Pienen Sulkavan ja hurjan souturutistuksen vetovoima tenhoavat edelleen: "Pitää olla lääkärintodistus, jos aikoo olla poissa"

Äärimmäisen, yli 60 kilometriä pitkän souturupeaman kiehtovuus on edelleen suuri kysymysmerkki, vaikka Suursoutujen osallistujamäärä on tullut alaspäin huippuvuosien 10 000 tuhannesta airojen heiluttajasta.

vesikulkuneuvot
Mavin joukkue lähti torstain retkisoutuun.
Sulkavalla soutaa viikonloppuna vajaat 4 000 osallistujaa. Retkisoutajat lähtivät matkaan torstaina ja saapuivat maaliin perjantaina iltapäivällä. Kilpasarjat soudetaan perjantai-iltana ja lauantaina.

"Tuas souvetaan Sulkavalla" on brändi, josta moni kunnanisä olisi valmis maksamaan sievoisen summan. Moni yrittää ostaa muistin sopukoihin jääviä iskulauseita mainostoimistoilta, mutta harva saa vastineeksi yhtä vahvan muistijäljen.

– Aivan sama minne päin menetkin niin aina kun kerrot mistä tulet niin vastaus kuuluu, että sieltä soutupitäjästä, Seppo Valtonen hymyilee.

Valtonen asui työvuosinaan eri puolilla Suomea, mutta päätyi 2000-luvun alussa muuttamaan Sulkavalle Eeva-Liisa-vaimonsa kanssa . Pariskunta viettää eläkepäiviä muutaman sadan metrin päässä Saimaan rannasta keskellä kirkonkylää .

– On tämä soututapahtuma Sulkavalle tosi iso asia edelleen, vaikka soutajamäärä on vähentynyt.

Seppo ja Eeva-Liisa Valtonen ajavat huoltovenettä.
Seppo ja Eeva-Liisa Valtonen ajavat huoltovenettä.Petri Vironen / Yle

Torstaina Valtosen pariskunta istahti Sulkavan soutustadionin edessä retkiveneeseensä ja käänsi kokan kohti 500 soutajan ryhmää. Valtoset ovat tottuneita veneilijöitä, jotka huolehtivat soutajien turvallisuudesta nimenomaan soutuviikonlopun retkisoudussa.

– Tällä veneellä ei kilpasarjalaisten perässä kestäisikään, Seppo Valtonen naurahtaa. Leppoisa retkivene liikkuu kevyesti reilun kuuden solmu tuntivauhdilla. Kovin paljon kovempaa ei kahdeksanmetrinen paatti kulkisikaan.

Valtoset ovat talkoolaisia, joiden varaan Sulkavan Soudut puhtaasti perustuu. Sulkava on edelleen Suomen ylivoimaisesti suurin soututapahtuma ja osanottajamäärällä mitaten yksi Suomen kesän suurimpia tapahtumia. Vaikka osanottajamäärä on pudonnut 2000-luvun alun lähes 11 000 soutajasta vajaaseen 4 000 osallistujaan, on tapahtumalla ja soutajilla edelleen suuri merkitys.

– Sulkavalla on kaksi vuodenaikaa - ennen ja jälkeen soutujen, Eeva-Liisa Valtonen pohtii.

– Alle seitsemän- ja yli 80-vuotiaat on vapautettu, mutta muilla pitää olla lääkärintodistus, ellei osallistu soututalkoisiin, Seppo Valtonen virnistää.

Torstainen sade ei retkisoutajia hätkäyttänyt.
Viikonlopun aikana Partalansaaren kiertää kaiken kaikkiaan noin lähes 4 000 soutajaa. Soudun pitkien matkojen suomen mestaruudet ratkotaan lauantaina.

Mikä tahansa paikkakunta olisi ylpeä moisesta osanottajamäärästä. Sulkavallakin soutajia on edelleen paljon enemmän kuin paikkakunnalla on asukkaita.

– Minusta tuntuu, että työpaikkaporukoiden määrä on vähentynyt reilusti. Ennen täällä oli niitä paljon enemmän ja yritykset maksoivat kustannuksia. Se on vähentynyt ja ehkä työelämä on mennyt niin tiukalle, ettei aikaa ja rahaa tällaiseen enää ole, Seppo Valtonen pohtii.

Intialaiset soutajat merihädässä

Valtoset ovat nähneet soutajien riemua ja tuskaa kirkkaimpien salamavalojen takana useita. Retkisoudussa tahti on leppoisa ja rantaan nousta, kun tarve vaatii. Suuria kommelluksia ei ole tullut vastaan, vaikka soutajat kiertävät yli 60 kilometriä pitkän taipaleen sään armoilla.

– Kerran piti mennä pelastamaan intialainen venekunta rantaan, sillä heidän veneestään oli tappi irronnut. Mitään sen vakavampaa ei ole sattunut, Eeva-Liisa Valtonen naurahtaa.

Yksi soutujen suurimmista legendoista on puolimatkalla Varvirannassa pidettävä retkisoutajien illanvietto, jossa väsyneet soutajat tankkaavat hyviä ruokia ja juomia ja venyttelevät kiristäviä pakaroita tanssilattialla.

– Kyllä siellä melkoinen remellys takavuosina kuului, mutta sekin on rauhoittunut. Puolen yön jälkeen on hiljaista ja porukka jatkaa aamulla soutamista.

Heikki Nuopponen lämmitteli vuoden ensimmäisille soutajille tasan 50 vuotta sitten saunan.
Heikki Nuopponen.Petri Vironen / Yle

"Mikään puu ei kasva taivaaseen asti

Yksi sadoista talkoolaisista on Heikki Nuopponen, joka ajaa pakettiautolla ympäri Partalansaarta koko nelipäiväisen tapahtuman ajan. Huollettavaa ja kuljetettavaa riittää.

– Nyt haen kirkolta yhden soutajaporukan auton avaimet, jotka jäivät kirkolle ja vaihtovaatteet on autossa. Illalla vien taas vaihtovarusteita Varvirantaan ja sieltä tavaraa takaisin maalialueelle, Nuopponen kertoo.

Nuopponen on nähnyt soututapahtuman alusta lähtien. Mies oli 16-vuotiaana nuorukaisena lämmittämässä saunaa kaikkien aikojen ensimmäisen soututapahtuman soutajille kesällä 1968. Ensimmäisellä kerralla matkaan lähti 38 venettä, joista 36 tuli maaliin. Rannalle jääneiden keskuudessa esiintyi epäilyjä urakan järkevyydestä.

– Se oli ihan hullu ajatus siihen aikaan. Muistan, kun joku veikkasi, että ei sieltä kukaan perille tule. Oli se yllätys, kun vain yksi venekunta keskeytti, Nuopponen muistelee.

1990-luvun alussa Nuopponen toimii soutujen taustalla olevan Sulkava-seuran puheenjohtajana. Venekuntien väheneminen vetää pitkän linjan soutumiehen mietteliääksi.

– Mikään puu ei kasva taivaaaseen. Oli odotettavissa, että jossakin vaiheessa kasvu taittuu. Osanottajien ikärakenne on siellä 40-50 vuoden tietämillä. Pitäisi saada parikymppisiä ja työporukoita mukaan.

Kalle Keränen, eläkkeellä oleva Sulkava-lehden päätoimittaja, toimi soutukirjan päätoimittajana aikoinaan.
Kalle Keränen.Petri Vironen / Yle

Päätoimittaja teki tilaa olympiavoittajalle

Myös Sulkava-lehden eläkkeellä olevalla päätoimittajalla Kalle Keräsellä on pitkäaikainen suhde soutuihin. Sama seura järjestää soutuja ja kustantaa paikallislehteä. Keränen on raportoinut souduista lehden palstoilla neljännesvuosisadan. Oma soutaminen on jäänyt väliin.

– Ensimmäisenä kesänä minulla oli varattu paikka kirkkoveneeseen, mutta luovutin sen kolminkertaiselle olympiavoittaja Pertti Karppiselle, joka halusi tulla soutamaan. Kävin kiittämässä Karppista jälkikäteen kädestä pitäen hyvästä tuurauksesta, Keränen muistelee.

Sulkava-lehti on pitänyt soutuperinnettä yllä julkaisemalla soutujen tulokset palstoillaan viimeistä nimeä myöten. Lehti on lähetetty muistoksi soutajille postin välityksellä.

– Kyllä niitä lähemmäs kymmenen tuhatta lähti parhaina vuosina. Osa ei ollut antanut osoitettaan.

Kuumimman soutuhuuman laantumista on Sulkavalla pohdittu vuositolkulla. Kalle Keränen arvelee, että työporukoiden kaikkoamisen lisäksi syynä on soutu-urakan fyysisen vaativuus.

– Kansalaisten yleiskunto on heikentynyt, ei tällaista soutu-urakkaa moni jaksa. Tarvittaisiin ehkä lyhyempiä soutumatkoja ja vetonaulaksi vaikkapa KalPan ja SaiPan liigajoukkueiden välinen lyhyt kilpasoutu, Keränen visioi.