Suomalaisilla perhosharrastajilla riittää opeteltavaa: ilmastonmuutoksen seurauksena lajisto on runsastunut parissa vuosikymmenessä

Suomeen on tullut 2000-luvulla suuri joukko uusia perhoslajeja. Monet uusista tulokkaista ovat jo vakiintuneet Suomen lajistoon.

hyönteiset
Laura Rostedt ja syreenikiitäjän toukka
Laura Rostedtin syreenikiitäjän toukat ovat nyt pikkurillin mittaisia, mutta kasvavat vielä paljon suuremmiksi.Timo Leponiemi / Yle

Pikkuhäiveperhonen, kuusamaperhonen, kevätkaapuyökkönen, kvartsiyökkönen, kilpimittari ja kanukkamittari ovat vain osa Suomeen 2000-luvulla levittäytyneistä uusista perhoslajeista.

2000-luvulla Suomen perhoslajisto on saanut paljon uusia tulokkaita ja monet aiemmin hyvin harvinaiset lajit, kuten häiveperhonen, karttaperhonen ja keltaritariyökkönen ovat runsastuneet jopa räjähdysmäisesti.

Häiveperhonen, keltaritariyökkönen ja isokeltasiipi
Häiveperhonen, keltaritariyökkönen ja isokeltasiipi (kuvassa naaras) ovat ilmaston lämpenemisen myötä saaneet vahvan jalansijan Suomessa.Timo Leponiemi / Yle

Muutoksen taustalla on lämmennyt ilmasto. Suomen kesälämpötilat vastaavat aiempia lukemia Baltiassa ja Puolan pohjoisosissa, ja lämpimimpinä vuosina jopa Ukrainan pohjoisosien lämpötiloja. Monien eteläisten perhoslajien levinneisyyden pohjoisraja onkin siirtynyt pohjoiseen useita satoja kilometrejä. Eikä perhosten levittäytyminen ole jäänyt pelkästään eteläiseen Suomeen, vaan niiden matka on jatkunut paljon pidemmälle.

Muutos näkyy myös oman pihan lajistossa

Turenkilainen Jonna Viisainen on harrastanut perhosia 2010-luvun alusta. Hän on havainnut, että jo tässä ajassa perhoslajistossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Moni uusi eteläinen laji on ulottanut esiintymisensä turenkilaiseen pihaan saakka.

– Pyydyksiin on tullut sellaisia lajeja, joita ei vielä 10–15 vuotta sitten juurikaan havaittu. Saman ovat havainneet myös muut perhosharrastajat. Hyönteiset ovat eturintamassa kertomassa näistä muutoksista ja omalla pihallakin on voinut nähdä, miten lajisto on muuttunut vuosi vuodelta. Senkin näkee, miten erilaiset kesät vaikuttavat seuraavan kesän hyönteiskantoihin.

Jonna Viisainen ja valorysä
Jonna Viisainen kartoittaa yöperhosia valorysän avulla omassa kotipihassaan.Timo Leponiemi / Yle

Perhosharrastuksessaan Jonna Viisainen sanoo olevansa enemmän fiilistelijä kuin täydellisyyden tavoittelija. Mukavaa on sekin, ettei tässä harrastuksessa kukaan tule valmiiksi. Eivät edes ne, jotka ovat harrastaneet hyönteisiä kymmeniä vuosia.

– Maailma muuttuu, ilmasto lämpenee, myös pitkään harrastaneille tulee koko ajan uutta. Mielenkiinto ei pääse loppumaan tämän homman kanssa.

Naiset löytäneet perhosharrastuksen

Mielikuva perhosharrastuksesta ikääntyneiden ukkojen harrastuksena rapistuu. Valokuvauksen helppouden ja perhosaiheisten Facebook-sivujen ansiosta myös naiset ovat löytäneet perhosharrastuksen pariin.

Jonna Viisaisen lintuharrastajaystävät saivat hänet kiinnostumaan myös perhosista tämän vuosikymmenen alussa.

– He pitivät kesäaikaan perhosrysiä ja me kävimme linturetkien yhteydessä niita katsomassa. Siinä minäkin ihastuin perhosiin. Kavereilta sain niiden vanhoja perhosrysiä ja haaveja, siitä oli helppo jatkaa myös omin päin.

Ötökät eivät Jonnaa pelota, sillä niitä hän on katsellut pienestä pitäen.

– Taisin olla viiden-kuuden vanha, kun pyysin isää rakentamaan perhoshaavin. Tiesin, että perhosista tehdään kokoelmia ja halusin kokeilla sitä.

Valokuvaamisesta syvällisempään lajituntemukseen

Jonna Viisainen arvelee, että naiset harrastavat perhosia enemmän valokuvaamalla kuin keräämällä. Sitä kautta kiinnostutaan myös lajien määrityksistä, toukista ja muista lajeista. Jonnan omassa kotipihassa pyydyksiä riittää.

Jonna Viisainen ja syöttirysä
Jonna Viisainen on havainnut perhosmaailman muutoksen oman pihan lajistossa.Timo Leponiemi / Yle

– Se sopii siinä mielessä minulle, että päivät olen töissä. Päiväperhoset lentelevät silloin täällä pihalla nauttimassa puutarhan kasveista. Yöperhoset menevät näihin rysiin omia aikojaan yöllä ja minä tutkin itselleni sopivaan aikaan, mitä sinne on mennyt. Ne ovat omalla tavallaan kiehtova ryhmä, joita ei oikein muuten näe.

Nyt valorysästä löytyy muun muassa poppelikiitäjä, sinisilmäkiitäjä ja useampikin väritykseltään kokonaan vihreä isomittari.

Facebook tunnistusapuna

Perhosten ja muiden hyönteisten harrastaminen on helpottunut viime vuosina paljon some-maailman ansiosta, sanoo Jonna Viisainen.

– Facebookista löytyy useita hyönteisharrastajien ryhmiä. Sieltä saa apua määritykseen ja siihen, miten harrastuksessa kannattaa edetä. Se on tosi iso apu. Yleensä ei mene montaa minuuttia, kun joku antaa jo vastauksia. Nykyisissä kännyköissä on todella hyvät kamerat, joilla voi kuvata eteen tulevia ötököitä.

Jonna VIisainen sanoo aina viihtyneensä luonnossa. Luontoon liittyvät asiat täydentävät toisiaan.

– Silloin, kun lintumaailmassa on hiljaista, voi harrastaa perhosia ja sateisena päivänä voi vaikka keräillä kiviä. Erityisen tärkeää on samanhenkiset ystävät. Osa on sellaisia, joita en ole koskaan tavannut, mutta joiden kanssa olen tekemisissä lähes päivittäin esimerkiksi Facebook-ryhmien kautta.

Jonna Viisaisen perhostatuointi
Jonna Viisaisen käsivarresta löytyy tatuoituna matarakiitäjä.Timo Leponiemi / Yle

Jonna Viisainen toteaa, ettei perhosharrastus todellakaan ole yksinpuurtamista. Harrastajien kesken soitellaan ja käydään yhteisillä perhosretkillä. Harrastus on hyvin sosiaalista.

Ötökkäkammosta perhosharrastajaksi

Riihimäkeläinen Laura Rostedt myöntää olleensa ötökkäkammoinen ennen kuin kiinnostui perhosista pari vuotta sitten. Valokuvaamisesta harrastus on laajentunut perhostoukkien kasvatukseen. Nyt kasvatuksessa on muun muassa syreenikiitäjän, hukkasiilikkään ja täplätupsukkaan toukkia. Neitoperhosen toukat ovat jo menneet koteloon ja odottavat kuoriutumistaan.

Syreenikiitäjän toukkia
Syreenikiitäjän toukat ahmivat norjanangervoa.Timo Leponiemi / Yle

– Syreenikiitäjän toukat ovat nyt kuukauden ikäisiä. Ne kasvavat kovaa vauhtia ja norjanangervoa saa laittaa kasvatusastiaan jopa kaksi kertaa päivässä. Kasvatusastian pohjalla on hiekkaa, johon toukat täysikasvuisina kaivautuvat koteloitumaan.

Kotelot Laura Rostedt laittaa talveksi jääkaappiin. Perhosten on määrä kuoriutua kevätkesällä, jonka jälkeen ne vapautetaan.

– Tavoitteenani on kasvattaa mahdollisimman monia lajeja. Muutos toukasta perhoseksi on niin uskomaton. Jos on joku laji kasvatuksessa, siitä hamstraa kaiken tiedon.

Toukkien kasvatus vaatii kärsivällisyyttä

Laura Rostedt ja toukkalaatikot
Laura Rostedtilla on kasvatuksessa syreenikiitäjän lisäksi muun muassa hukkasiilikkäitä ja täplätupsukkaita.Timo Leponiemi / Yle

Perhosten kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, huomauttaa Laura Rostedt. Niitä ei sovi jättää ruokkimatta. Kasvatukset piti pakata mukaan myös mökkimatkalle. Myös Laura kiittelee Facebook-yhteisön tarjoamaa apua lajien tunnistuksessa. Facebookissa tutustuu myös muihin samanhenkisiin ihmisiin.

– Olen huomannut, että myös monet muut naiset ovat hurahtaneet toukkien kasvatukseen.

Yli kolmekymppiset löytäneet perhosharrastuksen

Suomen Perhostutkijain Seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila vahvistaa naisten osuuden kasvun perhosharrastajina. Seuran jäsenistöstä naisia on noin 15 prosenttia, mutta uusista jäsenistä jo kolmasosa. Facebookin puolella jopa enemmistö on naisia, toteaa Kaitila.

Kaitila harmittelee sitä, ettei nuoriso ole kiinnostunut perhosista.

– Sen sijaan yli kolmekymppiset ovat. Maailma on muuttunut myös niin, ettei tämä ole enää niin miesvaltainen ala. Euroopassa tutkijoista naisia on jopa enemmistö. Myös meillä Suomessa on useita pitkälle edenneitä naispuolisia tutkijoita. Hardcore-harrastajista kuitenkin suurin osa on edelleen miehiä.

Suojelu ja lajitietämys vaatii pyydyksiä

Jari Kaitila katsoo, että suuri osa lajeista voidaan tunnistaa valokuvista. Tutkimus ja lajien suojelu vaativat kuitenkin myös pyydyksistä saatavaa tietoa. Ilman pyydyksiä pitkäkestoista lajistoseurantaa ei pysty tekemään. Seurantojen avulla voidaan päätellä, mitä luonnossa tapahtuu.

Kalliosinisiipi
Perhosten suojelu vaatii tietoa niiden esiintymisestä. Rauhoitetun kalliosinisiiven esiintymät ovat lisääntyneet Suomessa.Timo Leponiemi / Yle

Jo nyt tiedetään se, että 2000-luvulla Suomeen on kotiutunut jopa kymmeniä lajeja, joita ei vielä 20 vuotta sitten täällä ollut. Vaikeampaa on havaita se, aiheuttaako ilmaston lämpeneminen joidenkin lajien häviämisen, vai selviävätkö ne muuttuneissa oloissa. Tämä saadaan selville pitkistä aikasarjoista, joihin tieto saadaan pyydysaineistoista.