Pinkki on vanhin väri – yli miljardin vuoden ikäinen pigmentti löytyi syvältä Saharasta

Samalla ehkä selvisi, miksi kesti miljardeja vuosia, ennen kuin maapallolle alkoi kehittyä yksisoluisia isompaa elämää.

paleontologia
Nainen pitelee sormiensa välillä pientä pulloa, jossa on kirkkaan pinkkiä nestettä.
Biokemisti Janet Hopen kädessä on pieni pullo maailman vanhinta tunnettua pigmenttiä.ANU

Miljoonia vuosia sitten eläneiden kasvien ja eläinten koko, muoto ja joskus jopa elämäntavat ovat selvitettävissä fossiileista, vaikka ne ovatkin litteiksi mankeloituneita. Värit sen sijaan ovat kadonneet, ja kivenharmaasta tai -ruskeasta on mahdoton tietää, oliko dinosaurus vihreä tai lintu sininen.

Australian kansallisen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) ANU:n johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa onnistuttiin kuitenkin katsomaan kauas elämän alkuun, yksisoluisten valtakaudelle, ja näkemään siellä väriä.

1,1 miljardin vuoden takaisesta kivikerroksesta paljastunut pigmentti on yli puoli miljardia vuotta vanhempaa kuin tähän saakka tunnettu vanhin väri.

Väri syntyi yhteyttämisestä

Näyte saatiin öljy-yhtiön koeporauksista Mauritaniasta, satojen metrien syvyydestä Saharan autiomaan alta.

Kun alueella vielä lainehti meri, siinä kellui syanobakteereja. Ne osasivat tuolloin ja osaavat nytkin yhteyttää eli käyttää hyväkseen auringonvaloa. Ikivanhan yhteyttämistuotteen molekyylejä on kivettyneenä öljyisessä liuskekivessä, jota paine ja kuumuus ovat puristaneet muinaisen merenpohjan hiekasta ja savesta.

Jauhetusta kivestä erotetut molekyylifossiilit paljastivat koeputkessa laimennettuina todellisen värinsä. Se on kirkkaan pinkki, kertoo PNAS (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistu tutkimus.

Bakteerien pienuus pidätteli evoluutiota

Analyysi osoitti samalla, että juuri pienenpienet syanobakteerit muodostivat ravintoketjun alkupään miljardin vuoden takaisessa meressä, kertoo molekyylit löytänyt paleobiokemisti Nur Gueneli.

Tutkimusta johtaneen apulaisprofessori Jochen Brocksin mukaan havainto antaa vastauksen siihen pitkään pohdittuun kysymykseen, miksi maapallo ehti neljän miljardin vuoden ikään, ennen kuin tänne alkoi kehittyä isoja elämänmuotoja.

Syyksi on arveltu hapen vähyyttä, mutta täältä taisikin uupua ruokaa, Brocks sanoo. Niin pienestä syötävästä kuin tuolloiset syanobaktreerit ei hänen mukaansa ollut ruokkimaan eläinten kasvua.

Vaikka levätkin olivat mikroskooppisen pieniä, ne olivat silti tuhat kertaa syanobakteereja suurempia ja siksi paljon parempi ravinnon lähde, hän sanoo.

Syanobakteerien ylivalta maailman merissä alkoi loppua 650 miljoonaa vuotta sitten. Kun levät sen jälkeen yleistyivät ruokaketjun pohjaksi, niiden antama energiapurskahdus sai ekosysteemin monimutkaistumaan tavalla, joka lopulta johti isoihin eläimiin, myös meihin ihmisiin, Brocks päättelee.