Suomessa tehdään avohakkuita, koska muuta ei juuri ymmärretä – tutkija: "Suuri puute ilmastonmuutoksen maailmassa, jossa metsien hoidosta pitäisi olla mahdollisimman monipuolinen käsitys"

Yle kysyi tutkijoilta, millaiset vaikutukset avohakkuilla on ilmastonmuutoksen näkökulmasta ja mitä vaihtoehtoja niille voisi olla.

metsätalous
Avohakkuualue Lohjan Karjalohjalla.
Roni Rekomaa / Lehtikuva

Suomen metsiä hyödynnetään teollisuuden tarpeisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Luonnonvarakeskus (Luke) kertoi kesäkuussa (siirryt toiseen palveluun), että viime vuonna metsäteollisuuden tarpeisiin puuta hakattiin 63 miljoonaa kuutiometriä ja muihin tarpeisiin yhdeksän miljoonaa.

Avohakkuu on meillä yleinen tapa hoitaa metsää, koska sen uskotaan olevan menetelmistä paras. Asiantuntijoiden mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan avohakkuisiin on päädytty aikoinaan teollisuuden tarpeiden tähden. Tutkimusten mukaan avohakkuu ei myöskään ole välttämättä tehokkain keino hoitaa metsää.

– Taustalla on hyvin pitkä historiallinen kehitys. 100–200 vuotta sitten metsää hakattiin laajalti niin, että metsästä haettiin sellaiset puut, joita tarpeisiin tarvittiin, esimerkiksi rakentamiseen ja polttopuiksi, kertoo Helsingin yliopiston metsäekonomian ja politiikan professori Olli Tahvonen.

– Tuolloin metsä jätettiin sellaiseen tilaan kuin se sattui jäämään ja se oli ymmärrettävää, jos puusta ei varsinaisesti ollut pulaa.

Kun metsäteollisuus kehittyi, puunkysynnän sisältö muuttui täysin ja puuta tarvittiin suuria määriä. Avohakkuista tuli helppo tapa hallita metsää ja metsänomistajia.

– Tässä yhteydessä metsätutkijat totesivat, että vanha talonpoikainen puunkäyttö ei tuota metsäteollisuuden kannalta sellaisia puumääriä kuin olisi tarve. Sen tilalle täytyi siis tulla systemaattinen uusi malli eli avohakkuu, selittää Tahvonen.

– Eli varsin voimakkaasti puunostajien ja teollisuuden intressit ovat näytelleet tässä keskeistä roolia, Tahvonen toteaa.

Metsä on hiilivarasto

Metsät sitovat hiiltä maaperään ja kasveihin. Kasvavat puut ovatkin suuri hiilivarasto. Hiilivaraston pieneneminen on ilmastoa lämmittävä tekijä, jos hiili vapautuu taivaalle.

Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö, ympäristötieteiden dosentti Sampo Soimakallion mukaan avohakkuu muuttaa metsän hiilivarastoa pitkäksi aikaa niin puustossa kuin maaperässä.

– Jos 100-vuotias suomalainen metsä avohakataan, siinä kertarysäyksellä pienennetään hiilivarastoa ja maaperä jatkaa hiilen vapauttamista parikymmentä vuotta, kunnes uuden metsän kasvusto kääntää maaperän takaisin hiilensitojaksi eli hiilinieluksi, sanoo Soimakallio.

Hänen mukaansa hiilivarasto pienenee merkittävästi avohakkuissa.

– Todella, todella kauan menee ennen kuin hiilivarasto on lähelläkään sitä tasoa, mitä se olisi avohakkaamattomassa metsässä, voi mennä vuosisata tai voi olla, että se ei koskaan saavuta sitä tasoa.

Ilmastonmuutos ja riskit

Sampo Soimakallion mukaan ongelmallisuus lisääntyy, kun näkökulma laajennetaan hiilitaseista kaikkiin ilmastovaikutuksiin. On otettava huomioon niin maaperän muutokset hakkuissa kuin se, millaisia puita metsissä kasvaa, miten vaikkapa runsas lehtipuinen metsä lisää ilmastoa viilentävien hiukkasten muodostumista ja esimerkiksi puusta valmistettavien tuotteiden pitkäikäisyys.

Soimakallio myös huomauttaa, että dramaattista eroa metsän hiilivarastossa ei ole hänen näkemissään tutkimuksissa, jos sama määrä metsää hakataan joko avohakkaamalla tai poimintahakkuilla eli jatkuvan kasvun mallilla.

Sen lisäksi epävarmuudet lisääntyvät tarkasteltaessa pitkän ajan metsänhoitoa.

– Haasteena on se, että kun joudutaan mallintamaan pitkiä aikoja eteenpäin, esimerkiksi sata vuotta, niin mikä on metsän kehityskulku, jos jätetään hakkaamatta. Se ei ole ihan yksiselitteistä.

– Tosin aineistoja asiasta on olemassa vähän, Soimakallio sanoo.

Professori Olli Tahvonen on jyrkempi hiilivaraston ja ilmaston suhteen:

– Toistaiseksi julkaistujen tutkimusten mukaan ilmastonmuutosproblematiikan ja hiilensidonnan lisääminen asetelmaan tukee avohakkuutonta mallia.

Tahvosen mukaan myös hyvin yleinen käsitys on, että ilmastonmuutoksen seurauksena metsäluontoon sisältyvät tuuli-, hyönteis-, sekä tautiriskit tulevat kasvamaan.

– Näiden riskien hallitseminen on luultavasti paljon helpompaa monimuotoisessa metsässä, jossa on enemmän puulajeja sekä eri ikäisiä ja kokoisia puita, Tahvonen lisää.

Metsäkone kaataa puita ja raivaa lumikuorman rikkomia puita.
Heikki Haapalainen / Yle

Mitä avohakkuiden tilalle?

Olli Tahvonen on tutkinut metsänkäyttöä vuodesta 1995. Hän on kehittänyt tutkimusryhmänsä kanssa modernisoidun mallin metsänhoidolle, jossa luotetaan metsän luontaiseen uudistumiseen: puita syntyy itsestään luonnon ehdoilla ja metsä pidetään sellaisessa tilassa, että niitä myös syntyy.

Toisin kuin aikaisemmissa malleissa, siinä ei suosita mitään mallia: Hyväksi ratkaisuksi voidaan saada joko avohakkuu tai poimintahakkuu. Kaikki riippuu ekologisista ja taloudellisista yksityiskohdista.

– Mallissa huomioidaan koko ajan, että metsän täytyy jäädä sellaiseen tilaan, että se lähtee hyvin kasvamaan poimintahakkuun jälkeen. Hyödyllisten puiden lisäksi otetaan pois sellaiset puut, joilla ei ole kasvunedellytyksiä ja jotka eivät ole kaupallisesti hyödynnettävissä, Tahvonen kuvailee.

Tutkimusryhmän yksi keskeinen tulos on se, että vaihtoehto avohakkuille voi olla taloudellisesti parempi. Avohakkuun jälkeen metsän hoitamista täytyy jatkaa istuttamalla, muokkaamalla maata, kylvämällä siemeniä ja hoitamalla taimikkoa.

– Tämä on investointi, joka pitäisi saada katettua korkoineen, vaikka metsänomistajille on vuosikymmeniä uskoteltu muuta.

Tahvonen sanoo, että luontojärjestöjen toukokuussa alulle panema aloite avohakkuiden kieltämisestä valtion metsissä (siirryt toiseen palveluun) ei ole ristiriidassa olemassa olevan tutkimuksen kanssa.

– Siitä voidaan tietysti keskustella, pitäisikö näin tehdä aivan kaikilla valtion mailla.

Hänen mukaansa metsänhoitoa poimintahakkuilla olisi perusteltua kokeilla laajasti, jotta saataisiin käytännön kokemusta.

– Yksi järkevä näkökulma on ajatella, että nimenomaan valtion mailla lisättäisiin metsänhoitoa jatkuvapeitteisenä, koska se näyttäisi olevan yhteiskunnallisesti hyvin perusteltua.

Metsäntutkimus on ollut heikkoa

Suomalainen metsäntutkimus on keskittynyt sadan vuoden aikana vahvasti avohakkuumalliin. Tämä on rajannut professori Tahvosen mukaan perustutkimusta. Hän sanookin, että hyvin pitkälle 2000-luvulle pidettiin paheksuttavana tutkia muita vaihtoehtoja.

– Suomessa ymmärretään hyvin heikosti useiden puulajien metsien kehitystä ja luontaista uusiutumista, puiden syntymistä ja kuolemista. Tämä on suuri puute erityisesti ilmastonmuutoksen maailmassa, jossa metsien hoidosta pitäisi olla mahdollisimman monipuolinen käsitys, sanoo Tahvonen.

Dosentti Sampo Soimakallio myöntää, että tutkimusta ja vertailua on niukasti.

– Kokonaisuus on huonosti tunnettu, enemmän malleilla on laskettu hiilitasevaikutuksia ja usein puhutaan niistä, Soimakallio toteaa.

Olli Tahvonen näkee huolestuttavana, että tutkimus on kehittynyt kapean taloudellisen intressin puitteissa.

– Suomessa metsät ovat niin tärkeitä, että alan tutkimuksen olisi oltava eturyhmäintresseistä riippumatonta ja tieteellisesti vankalla pohjalla. Riippumattomuuden vaatimus ei todellakaan ole toteutunut, Tahvonen sanoo.

Pino tukkeja hakkuutyömaalla.
Matti Myller / Yle

Mikä on Suomen tahto?

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että avohakkuukysymyksessä on kyse siitä, mihin suuntaan Suomessa halutaan mennä ja miten puuta käytetään.

– Jos ilmasto- ja monimuotoisuusasia halutaan ottaa vakavasti, se vaatii vahvan poliittisen tahtotilan, toteaa Sampo Soimakallio.

– Jos arvostamme riittävästi metsiin liittyviä monimuotoisuus-, virkistys-, ja kulttuuriarvoja, niin varmasti tulee perustelluksi vähentää roimasti avohakkuita, mutta jos tavoitteena on puhtaasti puuntuotanto ja siitä saatavat rahatulot, jää avohakkuupinta-ala suuremmaksi, Olli Tahvonen yhtyy.

– Mikä on Suomen kansan arvovalinta, sen kai päättää lopulta eduskunta, jos sinne asti lakialoite menee, Tahvonen päättää.

Luonnonsuojelujärjestöjen avohakkuut valtion mailla kieltävä kansalaisaloite on kerännyt muutamassa kuukaudessa lähes 40 000 nimeä. Kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se on kerännyt vähintään 50 000 kannatusilmoitusta puolessa vuodessa.

Lue myös:

Analyysi: Söpö pöllö kääntää huomion avohakkuisiin, vaikka oleellisempaa olisi puhua hakkuumääristä

Tehokas metsätalous uhkaa jopa viittä tuhatta eliölajia Suomessa