Laulujoutsenia on Suomessa jo lähes yhtä paljon kuin hirviä – "Suojelun purkamiseen on pitkä matka"

Laulujoutsenten määrä kasvaa lähes 10 prosentilla joka vuosi. Joutsenten aiheuttamat vahingot ovat silti vielä pieniä verrattuna esimerkiksi hirviin.

laulujoutsen
Laulujoutsen.

Haukivuorelaisen maatalousyhtymän isäntä Lari Tiilikka on jo usean vuoden ajan seurannut keväisin, kuinka valtaisa parvi nuoria laulujoutsenia laskeutuu suureen ääneen törähdellen hänen pellolleen. Pellolla kasvaa säilönurmea Tiilikan karjalle.

Tai kasvaisi, jos joutsenet eivät niittäisi nurmea nokillaan niin, ettei viljelijälle jää mitään korjattavaksi. Ja vaikka jotain jäisikin, aiheuttaa kansallislintu ulosteillaan hygieniariskin.

– Isoja satovahinkoja siinä tulee. En ole hakenut korvauksia. Kuulin, ettei niitä saa, Tiilikka sanoo.

Laulujoutsenten aiheuttamista tuhoista haetaan koko maassa korvauksia vuosittain vähän. Näin siitä huolimatta, että laulujoutsenten määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Laulujoutsenia on Suomessa lähes yhtä paljon kuin maassa on hirviä.

Suomen riistaneuvostossa Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliittoa edustava Timo Leskinen kertoo, että joutsenen aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmää pidetään epäluotettavana ja epätasa-arvoisena.

Leskisen mielestä painetta joutsenkannan säätelyyn olisi, mutta viime aikoina keskustelu on pyörinyt enemmän valkoposkihanhien ympärillä. Joutsenenkin aika tulee vielä, uskoo Leskinen.

– Se on joutsenten määrän tällä kehityksellä vääjäämättä edessä.

Itärajan toisella puolella joutsen on ruokapöydän herkku

Siitä, kun joutsen on ollut uhanalainen lintu, on aikaa jo useita vuosikymmeniä. Joutsen rauhoitettiin metsästykseltä vuonna 1934 sukupuuton pelossa. Virallisesti sen uhanalaisuutta arvioitiin vasta 51 vuotta myöhemmin vuonna 1985. Silloin laulujoutsenen kanta oli jo elpynyt niin, että se luokiteltiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kriteereillä elinvoimaiseksi lajiksi.

Laulujoutsenen selviämisestä lajina ei siis ole tarvinnut kantaa huolta enää vuosikymmeniin. Hirviä on Suomessa 88 000. Joutsenia 70 000. Silti joutsenta ei metsästetä.

– Hirven ja joutsenen metsästys on ihan eri asioita. Hirvi aiheuttaa suurta vahinkoa metsätaloudelle ja on todella iso riski liikenteelle. Hirvikantaa säädellään vahinkojen estämiseksi. Joutsenen aiheuttamat haitat ovat ihan marginaalisia siihen nähden, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Markku Mikkola-Roos sanoo.

Laulujoutsen pesällään.
Laulujoutsen pesällään.Ismo Pekkarinen / AOP

Laulujoutsen on rauhoitettu koko EU:n alueella. Käytännössä rauhoituksella on merkitystä kuitenkin vain pohjolassa, sillä laji pesii ainoastaan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Etelään muuttokin tarkoittaa laulujoutsenen kohdalla pääasiassa Itämeren vastarantaa. Ruotsi ja Suomi ovat laulujoutsenen pääasiallista elinaluetta.

Koska joutsen ei tunne valtion rajoja, se hairahtuu lentämään myös Venäjälle, missä rauhoitusta ei ole. Venäläiset metsästävät joutsenta mielellään, sillä sen liha on maukasta.

– Siellä laulujoutsen onkin melkein sukupuuton partaalla, Mikkola-Roos sanoo.

Jos laulujoutsenta lähdettäisiin metsästämään, se olisi iso kansallinen kysymys.

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus

Se, että laulujoutsen on valittu aikoinaan Suomen kansallislinnuksi, suojaa joutsenta lähes yhtä paljon laki. Ihmisten mieliin on piirtynyt käsitys laulujoutsenesta koskemattomana, jopa hieman myyttisenä lajina, jota täytyy vaalia.

Kun joutsenia merkattiin tutkimusmielessä kaularenkailla Tanskassa, se aiheutti suuren hälyn myös Suomessa. Koettiin, että joutsenen näkeminen rengas kaulassaan on epäesteettistä, ja tutkimuksesta piti lopulta luopua.

Siksi onkin mielenkiintoista, että laulujoutsen valikoitui kansallislinnuksi vasta vuonna 1981. Tuolloin Eläinmaailma-lehden toimittaja hoksasi, ettei Suomella ole kansallislintua, ja päätti järjestää yleisöäänestyksen. Laulujoutsen päihitti täpärästi talitiaisen, ja sai 551 ääntä.

Se, että kansallislinnun status leimaa joutsenta niin vahvasti, juontaa juurensa sentään muuallekin kuin pelkkään lehtiäänestykseen.

– Joutsenta on käsitelty paljon myös lauluissa ja esimerkiksi Eino Leinon runoudessa. Jos laulujoutsenta lähdettäisiin metsästämään, se olisi iso kansallinen kysymys, ja aiheuttaisi tosi ison keskustelun yleisössä, Mikkola-Roos sanoo.

Laki on otettu omiin käsiin

Viljelijä Lari Tiilikka toivoo, että laulujoutsenia saisi ampua. Nyt joutsenia ei saa edes hätyytellä pois pelloilta ilman poikkeuslupaa.

Poikkeuslupaa haetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta, mutta niitä tulee vuosittain hyvin vähän. Viime vuonna kaksi viljelijää sai poikkeusluvalla hätistellä joutsenia kovilla äänillä, kuten ilmaan ampumalla.

– Joutsenia on aivan liikaa. Soitin viime kesänä ministerillekin asiasta. Hän oli sitä mieltä, että lupaa kannan vähentämiseen on vaikea saada. En usko, että edes poikkeuslupaa joutsenen ampumiseen myönnetään koskaan, Tiilikka sanoo.

Vaikka lupia joutsenten hätistelyyn haetaan ja myönnetään vähän, joutsenia karkotetaan viljelyksiltä oman käden oikeudella. Joutsenparvia ajetaan lentoon traktorilla. Paukutetaan kovia ääniä lintujen säikäyttämiseksi. Onpa joku poiminut poikasia syliinkin, jotta emo hylkäisi ne.

Joutsen ei kuitenkaan säikähdä vähästä. Se on suuri lintu, jolla on aikuiseksi kasvettuaan vähän luontaisia vihollisia. Kettu ja supikoira nappaavat helposti untuvikon, mutta aikuinen joutsen suojelee perhettään agressiivisesti nokalla lyöden jos tilanne niin vaatii. Ihmistä joutsen yleensä väistää.

Kilpailu karsii pariskuntia. Määrä ei enää kaksinkertaistu.

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus
Laulujoutsenia sumuisella pellolla.
Esa Huuhko / Yle

Metsästäjiä laulujoutsen toisaalta kiinnostaa, toisaalta ei. Liha on maukasta, mutta peloton, hiljaa paikallaan lipuva lintu ei ole jahdin kannalta kiinnostava. Suurimpana syynä metsästykselle riistapuolella nähdään se, että joutsen vie elintilaa muilta vesilinnuilta. Tähänastinen tutkimus ei kuitenkaan vahvista käsitystä.

Eivätkä edes metsästäjät eivät ole yksimielisiä siitä, onko ihan ok ampua kansallislintua vai ei. Riistapolitiikassa laulujoutsen ei ole ollut puheenaihe hyvään toviin, kertoo Suomen riistaneuvoston puheenjohtaja Juhani Kukkonen.

– Siitä keskustellaan hyvin vähän. Oma näkemykseni on, että vaikka ne vahinkoja aiheuttavat, on varmaan erittäin pitkä matka siihen, että rauhoitusta purettaisiin.

Samaa mieltä on Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos. Hän arvelee, että vaikka satovahingot ehkä lisääntyvät jonkun verran tulevaisuudessa, ei joutsenkanta tarvitse ihmistä kasvun rajoittamiseen.

– Hyviä pesäpaikkoja ei ole määräänsä enempää, joten kilpailu karsii pariskuntia. Määrä ei enää kaksinkertaistu. Kymmenen vuoden päästä meillä on ehkä 15 000 joutsenparia, Mikkola-Roos sanoo.