaming -työpaja.
Social Dreaming -työpaja alkaa työtavan esittelyllä. Kun siirrytään keskustelemaan unista, tuolit asetetaan vapaamuotoisesti, osassa voi istua kasvokkain, osassa katsoa pois.Petri Aaltonen / Yle

Kysymykseen "Joko työelämässä on tultu siihen, että työnantajalle on kerrottava omat unensa?", psykoterapeutti Rauno Lehtonen vastaa ykskantaan:

– Toivottavasti.

Lehtosen mukaan uni paljastaa jotakin sellaista, minkä työpaikan strategiat ja päivittäiset työtehtävät peittävät alleen. Unista voitaisiin keskustella työporukalla kerran viikossa työnantajan kustannuksella, mutta se olisi tehtävä yhdessä sopien.

Kun unia jaetaan työkavereille, keskustellaan unien lisäksi ajatuksista, joita unet sattuvat herättämään. Keskustelun edetessä osallistujat kertovat lisää unia, ja vähitellen keskustelussa kehkeytyy kuva yhteisestä todellisuudesta.

– Unia jaettaessa voi tunnistaa eri ammattien ja töiden erityispiirteitä. Esimerkiksi asiakaspalvelutyötä tekevät huomaavat kantavansa yhteisiä tunneongelmia kohdatessaan tyytymättömiä asiakkaita, kertoo Risto Puutio.

Etukäteen ei voi tietää, mitä kurssilta saa

Social Dreaming työpajassa etsitään merkityksiä, joita keskustelu unista voi paljastaa. Järjestäjät kertovat, että tapahtumissa myös nauretaan paljon.

Mitä tulosta työnantaja sitten saisi, jos hän laittaisi työntekijänsä keskustelemaan unistaan?

– Unityöltä ei voi kysyä, milloin se tuottaa tulosta, toteaa Puutio.

– Social Dreaming vertautuu pikemminkin leikkiin kuin toimintaan, jossa pyritään saamaan aikaiseksi välitön lopputulos.

Saniaisia ja kukkia metsässä.
Unta voi jo heti herätessä olla vaikea muistaa.Petri Aaltonen / Yle

Työyhteisö on esimerkki siitä, että kerrottu uni voi kertoa yhteisön kipukohdista tai jostakin yhteisölle merkityksellisestä. Silloin leikki on tuottanut kuvan yhteisesti merkityksellisestä asiasta ja osoittaa sen, että ollaan vakavien asioiden äärellä.

Puutio vertaa kysymystä unikeskustelun tuottavuudesta siihen, että konserttiin menijältä kysyttäisiin, minkälaisia tuloksia haluat. Nopean tuloksen sijaan unipajan järjestäjät hakevat sisäistä rikastumista ja jaettua kokemusta.

– Se itsessään arvokasta ja riittävää, sanoo Puutio.

16.7. kello 14.56 toisen haastateltavan nimi korjattu.