Kirje tuntemattomalta mieheltä ”Finlandiasta” muutti Etiopian television uutisankkurin elämän – ”Suomi on nyt mun koti”

Elämä televisioesiintyjänä sai jäädä, kun etiopialainen Hawwii Goobana muutti parikymmentä vuotta sitten Suomeen. Nyt hän on helsinkiläinen sairaanhoitaja.

maahanmuuttajat
Hawwii Goobana
Katso videolta, miten Haawwi Goobana tervehti katsojia oromonkielellä työskennellessään uutisankkurina Etiopian televisiossa.

Mikä ihme maa tämä on? Missä on kaikki vihreä? Mitä ovat nämä lehdettömät puut?

Se oli kylmä kevään lauantai 21 vuotta sitten, kun Hawwii Wandimu Goobana saapui Suomeen Tampereelle. Lämpötila oli noussut vain muutaman asteen plussan puolelle, vaikka elettiin jo huhtikuun loppupuolta.

27-vuotias nuori nainen oli lentänyt kauas pohjoiseen miehen luokse, jota hän ei ollut koskaan tavannut, ja maahan, josta hän ei tiennyt juuri mitään.

Kylmyys ja luonnon värittömyys hämmästyttivät Afrikasta tullutta, vähän pelottikin. Tuleva aviomies rauhoitteli: vain muutama viikko ja kaikki on vihreää.

Vain vähän aiemmin Goobana oli asunut Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa ja elänyt elämää, jota joku ehkä kadehtikin.

Hän oli Etiopian television oromonkielisten uutisten uutisankkuri, jonka kadunmieskin saattoi tunnistaa. Kotikaupungissa lomaillessa ihmiset pysäyttelivät kadulla ja huutelivat tutulle televisiokasvolle tervehdyksiä.

Hawwii Goobana
Hawwii Goobana työskenteli Etiopian televisiossa 1990-luvulla.Hawwii Goobanan kotialbumi

Goobana oli kirjoittanut ylioppilaaksi, saanut pari vuotta tv-alan koulutusta ja heti paikan televisiouutisten lukijana ja kuuluttajana 21-vuotiaana.

Teini-iässä solmittu järjestetty avioliitto oli päättynyt eroon. Ensimmäisessä avioliitossa syntynyt tytär asui isoäitinsä luona ja piti tätä äitinään, joten Goobana saattoi keskittyä työhönsä.

Elämä oli ihan mallillaan. Sitten tuli kirje pohjoisesta.

Ulkomaalaistaustaisten hoitajien määrä kasvaa

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hawwii Goobana pukee ylleen hoitajan asua Malmin sairaalassa Helsingissä, jossa hän nykyisin työskentelee.

Hän kertoo ymmärtäneensä heti Suomeen tultuaan, ettei pysty täällä jatkamaan työtä media-alalla vaan pitää löytää uusi ammatti. Hoitajan työ oli luonteva valinta.

– Jo ihan pienenä Etiopiassa haaveilin sairaanhoitajan ammatista. Sairaanhoitajien kauniit valkoiset asut ja päähineet näyttivät pikkutytöstä todella kauniilta. Olen siis Suomessa päätynyt unelma-ammattiini.

Ulkomaalaistaustaiset hoitajat alkavat olla monelle suomalaiselle tuttu näky varsinkin vanhusten hoidossa. Suomessa työskentelee Tilastokeskuksen tuoreimpien lukujen mukaan vajaat 8 000 ulkomailla syntynyttä lähi- ja kodinhoitajaa sekä sairaanhoitajaa.

Se on vielä verrattain pieni määrä – viitisen prosenttia – hoitajien kokonaismäärästä, mutta luku on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Ulkomaisen terveydenhuoltohenkilöstön on ajateltu voivan täyttää alan työvoimavajetta, ja hoitajia on palkattu muun muassa Filippiineiltä ja Espanjasta.

Päivällä olin koulussa, sitten menin töihin, sen jälkeen tein kotityöt, valmistin ruoan, ja kun sain lapset nukkumaan, tein koulutöitä monta tuntia.

Myös Hawwii Goobana opiskeli Suomeen kotiuduttuaan lähihoitajaksi. Se oli rankkaa aikaa, kun perheeseen syntyi pian naimisiinmenon jälkeen kaksi lasta ja opiskelun ohella piti myös tienata tekemällä keikkaa vanhusten kotihoidossa. Etiopialaisissa perheissä myös kotityöt kuuluvat äidille.

– Päivällä olin koulussa, sitten menin töihin, sen jälkeen tein kotityöt, valmistin ruoan, ja kun sain lapset nukkumaan, tein koulutöitä monta tuntia. Nukuin neljä tuntia yössä. Seuraavana päivänä sama uudestaan, Goobana muistelee.

Nyt 48-vuotias Goobana on jatkanut opintoja ja suorittaa parhaillaan sairaanhoitajan tutkintoa. Valmistuminen häämöttää joulukuussa.

"En minä tunne ketään ihmistä Finlandiasta"

Niin, se kohtalokas kirje. Hawwii Goobana oli uutisankkurina näkyvä hahmo ja sai paljon postiakin. Yksi kirje kiinnitti erityistä huomiota: se oli lähetetty kaukaa "Finlandiasta".

Koulussa Goobana oli kyllä lukenut Pohjoismaista, Suomestakin, mutta mitään yhteyttä hänellä ei maahan ollut. Hän ei tiennyt ketään, joka asuisi Suomessa, joten kirje epäilytti ja jäi avaamatta.

Ystävä huomasi kaukaa tulleen kirjeen ja painosti avaamaan sen – “lue se, eihän siinä mitään häviäkään”.

Hartaana kristittynä Goobana meni epäilyttävän kirjeen kanssa papin luokse pyytämään neuvoa. Ensin rukoiltiin, kirje avattiin yhdessä.

Hawwii Goobana
Uutisankkurina työskennellyt Hawwii Goobana toimittajakollegojensa kanssaHawwii Goobanan kotialbumi

Sen oli kirjoittanut etiopialainen mies, joka asui Suomessa, Tampereella. Tuttava oli kertonut miehelle tytöstä, joka on samasta heimosta kuin hän ja lukee televisiossa uutisia. Mies halusi tutustua.

Pappi kehotti kirjoittamaan takaisin ja suoraan sydämestä. Lopulta nuori nainen kirjoitti – kertoi itsestään ja elämästään. Alkoi kirjeenvaihto Tampereen ja Addis Abeban välillä.

Kirjeenvaihto huipentui lopulta siihen, että mies pyysi Goobanaa tulemaan Suomeen ja menemään kanssaan naimisiin. Kasvotusten he eivät olleet koskaan tavanneet, mutta olivat kotoisin samalta seudulta ja tunsivat samoja ihmisiä.

Hawwii Goobana päätti tarttua mahdollisuuteen ja lähteä. Suomessa oli vakaampaa kuin kotimaassa. Ajatus siitä, että tarjolla olisi parempi elämä ja että mahdolliset tulevat lapset saisivat Suomessa hyvän koulutuksen ja tulevaisuuden, houkutteli.

Goobana tuli Suomeen huhtikuussa ja heinäkuussa pari meni naimisiin. Miehellä oli jo Suomessa oleskelulupa. Myös aviovaimo sai jäädä Suomeen.

Hawwii Goobana
Viimeinen työpäivä Etiopian television oromonkielisessä uutistoimituksessa.Hawwii Goobanan kotialbumi

"En opi tätä kieltä sadassakaan vuodessa"

Hawwii Goobana alkoi pian Suomeen tultuaan opetella kieltä – tervehdyksiä ja muita arkisen elämän perussanoja – kirjasesta, jonka hän oli saanut tulevalta aviomieheltään.

Ensikohtaaminen suomalaisten kanssa suomeksi ei kuitenkaan sujunut kovin hyvin.

Goobana näki kerrostalon käytävässä vastapäisen naapurin, jota tervehti kirjastaan oppimalla sanalla: Terve! Naapuri katsoi mykkänä takaisin ja tylysti paiskasi oven kiinni. Erilaisiin tapoihin tottunut nuori nainen säikähti naapurin tylyä käytöstä, sulkeutui kotiinsa neljän seinän sisälle, itki, katui Suomeen tuloa ja kaipasi kotiin.

Mies selitti, ettei Suomessa voi käyttäytyä samalla tavalla kuin kotimaassa ja esimerkiksi tervehtiä kaikkia vastaantulevia: suomalaiset tervehtivät yleensä vain tuntemiaan ihmisiä.

Lopulta Goobana opetteli käyttäytymään kuin muut ja muuttui omien sanojensa mukaan eläväisestä etiopilaisesta hiljaiseksi hämäläiseksi.

Vaikean kielen hän kuitenkin halusi opetella, ja se opiskelu alkoi yliopiston suomen kielen kurssilla. Ensimmäisenä päivänä nuori nainen palasi vihaisena kotiin ja huusi, ettei opi tätä "siansaksakieltä sadassakaan vuodessa". Miestä nauratti.

Hawwii Goobana
Hawwii Goobana työskentelee Malmin sairaalassa.Juha Kivioja / Yle

Ammatillinen koulutus ja kielitaito auttavat työllistymään

Hawwii Goobana opiskelee nyt ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi suomen kielellä. Puheesta toki kuulee vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin, ettei suomi ole äidinkieli ja sanoja pitää hakea, mutta hoitotyötä hän on tehnyt suomeksi jo vuosia.

– Minulle on ollut alusta asti selvää, että kieli pitää oppia. Muuten ei voi saada töitä. Tiedän ihmisiä, jotka myös ovat asuneet Suomessa 20 vuotta, eivätkä osaa yhtään suomea. En ymmärrä, miten se on mahdollista.

Goobanan mielestä kielen oppiminen on ainoa tapa sulautua yhteiskuntaan ja saada töitä.

Tämä ajatus saa tukea myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksestä (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan puutteellinen kielitaito vaikeuttaa eniten esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten hoitajien työllistymistä. Työn saamista vaikeuttavat myös oma epävarmuus ja pelot sekä vähäiset suhteet kantasuomalaisiin.

Minä haluan sanoa, että vaikka me emme osaa suomea täydellisesti, emme ole tyhmiä

Goobana toivookin vastaantuloa myös suomalaisilta. Kieltä oppiva on syytä ottaa rohkeasti mukaan sosiaalisin tilanteisiin.

Se esimerkiksi harmittaa, että hän kokee jäävänsä suomenkielisessä opiskeluryhmässään syrjään. Lopputyötäänkin hän tekee nyt toisen maahanmuuttajaopiskelijan kanssa.

– Minä haluan sanoa, että vaikka me emme osaa suomea täydellisesti, emme ole tyhmiä.

Työelämä itsessään on myös hyvä paikka Goobanan mielestä oppia kieltä. Suomessa asuvista ulkomailla syntyneistä töitä on kuitenkin saanut vain hieman yli puolet. Afrikassa syntyneillä maahanmuuttajilla työllistyminen on ollut vielä hankalampaa, Tilastokeskuksen tuoreimpien lukujen mukaan heistä työpaikka on runsaalla kolmanneksella.

Hawwiin mielestä tietyissä töissä hyvästä suomen kielen taidosta ei voi tinkiä: esimerkiksi terveydenhuollossa on jopa elintärkeää, ettei virheitä huonon kielitaidon vuoksi pääse tapahtumaan. Mutta on aloja, joissa heikommallakin taidolla pärjää.

– Esimerkiksi siivoaminen on sellaista työtä. Kun ihminen pääsee työhön, hän oppii kieltä muilta ihmisiltä. Neljän seinän sisällä omassa kodissa sitä ei opi.

Suomi on muuttunut ja kansainvälistynyt

Kun Hawwii Goobana muutti Suomeen vuonna 1997 Suomessa asui yli 90 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä. Nyt heitä on Tilastokeskuksen viimeisimpien lukujen mukaan yli 360 000. Määrä on siis nelinkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.

Myös Etiopiasta tulleen maahanmuuttajan elämään tämä on vaikuttanut: kun erilainen ihonväri herätti vielä 20 vuotta sitten uteliaisuutta, nyt siihen ei samalla tavalla kiinnitetä huomiota.

Mutta joidenkin ihmisten vihaista suhtautumista on kyllä edelleen. Oman osansa rasismista on vuosien varrella saanut kokea myös Goobana.

Kerran Tampereella humalainen mies haukkui kadulla ja käski painua kotimaahan tuhlaamasta suomalaisten rahoja. Kerran sairaalassa potilas kieltäytyi ottamasta vastaan hoitoa "neekeriltä".

Lähihoitajana työskennellyt perheenäiti ei jäänyt humalaisen huutelusta sanattomaksi. Hän sanoi miehelle, että käy töissä ja maksaa veroja, ja itse asiassa sitä kautta kustantaa varmasti tämän humalaisen huutelijankin elämistä ja ryyppäämistä.

Rasistisesta potilaasta Goobana puolestaan kertoi esimiehelleen, osastonhoitajalle, joka ei miehen käytöstä sietänyt ja tuki alaistaan. Hän Goobanan mukaan kertoi potilaalle, että jos tämä ammattitaitoinen hoitaja ei kelpaa, toistakaan hoitajaa ei ole tarjolla.

Muutto Helsinkiin vapautti

Hawwii Goobana uskoo, ja on myös käytännössä huomannut, että pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä on eroja suhtautumisessa maahanmuuttajiin.

Eniten maahanmuuttajia on juuri Uudellamaalla, ja parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut kansainvälistyminen näkyy Helsingin katukuvassa – se tarkoittaa, että monenlaisiin ihmisiin on totuttu ehkä muuta Suomea paremmin.

Myös Goobanan perhe muutti kymmenisen vuotta sitten Helsinkiin, kun hän sai työpaikan Myllypuron sairaalassa.

– Täällä voi olla vapaammin, kun muut ihmiset eivät kiinnitä niin paljon huomiota.

Tosin kolme vuotta sitten Kampin kauppakeskuksessa tuli yllättävääkin huomiota. Helsingissä asuva etiopialainen nainen tunnisti Goobanan, ja ilahtui nähdessään nuoruudesta tutun uutisankkurin Suomessa. Kotimaassa kun juuri tätä uutisten lukijaa ihaillut perhe oli siinä luulossa, että "kaunotar on muuttanut Kanadaan".

Minun mielestäni suurin osa suomalaisista kuitenkin ajattelee hyvin neutraalisti maahanmuuttajista.

Goobana sanoo huomanneensa, että kun talous kohenee, suhtautuminen maahanmuuttajiin muuttuu myönteisemmäksi, ja päinvastoin. Nyt julkisuudessa puhutaan paljon myös siitä, miten suomalaiset tarvitsevat maahanmuuttajia ja poliittisten päättäjien tavoite on edistää työperäistä maahanmuuttoa.

Kansainvälisiä osaajia halutaan houkutella Suomeen, ja jo nyt maassa asuvien maahanmuuttajien osaaminen ja työvoima halutaan käyttöön, kun väestö ikääntyy, syntyvyys laskee ja huoltosuhde heikkenee.

Goobanalla on kolme Suomessa syntynyttä lasta, jotka hänen mukaansa kokevat olevansa suomalaisia. Äitiä hymyilyttää, että suomalaisuuttaan lapset ovat korostaneet varsinkin silloin, kun äiti haluaisi noudattaa tiukkoja etiopialaisia kasvatustapoja, joiden mukaan tytöt eivät voi liikkua kuuden jälkeen iltaisin ulkona ja poikaystäviä ei voi tuoda kotiin.

Myös Etiopiassa asunut vanhin tytär muutti lopulta Suomeen. Hänkin on valmistunut sairaanhoitajaksi ja on perustanut Suomessa perheen. Toiseksi vanhin lapsi tähtää suuhygienistiksi ja ylioppilaaksi juuri päässyt tytär haluaisi opiskelemaan teologiaa. Nuorimmainen on vielä koulussa.

Hawwii Goobana
Juha Kivioja / Yle

Media kertoo ulkomaalaisista tasapainoisesti

Hawwi Goobana seuraa myös suomalaisia tiedotusvälineitä. Niissäkin hän huomaa muutoksen.

– Kaksikymmentä vuotta sitten, kun tulin Suomeen, lehdissä ei ollut paljon mitään maahanmuuttajista ja ulkomaalaisista ihmisistä. Nyt on.

Suomalaisten tiedotusvälineiden suhtautumista maahanmuuttoon hän pitää hyvin neutraalina: sekä maahanmuuton haitoista että hyödyistä kerrotaan hänen mielestään tasapuolisesti.

Tosin muutama vuosi sitten maahanmuuttoon voimakkaan kriittisesti suhtautuvat saivat poikkeuksellisen paljon tilaa julkisuudessa. Hawwiin mielestä ehkä liikaakin siihen nähden, miten valtaosa suomalaisista ajattelee.

– Minun mielestäni suurin osa suomalaisista kuitenkin ajattelee hyvin neutraalisti maahanmuuttajista.

Goobana miettii, että joskus maahanmuuttajista annettu kuva on liian yksioikoinen, ulkomaalaistaustaista väestöä kun ei voi tarkastella yhtenäisenä ryhmänä. Afrikastakin tulevissa maahanmuuttajissa on monenlaisia ihmisiä.

Kesäkuussa Hawwii Goobana matkusti vierailulle kotimaahansa ensimmäistä kertaa lähtönsä jälkeen. Siellä moni asia oli muuttunut, ja vaikka perhettä ja kotiseutua oli ihana nähdä, hän huomasi ikävöivänsä Suomeen.

– Oli ihana palata Suomeen. Suomi on nyt mun kotimaa.

Yle järjestää Porin SuomiAreenassa maanantaina 16.7.2018 klo 11.30-12.30, keskustelun “Pelkääkö media yhä mustaa miestä? Mediakriittistä puhetta maahanmuutosta ja muuttuvasta Suomesta” Tilaisuus järjestetään Porissa Eetunaukion lavalla ja keskustelua voi seurata myös Yle Areenasta.