Ensi kesän Pori Jazzin ja Ruisrockin artisteista tapellaan jo päätä pahkaa, mutta Adelea on turha odottaa

Kilpailu esiintyjistä on kiristynyt sitä mukaa, kun festivaaleja on tullut lisää. Parhaat artistit varataan jo hyvissä ajoin.

Yleisö nautti The Chainsmokers -yhtyeen keikasta Ruissalossa 7. heinäkuuta. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / Lehtikuva

Festivaalien järjestäminen on muuttunut lyhyessä ajassa. Seuraavan vuoden esiintyjähankinnat ovat koko ajan aikaistuneet.

– Vielä viisi vuotta sitten oli tavanomaista, että keskusteluja ulkomaisista tähtiesiintyjistä alettiin käydä loppusyksystä. Nyt tarjouksia tehdään jo ennen kuin edellisvuoden festivaalit ovat edes alkaneet, kertoo Pori Jazzin taiteellinen johtaja Mikkomatti Aro.

Aron mukaan syynä on festivaalien määrän lisääntyminen. Kilpailu artisteista on koventunut.

– Erityisesti USA:han on tullut lisää festivaaleja, jotka kilpailevat esiintyjistä eurooppalaisten festivaalien kanssa.

Mitä isommasta esiintyjästä on kyse, sen varhaisemmin pitää olla liikkeellä.

Mikkö Niemelä

Mikkomatti Aro kertoo tämän vuoden Pori Jazzin ohjelmiston synnystä. Pääesiintyjien osalta kaikki alkoi oikeastaan jo vuonna 2016.

– Kun rakensin vuoden 2017 ohjelmistoa, tiesin, että Nick Cave ei ole saatavilla. Toisaalta tiesin, että todennäköisesti olisi mahdollista saada hänet vuodeksi 2018.

Toinen pääesiintyjä James Blunt oli haarukassa viime kesänä.

– Viime vuoden Porin Jazzien jälkeisellä viikolla alkoi näyttää päivänselvältä, että Blunt esiintyy Porissa heinäkuussa 2018, Mikkomatti Aro kertoo.

Vuonna 2016 Pori Jazzeja vietettiin aurinkoisessa säässä. Kuva: Päivi Meritähti / Yle

Hinta nousi kesken neuvottelujen

Turussa järjestettävä Ruisrock järjestetään ensi vuonna 50. kerran. Promoottori Mikko Niemelä sanoo, että asia huomioidaan ohjelmistossa jollain tapaa, mutta yksityiskohdat tarkentuvat myöhemmin.

Ensi kesän Ruisrockia suunnitellaan kuitenkin jo kovaa vauhtia.

– Ensimmäiset tarjoukset esiintyjistä on tehty jo hyvän aikaa sitten, Niemelä sanoo.

Mikko Niemelän mukaan festivaalien järjestäminen on aikaa vievää puuhaa. Esimerkiksi tämän kesän Ruisrockin pääesiintyjästäDua Lipasta jätettiin tarjous viime kesänä. Artisti hyväksyi tarjouksen keväällä.

– Mitä isommasta esiintyjästä on kyse, sen varhaisemmin pitää olla liikkeellä, Niemelä sanoo.

Dua Lipa Ruisrockissa 2018. Kuva: Juuli Aschan, YleX

Sopimuksen vääntäminen tähtiesiintyjän kanssa kestää kuukausia, koska sovittavaa on paljon: mihin kellonaikaan esitys on, onko hän pääesiintyjä, minkälaisia teknisiä vaatimuksia esiintyjällä on ja niin edelleen.

Dua Lipan tapauksessa kyse oli vielä siitä, että kyseessä oli nouseva tähti.

– Ja hinta nousi neuvottelujen varrella paljonkin, Niemelä kertoo sopimuksen tekemisestä.

Festivaali maksaa, mutta artisti päättää

Sekä Mikko Niemelä että Mikkomatti Aro sanovat, että festivaalit eivät pysty päättämään, kuka ulkomaan tähdistä festivaaleille saadaan. Kovan luokan nimet kun harvoin tekevät pistokeikkoja eli matkustavat vain yhden keikan vuoksi.

– Käytännössä aina artistin pitää olla kiertueella, Niemelä sanoo.

Artisti päättää viime kädessä, missä esiintyy. Ei me voida pakottaa ketään Turkuun.

Mikko Niemelä

Kun artistit päättävät lähteä kiertueelle, heitä edustavat agentit ovat yhteydessä konserttien järjestäjiin. Agentit haalivat tarjouksia ympäri maailmaa ja rakentavat näiden perusteella kiertueaikataulun.

Sitten agentti esittää laatimansa kiertuesuunnitelman artistille.

– Artisti päättää viime kädessä, missä esiintyy. Emme voi pakottaa ketään Turkuun, Mikko Niemelä nauraa.

Toinen ratkaiseva asia on artistin hinta. Esimerkiksi Adele on tyystin suomalaisfestivaalien ulottumattomissa.

– Kyllä budjetti loppuisi kesken. Toisaalta Adele ei ole tehnyt elämässään kuin yhden festarikeikan, sanoo Mikko Niemelä.

– Jossakin menee raja siinä, mitä voidaan maksaa. Adele on noussut omiin sfääreihinsä hinnoissa, Mikkomatti Aro sanoo.

Propellihattupäiset neidit Ruisrockissa 2015. Kuva: Satu Nurmio / Yle

Ennen oli toisin

Pitkäaikaisin kokemus festivaalien järjestämisistä Suomessa on Pori Jazzin entisellä taiteellisella johtajalla Jyrki Kankaalla. Hän toimi Pori Jazzin peräsimessä neljäkymmentä vuotta, vuodesta 1970 vuoteen 2010.

Alussa yhteydenpito agentteihin ja esiintyjiin tapahtui kirjeitse, ja vastaukset tulivat kun tulivat.

Jyrki Kangas

Kankaan mukaan suurin muutos on tapahtunut kommunikaatiotekniikassa. Kaikki on paljon helpompaa, kun on kännykät, tietokoneet, sähköpostit ja tekstiviestit.

– Alussa yhteydenpito agentteihin ja esiintyjiin tapahtui kirjeitse. Vastaukset tulivat, kun tulivat, Kangas kertoo.

Muutokset tapahtuivat pikkuhiljaa.

– Vuonna 1972 onnistuttiin saamaan pikapuheluita saman päivän aikaan ulkomaille. Sitten saatiin vuosikymmenen lopussa telex, joka mahdollisti reaaliaikaisen yhteyden ulkomaisiin toimijoihin, Kangas muistelee.

Erykah Badu esiintyi Pori Jazzeilla 2009. Kuva: Arto Takala / Pori Jazz

Suhteet ovat kaikki kaikessa

Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut. Jyrki Kankaan mukaan tärkeintä on luoda hyvät henkilökohtaiset suhteet esiintyjiin ja artisteja edustaviin agentteihin.

– Merkittävien esiintyjien saaminen edellyttää agenttien tai esiintyjien tuttavuutta.

Kangas sanoo matkustelleensa työtehtävissä ulkomailla noin 100 päivää vuodessa. Hän tutustui alan ihmisiin, kävi heidän kodeissaan, ystävystyi ja loi suhteita. Tämä mahdollisti sen, että Porista saattoi soittaa ulkomaisia artisteja edustaville agenteille.

– Kun pääset siihen tilanteeseen, että puheluihisi vastataan, suurin työ on tehty.

Henkilökohtaiset suhteet showbisneksessä ovat erittäin tärkeitä. Samoin on asian laita myös politiikassa. Jyrki Kangas ottaa esimerkin.

– Jos suhteilla ei olisi merkitystä, miksi Putin ja Trump tulisivat Helsinkiin juttelemaan? Miksi he eivät lähettelisi sähköposteja ja twiittejä toisilleen? Koska se henkilökohtainen tunteminen on kaiken a ja o.

Jamiroquai Porissa vuonna 2003. Kuva: Kim Knappe / Pori Jazz

Liikkeellä pitää olla

Ruisrockin Mikko Niemelä ja Pori Jazzin Mikkomatti Aro komppaavat Jyrki Kangasta. Liikkeellä pitää olla ja verkostoitua jatkuvasti. Kaikki palvelee tulevia artistihankintoja.

Esimerkiksi Aro tapaa säännöllisesti muita jazzfestivaalien järjestäjiä – milloin Lontoossa, milloin New Yorkissa. Myös yhteydenpito agentteihin ja ohjelmatoimistoihin on jatkuvaa.

– Tämä on jatkuvaa hereilläoloa. Koko ajan käyn keskusteluja eri tahojen kanssa siitä, mitkä kiinnostavat artistit saattaisivat olla keikkailemassa, Aro sanoo.

– Samalla pyrin varmistamaan, että me olisimme mukana tarjousten ensimmäisessä vaiheessa.

Ohjelmistoa julkistetaan tipottain sen takia, että ohjelmisto rakentuu pala palalta.

Mikkomatti Aro

Mikko Niemelä sanoo, että muilla festareilla käyminen on yksi tapa pysyä kärryillä.

– Kun näkee itse artistin ja on vakuuttunut esityksestä, se antaa hankinnalle ihan erilaisen varmuuden.

Ruisrockissa 2018 Sunrise Avenuen keikan aikana lavalla nähtiin myös turkulaispoppari Robin. Kuva: Yle

Pitkä pinna auttaa

Festivaalien järjestäjät ilmoittavat usein tulevista esiintyjistä tipottain. Esiintyjien panttaaminen ei ole tarkoituksellinen julkisuuskikka.

– Ohjelmistoa julkistetaan tipottain sen takia, että ohjelmisto rakentuu pala palalta, Mikkomatti Aro selittää.

Mikko Niemelän mukaan festivaalien järjestäjällä pitää olla pitkä pinna. Tarjouksen jättämisestä sen lopulliseen hyväksymiseen menee usein pitkäkin aika.

– Joskus saattaa olla puolen vuoden radiohiljaisuus. Sitten tulee viesti, että kaikki on ok.

Juttua korjattu 18.7. klo 10.33. Ensimmäinen Ruisrock järjestettiin vuonna 1970.