Rovaniemen venereittien pahimmat paikat löytyvät Kemijoelta Suutarinkorvasta ja siitä ylöspäin. Keskustasta alaspäin aina Valajaisille asti vettä riittää isommillekin veneille samoin kuin Ounasjoella, jossa pitää varoa lähinnä hiekkapankkeja.
Tälle kesälle veneväylien merkit on saatu tarkistettua Olkkakoskelle asti. Väylämerkkien tarkistaminen ja korjaaminen on silti vielä kesken.
– Kun saadaan tarvikkeita, niin jatkamme Olkkakoskesta Oikaraiseen. Ja Ounasjoelta puuttuu vielä muutama merkki tästä kaupungista Nivankylään, Napapiirin infra Oy:n työnjohtaja Kari Peteri sanoo
Virtavesi tekee työstä haastavaa. Poijut ovat koko ajan liikkeessä, mikä kuluttaa kiinnitysköysiä, kettinkejä ja sakkeleita. Samoin talvi tuo omat ongelmansa. Myös vedenkorkeuden vaihtelu hankaloittaa työtä.
– GPS:llä ne käydään kaikki läpi keväällä. Mutta jos on paljon vettä, niin merkkejä ei pysty tarkastamaan, virta painaa ne uppiin. Ja jäät siirtelee niitä ja vaijereita katkeilee. Tällaista pientä murhetta niissä on joka kevät, Peteri sanoo.
Olkkakosken kivikko on tarkka paikka
Rovaniemen keskustasta kun lähtee Kemijokea ylöspäin on jokimaisema parhaimmillaan. Hiekkarantaisia saaria, virtapaikkoja ja kauniita rantoja. Ja jopa jokunen koski, vaikka rakennetulla joella ollaankin.
Tiukkoja paikkoja riittää. Vaaralassa Honkasaaren kohdalla veneväylä tekee ässämutkaa kuin formularata konsanaan, ja Olkkakoskessa muutama kilometri ylempänä väylä on kapeimmillaan ehkä noin viiden metrin levyinen.
Siellä jos missä veneilijän on pystyttävä luottamaan väylämerkkeihin.
– Tänne kun lähdet Kemijokea ylöspäin Rovaniemeltä niin on kivisiä paikkoja . Kyllä merkkeihin on pakko luottaa jos haluat veneillä niin, että moottori ei ole rikki heti ensimmäisellä reissulla, sanoo Kemijoella perheensä kanssa paljon veneilevä Antti Niskala.
– Ja onhan se turvallisuusriski. Jos siellä on iso kivi ja kajautat siihen, niin saattaa koko vene upota.
Olkkakoskea ylöspäin mentäessä Niskala osoittaa merkityn väylän oikeaa reunaa.
– Tuon vihreän poijun kohdalla, tuolla missä on seuraava merkki, siinä on kivi mihin kaverilla eilen kolahti vene. Moottori oli onneksi aika ylhäällä, niin että siinä ei käynyt kovin pahasti, Antti Niskala sanoo.
Ajamme kohdassa aivan väylän vasenta reunaa kävelyvauhtiakin hitaammin. Lähimpiin kivikoihin ei ole edes kivenheiton verran matkaa. Niskala katsoo veden syvyyttä veneen plotterista.
– Jos tuo poiju olisi vähän tännempänä, jos väylä olisi pikkuisen kapeampi, niin siinä ei varmaan ongelmaa olisi. Tässä on kumminkin 2,3 metriä vettä vieläkin, Niskala sanoo.
Virrassa näkyy isoja pyörteitä. Se paljastaa, että väylälläkin on pohjassa isoja kiviä. Vettä kuitenkin riittää turvalliseen ajamiseen.
Vastaavanlaisia haasteita löytyy myös ylempää. Sinne ei kuitenkaan ole menemistä ennen kuin väylämerkit on tarkistettu ja varmistettu oikeille paikoilleen.
