Suopelloissa piilee lähes 300 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu – Ojitetut viljelymaat merkittävä ilokaasun päästölähde

Ojitetuilta, viljellyiltä turvemailta vapautuu merkittävä osa Suomen ilokaasupäästöistä. Ilokaasu eli typpioksiduuli on vahva kasvihuonekaasu, jonka osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin kahdeksan prosenttia.

kasvihuonekaasut
Vanha lato kesäisessä peltomaisemassa.
Esko Jämsä / AOP

Hiilidioksidi ja metaani ovat useimmille tuttuja kasvihuonekaasuja, mutta typpioksiduuli eli arkisemmalta nimeltään ilokaasu on harvoille tuttu.

Ilokaasua eli N2O:ta on huomattavasti vähemmän ilmakehässä kuin hiilidioksidia, mutta vahvuudeltaan se on jopa lähes 300 kertaa voimakkaampaa kuin hiilidioksidi. Ilokaasu toimii ilmakehässä noin vuosisadan, ja se vahingoittaa ultraviolettisäteilyltä suojaavaa otsonikerrosta.

– Ilokaasu usein unohdetaan, koska hiilidioksidista puhutaan enemmän, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Kristiina Regina sanoo.

Yli puolet maatalouden päästöistä

Suomessa vapautuvasta ilokaasusta merkittävä osa syntyy turvemailta ojitetuista viljelymaista. Ojituksen seurauksena pohjaveden pinta laskee, ja turve alkaa hajota mikrobiprosesseissa.

Hajoamisessa turpeeseen sitoutunut hiili vapautuu ilmaan hiilidioksidina ja typpi muun muassa typpioksiduulina. Maan muokkaus ja lannoitus tehostavat typen kiertoa ja saavat sen vapautumaan ilmakehään.

Suomen kaikesta pinta-alasta huomattavan iso osa on suomaata.

– Suomessa on oikeastaan mahdotonta täysin välttää turvemaan viljelyä, Regina sanoo.

Ilokaasun osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on Tilastokeskuksen mukaan ollut viime vuodet noin kahdeksan prosenttia. Jos tarkastellaan maatalouden päästöjä, on väkevän ilokaasun osuus Reginan mukaan paljon suurempi.

– Yli puolet maatalouden päästöistä on ilokaasua eli dityppioksidia, hän sanoo.

Härkäpapua kasvaa pellolla.
Tommi Parkkinen / Yle

Ilokaasupäästöt ovat määrällisesti pieniä verrattuna hiilidioksidiin. Tilastokeskuksen mukaan Suomen hiilidioksidipäästöt ovat noin 80–85 prosenttia kaikista päästöistä. Viime vuonna Suomen hiilidioksidipäästöt olivat noin 45,5 miljoonaa tonnia ja ilokaasupäästöt 4,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.

Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan ojitetut suot ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä ilokaasun lähteitä. Nature Communications -tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) keskeinen havainto oli, että ilokaasupäästöjen määrään vaikuttavat eniten maaperän typpipitoisuus, kosteus ja lämpötila. Erityisesti tropiikin rehevistä suometsistä kuivatetut viljelymaat vapauttavat voimakasta kasvihuonekaasua ilmakehään kuivattamisen seurauksena.

Seuraavaksi lisää tutkimustietoa tarvitaan siitä, kuinka päästöjä saadaan vähennettyä käytännössä. Tutkimusprofessori Regina kertoo, että Suomessa typen hallintaa hankaloittavat Suomen iso turveala ja lyhyt kasvukausi.

Suomi on suomaa

Meillä muun muassa metsittyneille soille ja vanhoille turvetuotantoalueille uutta peltoalaa on raivattu tutkimusprofessori Kristiina Reginan mukaan viime vuosina noin kaksi tuhatta hehtaaria vuodessa.

Hänen mukaansa suopeltojen osuus peltopinta-alasta on kasvanut, vaikka Suomen peltojen yhteenlaskettu pinta-ala ei juurikaan ole muuttunut.

– Tilakoko kasvaa tällä hetkellä siellä, missä maaperässä on paljon turvetta. Etelä-Suomessa on puolestaan enemmän lopettavia tiloja.

Turvevaltaista maata on Suomessa esimerkiksi Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa.

Ohraa pellossa.
Simo Pitkänen / Yle

Maatalouskäyttöön ojitettujen soiden tai metsittyneiden turvemaiden osuus Suomen kokonaispeltoalasta on Reginan mukaan noin 10 prosenttia, ja suopeltoja on yhteensä noin 260 000 hehtaaria.

Paineita uuden pellon raivaamiseen tulee maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan mukaan myös lannanlevityksestä. Muun muassa typpeä ja fosforia sisältävän lannan ja lannoitteen levittämisessä on rajoitteita (siirryt toiseen palveluun). Pietolan mukaan ne ovat ajaneet viljelijöitä vaikeisiin tilanteisiin.

– Tiettyyn eläinmäärään investoinut viljelijä oli pakotettu tekemään uutta peltoa, jotta hän voi levittää lannan. Nämä ovat hankalia tilanteita, jotka on katsottava elinkeinon ja taloudellisen toimeentulon näkökulmista.

Eläinten tuottamaa lantaa saa levittää vain tietyn määrän yhdelle peltohehtaarille, koska pelloilta ravinteikas lanta voi päätyä vesistöihin ja aiheuttaa ongelmia.

Tärkeä tekijä päästövähennyksissä

Luken tutkimusprofessori Kristiina Reginan mukaan Suomi ei välttämättä yllä päästövähennystavoitteisiin, jos peltoja raivataan edelleen.

Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite (siirryt toiseen palveluun) taakanjakosektorille vuoteen 2030 mennessä on 39 prosentin vähennys vuoden 2005 tasoon verrattuna. Taakanjakosektoriin kuuluvat maatalouden lisäksi muun muassa liikenteen ja rakennusten erillislämmityksen päästöt.

Maatalous aiheuttaa suuren osan ilokaasupäästöistä, joten yleisesti peltojen päästöillä on tutkijan mukaan ratkaiseva asema Suomen päästöjen vähentämisessä ja päästötavoitteiden saavuttamisessa.

– Ilokaasupäästöjä ei voida millään välttää kokonaan, mutta kaikin konstein voitaisiin etsiä keinoja, joilla uutta turvemaan raivausta vältetään. Voidaan myös miettiä, miten jo käytössä olevilla suopelloilla voidaan edistää kasvipeitteisyyttä ja tarkentaa typen käyttöä, Regina sanoo.

Paikalliset ratkaisut keskeisiä

Sekä Lukessa, ympäristöministeriössä että MTK:ssa korostetaan tilakohtaisten ratkaisujen merkitystä viljeltyjen turvemaiden päästövähennyksissä.

– Eteenpäin päästään löytämällä jokaiselle toimivin ja kustannustehokkain malli, koska muutoksista aiheutuu tiloille kustannuksia, ympäristöministeriön biotalousyksikön päällikkö Tarja Haaranen sanoo.

Samoilla linjoilla on MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola. Hän korostaa, että ratkaisujen on oltava maatalouden kannalta kestäviä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti.

– Viljelijät tarvitsevat vaihtoehtoja. Jos löytyy taloudellisia ja järkeviä vaihtoehtoja lisäpellon raivaukselle, he ovat avoimia ja ottavat keinot mielellään käyttöön.

Luonnonvarakeskuksella on esimerkiksi käynnissä SOMPA (siirryt toiseen palveluun)-hanke, jossa etsitään ekologisia ja taloudellisia keinoja viljellä turvemaita. Hankkeen peltokokeissa keskitytään selvittämään kasvipeitteisen viljelyn ja pohjaveden noston vaikutuksia päästöihin.

Kasvavaa viljaa.
Jari Peltoperä/Yle

Regina ehdottaa, että uusien peltoalojen raivaamista turvemailta voitaisiin välttää esimerkiksi velvoittamalla viljelijöitä ympäristöluvilla suosimaan ensisijaisesti muita ratkaisuja kuin turvemaiden raivaamista. Tällä hetkellä maanomistaja saa raivata pellon mailleen ilman erillistä lupaa tai sääntelyä.

Sääntely ei saa kannatusta MTK:n Pietolalta.

– Yritetään edetä vapaaehtoisuudella, neuvonnalla ja tutkimuksen kanssa tehdyllä yhteistyöllä.

Ympäristöministeriön mukaan sääntelyä turvemaiden raivaamiselle ei ole näköpiirissä.

– Uskomme, että saamme asian vapaaehtoisin keinoin eteenpäin eli löytyisi tilakohtaisia ratkaisuja. Maatalouspolitiikan uudistus ja uusi ohjelmakausi ovat tulossa. Siinä nähdään myös, mietitäänkö EU-puolella tähän jotakin rajoituksia tai toimenpiteitä, ministeriön biotalousyksikön päällikkö Tarja Haaranen sanoo.

Ratkaisuna vihreä pelto

Olemassa olevan, viljellyn turvemaan eri kasvihuonepäästöjä vähennetään asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi lisäämällä kasvipeitteistä viljelyä. MTK:n Pietola sanoo kasvipeitteisen viljelyn olevan maatiloilla trendi.

Pellon kasvipeitteisyys tarkoittaa sitä, että pellossa olisi valtaosan vuodesta kasvamassa jokin kasvi. Viljelijät voivat saada nurmiviljelystä ympäristökorvausta (siirryt toiseen palveluun).

Muita viljeltyjen turvemaiden päästövähennyskeinoja ovat esimerkiksi maan muokkaamisen vähentäminen ja säätösalaojitus, johon viljelijät voivat saada investointi- ja hoitotukea.

– Säätösalaojituksessa pohjaveden korkeutta nostetaan niin, että se pitää maan kosteana. Tällöin turpeen maatuminen hidastuu, ja päästöjä tulee vähemmän, Haaranen ympäristöministeriöstä kertoo.

Sähkökaapelit ovat nykyisin ilmassa. tulevaisuudessa maanalla
Markku Rantala / Yle

Raivauksia voidaan välttää myös vaihtamalla ja vuokraamalla peltoja. Tilat voivat tehdä myös lannanluovutussopimuksia, jolloin esimerkiksi eläintilan lanta menee kasvinviljelytilan tarpeisiin.

Tutkimusprofessori Kristiina Regina Lukesta toteaa, että viljelijät hyötyvät päästöjen vähentämisestä.

– Typpi on tärkeä resurssi viljelijälle, joten se kannattaa yrittää pitää maassa ennemmin kuin päästää karkaamaan vesistöön tai ilmaan, Regina sanoo.

Lue myös:

Löytyykö ratkaisu ilmastonmuutokseen tavalliselta suomalaiselta pellolta? "Tällä hetkellä mikään tekniikka ei siihen pysty, mutta luonto pystyy"

Maaperä on iso arvoitus – Pelastaako se ilmastonmuutokselta vai aiheuttaako lisää ongelmia?

Karjanlanta on arvotavaraa – ravinteet halutaan kiertoon eikä polttoon**Karjanlanta on arvotavaraa – ravinteet halutaan kiertoon eikä polttoon**

Suomalaiset heräsivät viimeinkin: kerääjäkasvit imevät typpeä pelloista sienen lailla