Kun sukupuoli tuntuu väärältä – 16-vuotias genderfluid-nuori löysi itsensä vertaistuen avulla

Nuori salasi tunteensa ja pohdintansa lähimmäisiltään koko yläkoulun ajan.

sukupuoli
Genderfluid törmää elämässään valintoihin, joissa sukupuolisuus korostuu.
Genderfluid saa vastaansa pieniä valintoja, joissa sukupuolisuus korostuu.Henry Lämsä / Yle

Vieressäni rantasaunan terassilla istuu 16-vuotias Lehto. Auringonsäteet kimaltelevat järven pinnasta.

Lehto luo katseen järvelle. Lehto ei ole tyttö tai poika. Hän syntyi vuonna 2002 tytöksi, mutta nyt hän on genderfluid.

Hän käyttää itsestään myös tytön tai pojan etunimiä, mutta hänelle oma neutraali nimi on Lehto.

Emme käytä jutussa Lehdon koko nimeä emmekä paljasta hänen äitinsä henkilöllisyyttä asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Kolme jännityksen ja itsensä etsimisen vuotta on takana. Tänään on rauhallista ja hyvä olla. Lämmin kesätuuli puhaltaa.

Yläkoulu jännityksen ja muutoksen aikaa

Lehto aloitti yläkoulutaipaleensa uudessa tilanteessa. Koulu ja opettajat tuntuivat tutulta. Kaverit olivat tuttuja. Seitsemännelle luokalle mennessä Lehdon sisällä tuntui kuitenkin oudolta.

– Mietin silloin, että minä tykkään myös tytöistä, enkä pelkästään pojista, muistelee Lehto.

Lehto tunnusteli tunteitaan hitaasti ja läheisiltään salassa. Lehto ei hiiskunut ajatuksistaan kotona eikä juuri kavereillekaan.

Koulukavereiden keskuudessa seurustelu ei ollut merkittävässä roolissa. Eikä Lehdollekaan seurustelusuhteiden etsiminen ollut tärkeää.

– Se että tykkäsin pojista ja tytöistä seiskaluokalla, ei tuntunut erityisesti miltään. Parille kaverille taisin sanoa, että älä välitä jos ihastun sinuun tai sanon joskus, että tykkään sinusta, muistelee Lehto.

Genderfluid: eli sukupuoleni on liukuva. Joskus voin tuntea itseni naiseksi, joskus mieheksi, ja joskus en kummaksikaan noista. Joskus koen, ettei minulla ole sukupuolta ollenkaan, olen vain ihminen. Ace/ässä: tarkoittaa siis aseksuaalista ihmistä, eli sellaista, joka kokee vähän tai ei ollenkaan seksuaalista vetovoimaa toista ihmistä kohtaan. Panromanttinen: ei rakastu sukupuoleen, vaan rakastuu ihmiseen.

Lehdon FB-postaus.

Vähitellen kahdeksannella luokalla sosiaalinen media toi helpotusta Lehdon pohdintoihin. Omia tunteita pystyi peilaamaan Internet-sivustojen kautta.

– Silloin mietin omaa elämääni. Kuka minä olen? Mistä minä olen tulossa? Vähitellen uusi identiteettini muovautui. Sateenkaari-ihmiset ymmärsivät ja tukivat.

Setan (siirryt toiseen palveluun) ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorten sivut (siirryt toiseen palveluun) avasivat ajatuksia. Oman huoneen rauhassa pystyi jakamaan mieltä askarruttavia asioita ihmisten kanssa, jotka ymmärsivät tilanteen Lehdon kannalta.

– Kahdeksannella luokalla tunsin vähitellen, että olisin myös poika, paljastaa Lehto.

Lehto piti tuntemuksensa edelleen omana tietonaan. Hän ei tiennyt varmasti mitä tapahtuu.

Kaikille tuntemuksille ei löytynyt nimeä ja Lehto vetäytyi kotona ollessaan tietokoneensa ääreen ja vietti paljon aikaansa omassa huoneessaan ovi kiinni. Äidin silmissä Lehto oli yhä enemmän omissa oloissaan.

– Kyllä silloin nousi huoli, että missä meidän Lehto tietokoneella liikkuu. Kysyin kuitenkin, että mitä teet tietokoneella. Ei kai hän silloin vielä uskaltanut kaikkea kertoa, Lehdon äiti pohtii.

Kotona perheen kasvatusperiaatteisiin kuului keskustelun avoimuus. Mutta Lehto oli salannut tuntemuksensa lähipiiriltään, koska jännitti vanhempiensa suhtautumista.

– Kun huomasin, että en olekaan kokonaan tyttö, tein lähinnä enemmän poikamaisia juttuja. Viime talven aikana tunsin olevani enimmäkseen poika. Joskus olin siltä väliltä. En kyllä kokenut oloani enää juurikaan naiseksi, Lehto muistelee.

Avoin keskustelu sukupuoli-identiteetistä oli vielä peruskoulun aikaan mahdottomuus.

– Vasta ysiluokan loppupuolella löysin itseäni kuvaavia termejä ja sitten pystyin päättelemään loput.

Lehdon hiljainen olemus kotona herätti pohdintaa ja huolta äidissä. Lehto oli keräämässä ajatuksiaan entistä selvemmiksi lähinnä nettikeskustelujen kautta ja vetäytyminen omaan huoneeseen oli helpottava asia.

Peruskoulu on nyt sitten virallisesti ohi. Tämä meinaa uutta alkua ja vanhan taakse jättämistä. Ja minä aloitan itseni kanssa uudelleen. Mitä tarkoitan tällä? Kesäkuu on pridekuu, ja päätin nyt sitten tänä vuonna tulla itse ulos kaapista, ja oikein ryminällä. Vaikeaahan tämä on, mutta tämä on tehtävä. En osaa ilmaista itseäni kenellekään kasvokkain, saatika puhumalla, joten teen tämän nyt täällä, yhdellä kertaa.

Lehdon FB-postaus.

Tänä keväänä Lehdon epätietoisuus omasta itsestään on vaihtunut määrätietoisuudeksi ja itsensä paremmin tuntemiseksi.

Kotona tunteiden ääneen puhuminen silti jännitti.

– Suku ja perhe eivät aiemmin olleet kovin suvaitsevaisia. Sukulaiset ovat ihmetelleet ääneen, että homot ovat sitä ja homot ovat tätä. Ja kotona on ihmetelty Pride-marssia. Paljon oli tullut negatiivista vastaan, Lehto summaa.

Toukokuussa aika oli kypsä. Lehto oli varma, että lähes kolmen vuoden piilottelun aika oli ohi.

– Eniten pelotti omien vanhempieni reaktio. En ole ollut tavallaan hirveän läheinen heidän kanssaan, eikä näistä aiheista ole koskaan kotona puhuttu. Pelotti tosi paljon, huokaa Lehto ja silittää vieressä katsovaa kultaista noutajaansa.

Genderfluid tarkoittaa, että sukupuoli on liukuva. Joskus voi tuntea itsensä naiseksi, joskus mieheksi ja joskus ei kummaksikaan.
Henry Lämsä / Yle

Lehto valitsi viestinsä välityskanavaksi Facebookin, koska siellä häntä seurasivat tärkeät ihmiset. Oma perhe ja lähisuku mukaan lukien.

– Mietin kauan mitä ja miten sanon, että ihmiset ymmärtäisivät oikeasti mistä on kyse. Kirjoitin viestini valmiiksi koulun päätösjuhlaviikonloppuna, Lehto toteaa.

Kun kirjoitus oli valmis, Lehto jätti se odottamaan julkaisua. Juuri äidin mieliksi ostettu juhlamekko jäi lojumaan kotiin. Hän sai apua isältänsä ja pukeutui isänsä kauluspaitaan, solmioon sekä suoriin housuihin.

Hän oli päättänyt, että enää ei tarvinnut tehdä asioita miellyttääkseen muita. Viimeiselle peruskoulumatkalle hän lähti omana itsenään.

Peruskoulun päätöspäivä oli lämmin lauantai, joten illasta Lehto rauhoittui rantasaunalle ja päätti jäädä sinne nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna hän katsoi kirjoitustaan. Sormi painui vääjäämättömästi Lähetä-napille. Aika oli koittanut.

Kuinkas kauan minä olen näin itseni kokenut? Voisin olettaa, että seiskaluokalta. Silloin koin olevani bi-seksuaali. Kahdeksannella luokalla aloin herätä siihen todellisuuteen, etten välttämättä olekaan tyttö. Nyt ysin- etenkin viimeisen puolen vuoden- aikana, olen kokonaan löytänyt itseni. Ne asiat, joista pidän, ja mistä olen kiinnostunut. Ja tämä pätee myös ihmisiin. Olen miettinyt sitä, kuka olen. Tämä ei ole valinta, en valitse sitä, että olenko tällainen. Löysin vain itseäni kuvaavat termit seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä.

Lehdon FB-postaus.

Vanhemmilta Lehdon sukupuoli-identiteetin etsiminen oli pysynyt visusti salassa. Heillä ei aluksi ollut edes tietoa, mitä termi genderfluid tarkoittaa. Termit panromanttinen ja ässä olivat myös vieraita.

– Pommihan se oli. Halasin tyttöä ja sanoin, että pääasia, että olet onnellinen, äiti kertoo.

Asian julkaisua Lehto oli pyörittänyt mielessään lähes yksin koko vuoden.

– Minulle tuli aikaisemmin suvustani ja perheestä sellainen käsitys, etteivät he arvosta erilaisuutta, pohtii Lehto.

Lehdon ulostulo ja rohkea omien tunteidensa avaaminen värisytti perhettä ja lähisukua. Ennen puhumattomat asiat nousivat keskusteluun. Entiset oletukset suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta käytiin läpi.

Äiti ja isä. Anteeksi, etten sanonut tätä kasvotusten. En vain kyennyt siihen. Toivottavasti ette suutu, että joudutte tämän täältä lukemaan. Tämä on minulle vain helpoin tehdä näin. Ja jos jollakin on jotain kysyttävää/muuta sanomista, niin tulkaa sanomaan yksityisen puolella. Myös perheenjäsenet/muu suku, sillä en osaa puhua tästä vielä kunnolla.

Lehdon FB-postaus.

Ensilukemalla järkytykseltä tuntunut viesti alkoi pikapuolin selvitä vanhemmille. Lehto puolestaan yllättyi vanhempiensa reaktioista. Hän oli onnistunut avaamaan asiansa selkeästi kirjoituksellaan ja ymmärrystä löytyi lähipiiristäkin.

– Parasta on se, että äiti ja isä tajusivat, että erilaisuus on hyvästä. Minun ei tarvitse olla tavallinen. Kotiin palatessani helpotuin tosi paljon, Lehto iloitsee.

Tunteet myllersivät perheessä, mutta äiti tahtoi tuoda tärkeimmän viestinsä Lehdolle. Vuosien jännitys kääntyikin uuden tuen lähteeksi, sillä vanhemmat eivät ole asiasta kuulemisen jälkeen yhtään pahaa sanaa sanoneet.

– Äiti sanoi, että minä olen hänen lapsensa, koska hän on minut tehnyt. Ja kukaan ei saa vaikuttaa sinun elämääsi. Ole se kuka olet. Ja isä sanoi, että olet tosi rohkea. Tuollaisella rohkeudella pääsee todella pitkälle elämässä, kertoo Lehto.

Ulkonäkopaineissa itsevarmuus auttaa

Verkostoituminen sateenkaariryhmien edustajien kanssa on avannut ymmärrystä sekä itseään että muita kohtaan.

Lehto suhtautuu optimistisesti muidenkin genderfluid-nuorten tilanteeseen, mutta tiedostaa arkielämän haasteita.

– Esimerkiksi juhliin pukeutumisessa saattaa tulla ongelmia. Jos ei voi pukea mekkoa tai pukua päälle, saattaa genderfluid-nuori kokonaan jättää menemättä juhliin. Tilanne ahdistaa todella paljon. Mekkoa en missään nimessä laita päälle.

Juuri 16 vuotta täyttäneen Lehdon ikäluokkaan kuuluu tällä hetkellä oman aikansa muotimerkit ja tyyli. Niiden hankkiminen ei Lehtoa innosta ja hän tahtoo pukeutumiseltaan yksilöllisyyttä.

– Tärkeää on, että vaatteet tuntuvat hyviltä ja niissä on mukava olla. En käytä nuorten vaatteita. Enkä seuraa nuorten muotia. Muotivaatteet ovat liian massajuttu minulle.

Lehdolle ei ole kuitenkaan merkitystä onko päällä tyttöjen tai poikien vaatteita.

– Minulle on tärkeintä, että vaatteet näyttävät kivalta, tuntuvat mukavalta päällä eivätkä aiheuta ahdistusta.

Hän yhdistelee mielellään uusia ja vanhoja vaatteita ja hakee sitä kautta omaa persoonallista tyyliään. Samoin keskustellessamme Lehdon rento kesäinen vaatetus ei korosta sukupuolisuutta vaan tuo hellepäivään mukavuutta.

Tulevat vuodet opiskelu edellä

Lehto aloittaa pian lukio-opintonsa tutussa kouluympäristössä kotikylällään.

Käytännössä samassa rakennuksessa on vierähtänyt jo yhdeksän ensimmäistä vuotta peruskoulua käydessä. Oman ulostulonsa jälkeen Lehdon jännitys kohdistuu lukiossa työmäärään, ei omaan sukupuoli-identiteettiin.

– Eniten pelottaa lukion suuri työmäärä ja mitä tulee siellä tehtyä, joilla voi olla vaikutusta tulevaan. Koulu on kuitenkin pieni ja opettajat tuttuja, joten he voivat helposti auttaa, jos sitä johonkin tarvitsee, Lehto pohtii.

Hän toivoisi kuitenkin lisää keskustelua koulumaailmassa sukupuoli-identiteeteistä ja seksuaalisesta suuntautumisesta.

– Toivon, koulussa ymmärretään vähemmistöjen olemassaolo. Sitten siellä ei tapahtuisi kiusaamista ja syrjimistä.

Ei, ette voi sanoa että olette tienneet jo pidemmän aikaa. Joku on voinut aavistella jotain, mutta kenellekään sukulaiselle tai koulussa olevalle ystävälle en ole tullut kaapista, vaikka monesti teoillani olen yrittänyt sitä osoittaa. Esimerkiksi liikuntatunnilla: tytöt toiseen ja pojat toiseen laitaan. Menin keskelle, ja otin reilusti tilaa molempiin suuntiin.

Lehdon FB-postaus.

Liikunnanopettajan avoin suhtautuminen ja luokkakavereiden ymmärrys toivat Lehdolle kuitenkin rauhan liikuntatunneillakin. Lehdon sukupuolivalinta ei noussut siellä rajoittavaksi tekijäksi.

– Joskus liikuntatunnilla, kun tytöt ohjattiin toiseen ja pojat toiseen laitaan, minä menin yleensä keskelle. Erottauduin muusta porukasta, Lehto avaa.

Olen edelleen se sama ihminen, johon olette joskus tutustuneet. En minä tästä mihinkään muutu. Paljon muutoksia kerralla, ja paljon totuttelemista.

Lehdon FB-postaus.

Lehto tahtoo tuoda viestiä omana itsenä olemisesta myös toisille nuorille. Erityisesti niille, jotka pohtivat sukupuoli-identiteettiään.

– Kenenkään ei pidä olla samanlainen. Kaikilla on oikeus olla oma itsensä ja tehdä niitä asioita, mistä on itse kiinnostunut ilman että se koskettaa sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista, Lehto vakuuttaa.

Äitikin tietää nyt tilanteen missä Lehto elää ja mitä Lehto tarkoittaa. Kirjoituksen kautta toteutunut ulostulo on poikinut keskusteluja hyvässä hengessä.

– Kyselin siitä päivityksestä, että mitä kaikkea se tarkoittaa. Siellä on paljon uusia termejä, joita en ollut koskaan kuullutkaan. Lasta täytyy tukea, äiti muistuttaa.

Lehto ei itse ole joutunut syrjityksi kotikylällään. Siitä äidillä oli ollut huolta Lehdon ulostulon jälkeen.

Lehto luonnehtii omaa elämäntilannettaan hyväksi, sillä kauan sisällä pidetyn salaisuuden kertominen ei ole kirvoittanut häntä kohtaan kiusaamista tai epäasiallista kohtelua.

Hän huomaa tilanteen muuttuneen paljon parempaan suuntaan edellisestä kesästä, jolloin hän mietti ulostuloaan.

– Minä jaksan paljon paremmin, koska minun ei tarvitse koko ajan miettiä tätä asiaa, että kerronko ja milloin kerron, Lehto pohtii.

Äitikin kuvailee tilannetta kotona avoimemmaksi. Äiti suhtautuu avoimesti myös Lehdon sateenkaari-yhteisön kavereihin.

Nuoren unelmat eivät tarvitse sukupuolta

Jutustellessamme kaksi koiraa kiertää kiinnostuneena ympärillämme. Välillä niiden valppaus katkeaa ja ne rojahtavat saunan kuistille levähtämään. Koirat ovat olleet Lehdolle tärkeä seura ja harrastus koko elämänsä ajan.

Ne eivät ole välittäneet, mitä sukupuolta niiden omistajansa on.

Lehto on hyvin taiteellinen. Hän harrastaa valokuvausta, videoeditointia, piirtämistä ja kirjoittamista. Yksin toteutettavat harrasteet ovat olleet Lehdolle läheisiä.

Harrastusten kautta Lehto on vahvistanut myös omaa identiteettiään kuvataiteilijana ja tahtoo suunnata elokuva-alalle.

–Jos elokuva-alan töitä olisi mahdollisuutta tehdä täältä kotikunnasta käsin, haluaisin jäädä asumaan tänne koirien kanssa, Lehto pohtii.

Erään nuoren kirjoittama tarina on kiehtonut Lehtoa niin paljon, että hän tahtoisi jakaa kahden pojan täynnä käänteitä olevaa elämää tähän asti. Tarinan kautta Lehdolla olisi myös toive levittää tietoutta sukupuolivähemmistöjen asemasta.

Panromanttinen rakastuu henkilöön, ei sukupuoleen.
Panromanttinen rakastuu henkilöön, ei sukupuoleen.Henry Lämsä / Yle

Lehto on kohdannut keskustelua ja toiveita lähipiiriltään perheellistymisen suuntaan.

– Jollakin tasolla olen kokenut paineita lapsista. Äiti on joskus sanonut, että minun pitäisi olla se suvun jatkaja. Minä koen tällä hetkellä, että perhe-elämä ei ole minua varten. Tai ehkä sitten kahden kolmen vuosikymmenen päästä.

Lehto suhtautuu avoimesti tulevaisuuteen.

– Jos olen sinut itseni kanssa, voin tehdä nopean valinnan, että nyt olen tyttö tai poika. Jos tahdon tanssia vanhojen tanssit, minä tanssin poikana.

Sukupuoli-identiteetti ei sulje häneltä ovia perheeltä tai tulevaisuuden unelmilta. Eivätkä perinteiset nimitykset tyttöystävä tai poikaystävä kauhistuta Lehtoa.

– Minulla ei ole kiire. Mutta jos joku mukava tulee vastaan, sitten minulla olisi sydänystävä, joka on neutraalein vaihtoehto. Minulla sukupuoli on liukuva, joten minuakaan ei voi kutsua tyttö- tai poikaystäväksi Lehto pohtii.

Lehto on pohtinut identiteettiään tunteidensa kautta. Hän tuntee tarvitsevansa läheisyyttä ja rakkautta.

– Luonne määrittää sydänystäväni, ei sukupuoli, unelmoi Lehto.

Elämä omana itsenä

Vaikka Lehto muistaa yläkoulunsa ajalta perheen vitsailut eri sukupuolivähemmistöistä, tilanne kotona on muuttunut. Lehto kaipaa tukea vanhemmiltaan ja itsenäistymisen askeleita otetaan vähitellen.

– Me emme voi asettaa lapsiamme tiettyyn lokeroon. Toivottavasti nuorella lukio sujuu ja pääsee ylioppilaaksi. Ja toivottavasti pääsee johonkin ammattiin ja jatkaa elämässä eteenpäin, Lehdon äiti kannustaa.

Tie tähän tilanteeseen on kestänyt kolme vuotta ja suurin osa ajasta on mennyt jännittäessä, piilotellessa ja miettiessä lähimmäisten kohtaamista.

– Tuntuu todella hyvältä, kun on tullut paljon positiivista ja kannustavaa palautetta, iloitsee Lehto.

ps. jos luit tänne asti, haluaisitko laittaa vaikka sydämen tuonne kommentteihin? ihan vain merkiksi, että sinua kiinnosti ja välität… Tai edes ymmärrät hiukan, mitä yritin selittää.

Lehdon FB-postaus.

Kesäinen aurinko kimaltelee järven rantavedestä ja aurinkoiselta vaikuttaa Lehtokin.

– Seuraavaksi tahdon suorittaa opiskeluni kunnolla loppuun ja tehdä elokuvan kaverini kirjoittaman tarinan pohjalta, Lehto hymyilee ja silittää kultaisen noutajansa pehmeää turkkia.

pps. maksimaalinen ahdistus oli päällä tätä kirjoittaessa, ja myös julkaistessa. joten, en haluaisi nähdä yhtään “ootsä sit joku homo vai” tms. kommenttia tuolla. ottakaa tämä ihan asiallisesti vastaan.

Lehdon FB-postaus.