Sirpa Nybergin koulumni: Kahden prosentin loukku

Euroopan pitäisi ottaa vastuu omasta turvallisuudestaan, eikä tukeutua niin paljon Yhdysvaltoihin, kirjoittaa Suomen Washingtonin suurlähetystön ministerineuvos Sirpa Nyberg.

kolumnit
Sirpa Nyberg
Sirpa NybergSirpa Nyberg

Yhdysvaltain presidentit ovat jo pitkän aikaa vaatineet Eurooppaa kantamaan suurempaa taakkaa omasta turvallisuudestaan. Presidentti Trumpin kaudella viestit ovat olleet entistä selkeämpiä. Yhdysvallat on vaatimuksessaan oikeassa. Amerikkalaisten veronmaksajien rahoja on sijoitettu Euroopan turvallisuuteen vuosikymmeniä. Euroopan maiden tuleekin ottaa suurempi vastuu.

Yhdysvaltain painostus liittolaisia kohtaan on lisääntynyt. Maa vaatii Naton jäseniltä konkreettisia suunnitelmia, jotta ne vuoteen 2024 mennessä käyttäisivät bruttokansantuotteestaan 2 % puolustukseen. Tästä sovittiin Nato-maiden kesken huippukokouksessa Walesissa 2014.

Painostuksella on kuitenkin hintansa: jos Nato-huippukokouksessa keskitytään taakanjakoon ja prosentteihin, ei siellä välttämättä kyetä osoittamaan lännen yhtenäisyyttä. Pahimmillaan kokous päättyy läksytykseen ja huonoon ilmapiiriin.

Nato-kokouksen toivoisi sen sijaan kiinnittävän huomiota siihen merkittävään myönteiseen kehitykseen, jota on jo tapahtunut: Euroopan maat ovat jo lisänneet puolustusbudjettejaan. Ennen kaikkea, Euroopan unioni on ottanut konkreettisia askeleita puolustusyhteistyön vahvistamiseen – tavoitteena on vahvistaa jäsenmaiden puolustuskykyä sekä unionia turvallisuusyhteisönä. EU haluaa jakaa taakkaa ja tehdä sitä yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.

Julkisessa keskustelussa tarve taakanjakoon saa paljon palstatilaa. Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin kahden prosentin tavoitteen tuomat suuret haasteet. Sen saavuttaminen kun ei ole aina kiinni vain poliittisesta tahdosta, kuten Norjan esimerkki osoittaa.

Norjankin pääministeri sitoutui Nato-tavoitteeseen Walesissa 2014. Lupaus piti tammikuuhun 2018 saakka, jolloin hallitus päivitti ohjelmaansa. Vuoden 2024 sijaan aikamääreenä on nyt på sikt – tulevaisuudessa. Syy ei ole se, ettei öljy-Norjalla olisi varaa. Puuttuva puoli prosenttia on vaan niin suuri summa, että sen sijoittaminen ei ole yksinkertaista. Kalliit investoinnit uuteen teknologiaan vaativat myös sopeutumiskykyä ja sijoittamista ylläpitoon ja ihmisiin. Jos investointeja tehdään liian paljon liian nopeasti, voidaan luoda luksusloukku – rakenteita, joita ei tulevaisuudessa voida rahoittaa.

Kyse ei ole myöskään siitä, etteikö Norja jo kehittäisi puolustustaan vastaamaan paremmin tämän päivän tarpeisiin. Puolustusbudjetti kasvaa, vaikka sen osuus bruttokansantuotteesta välttämättä ei: Vuonna 2017 Norjan puolustusbudjetti oli 1,59 % bruttokansantuotteesta, n. 5,3 miljardia euroa. Tänä vuonna osuuden arvioidaan joidenkin laskelmien mukaan olevan joka alhaisempi, 1,56 %, huolimatta siitä, että puolustusbudjetti kasvaa 5,8 miljardiin euroon.

Talouskasvulla voi siis olla huonotkin puolensa.

Sirpa Nyberg

Kirjoittaja on ministerineuvos Suomen Washingtonin-suurlähetystössä