Aivan liian suuri ihan liian aikaisin – pienten dinosaurusten varhaisesta joukosta löytyi yllättäen jättiläinen

Alkuaikojen dinosaurukset olivat samaa kokoluokkaa kuin kultainennoutaja. Argentiinasta löytynyt kymmentonninen jättiläinen oli 30 miljoonaa vuotta aikaansa edellä.

paleontologia
Piirroskuva dinosauruksesta, jonka kylki on auki, joten keuhkot, keuhkoputki, kulkiluut ja niiden välissä olevat ilmapussit näkyvät.
Poikkileikkauksessa näkyvät ilmapussit, jotka antoivat puhtia dinosauruksen kasvypyrähdyksille.Jorge A. González / San Juanin yliopisto

Uuden dinosauruslajin löytyminen ei välttämättä ole enää erityisen suuri uutinen. Uusia lajeja löytyy joka vuosi useita kymmeniä, myös erittäin suuria, välillä jopa "kaikkien aikojen suurimpia".

Se johtuu toisaalta tutkimusmenetelmien kehittymisestä, toisaalta siitä, että dinosaurusfossiilien kultamaat Argentiina, Mongolia ja ennen muuta Kiina ovat aiempaa avoimempia tutkimuksille, kertoo yhdysvaltalainen paleontologi Stephen Brusatte.

Alaan on tuonut uutta potkua myös se, että paleontologien perinteinen "vanhojen miesten kerho" on viime vuosikymmeninä alkanut laajentua nuorilla tutkijoilla, myös naisilla ja muilla kuin länsimaalaisilla, Brusatte sanoo The National Geographic (siirryt toiseen palveluun) -lehden haastattelussa.

Paleontologi Stephen Brusatte on antanut nimen yli 15 uudelle dinosauruslajille.

Vaikka uusia lajeja löytyykin miltei viikoittain, tuorein löytö ylittää rymistellen uutiskynnyksen. Balde de Leyesistä Luoteis-Argentiinasta löytynyt otus oli aivan liian suuri ihan liian varhain solahtaakseen sievästi sukupuuhun, joka on piirretty aiempien fossiililöytöjen perusteella.

Dinosaurusten aika alkoi triaskaudella 230 miljoonaa vuotta sitten. Aluksi ne olivat suurimmillaan ison koiran kokoisia, jokseenkin yhtä isoja kuin kultainennoutaja.

Trias- ja jurakauden taitteessa laajat tulivuorenpurkaukset aiheuttivat maapallolla joukkosukupuuton. Dinosauruksia jäi jäljelle, mutta koon kasvu tyrehtyi. Evoluution uusi yritys tuotti jättiläislajeja vasta jurakaudella – tai niin tutkijat uskoivat.

Argentiinalaisen San Juanin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) paleontologien löytämä Ingentia prima, "ensimmäinen jättiläinen", kumoaa tämän käsityksen: ingentia ilmestyi maapallolle jo triaskaudella, vain 15 miljoonaa vuotta aivan ensimmäisten dinosaurusten jälkeen.

Ensimmäiset eusauropodit, "todelliset sauropodit", ryhtyivät rouskuttamaan puiden latvoja vasta 30 miljoonaa vuotta myöhemmin.

Kasvupyrähdykset antoivat kokoa

Vaikka Ingentia prima oli pieni verrattuna myöhempiin sauropodeihin, silläkin oli mittaa kymmenen metriä ja painoa kymmenen tonnia. Tutkijat arvelevat, että heidän löytämänsä yksilö oli nuori ja olisi ehkä kasvanut vielä jonkin verran.

Muut eläimet tuohon triaskauden aikaan olivat suurimmillaan parimetrisiä ja kolmetonnisia, kertoo tutkimusta johtanut paleontologi Cecilia Alpadetti.

Ingentia pääsi isoon kokoonsa aivan omalla tavallaan: luiden kasvurenkaat todistavat lajin kasvaneen hyvin nopeina ja tehokkaina pyrähdyksinä. Myöhemmät jättiläiset kasvoivat tasaisesti koko elinikänsä ajan.

Ingentialla oli keuhkojen toimintaa tehostamassa lintumaiset ilmapussit, kuten myöhemmillä sukulaisillaankin. Ilmapussien on arveltu olleen tarpeen, jotta elimistö pysyi viileänä ja iso ruumis sai kylliksi happea. Jättiläiseksi kasvaminen ei olisi onnistunut ilman, arvioidaan Nature Ecology & Evolution (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Piirroskuva neljällä jalalla kävelevästä pitkähäntäisestä ja melko pitkäkaulaisesta dinosauruksesta.
Ingentia primalla oli erilaiset raajat kuin myöhemmillä kasvinsyöjäjättiläisillä. Ne tarvitsivat jaloikseen tukevat, suorat pylväät, kun kannateltavaa oli jopa 70 tonnia, seitsenkertaisesti ingentiaan verrattuna.Jorge A. González / San Juanin yliopisto

Kummajaista odotti perhe

Balde de Leyesistä löytyi vastikään toinenkin uusi laji, ingentian aikalainen Lucianovenator bonoi. Se oli lihansyöjä.

Lucianovenorit olivat pieniä, vain 40-kiloisia, mutta hyvin ketteriä. Siksi ne saattoivat varsinkin laumana hyvinkin saalistaa ingentioita, etenkin loukkaantuneita tai iän heikentämiä, sanoo tutkija Ricardo Martínez.

Balde de Leyes on kaikkiaan aarreaitta triaskautta tutkiville paleontologeille. Dinosaurusten lisäksi sieltä on löytynyt jättiläisiguaanoja, kilpikonnia ja jyrsijöiltä näyttäneitä cynodontteja, jotka olivat evoluution askel kohti nisäkkäitä.

Kasvien fossiileja ei ole löytynyt, mutta niitäkin siellä on pakko piillä, sillä ingentian kokoiset eläimet tarvitsivat paljon syötävää, Martínez päättelee.

Vaikka ingentia on kaatanut vanhan käsityksen jättiläisdinosaurusten synnystä, se ei ole yksittäinen kummajainen. Argentiinasta ja Etelä-Afrikasta tehdyt aiemmat triaskauden löydöt, joilla ei ollut paikkaa dinosaurusten sukupuussa, on nyt päätelty ingentian lähisukulaisiksi, kertoo Apaldetti. Koollaan niistä ei kuitenkaan ole kilpailemaan uuden sisaruksensa kanssa.