Matti Rintala hoksasi raakun purossa – sukupuuton uhkaama nilviäinen aiheuttaa nyt satojen tuhansien lisälaskun tietyömaalle

Hämeenkyröläisen Matti Rintalan sattumalöytö muutti valtatien parannustyötä. Ylimääräiset hulevesialtaat varmistavat puron puhtautta.

uhanalaiset lajit
Raakun 3D-malli
Tältä erittäin uhanalainen raakku näyttää. Kyse ei ole elävästä nilviäisestä, vaan 3D-tulosteesta.Marjut Suomi / Yle

Raakku eli jokihelmisimpukka on kuolemassa sukupuuttoon Suomessa. Puhdaspohjaiset, virtaavat vedet ovat samentuneet ja liettyneet.

Pirkanmaalla tiedettiin raakkuja elävän ainakin Pinsiön-Matalusjoessa ja Ruonanjoessa. Vuoden 2014 joulukuussa löytyi kolmaskin paikka: Turkimusoja Hämeenkyrössä.

Kaloista kiinnostunut Matti Rintala oli lähdössä Turkimusojalle katselemaan mahdollisia taimenen kutupaikkoja. Edellisenä päivänä hän oli huomannut kaverinsa laittaneen Facebookiin selfie-kuvan itsestään puron varressa musta simpukka kädessä.

Matti Rintala
Matti Rintalalla oli tietoa Turkimusojan taimenista, mutta raakkujen löytyminen olikin iloinen yllätys.Marjut Suomi / Yle

– Silloin muistin lukeneeni kirjoista, että raakkuja on täällä joskus historiassa ollut. Eli raakku löytyi ensin kaverin kuvasta ja seuraavan päivänä löytyi puron pohjalta kyllä kuoretkin, Matti Rintala muistelee.

Havainto johti tarkempiin tutkimuksiin ja lopulta suojeluun. Ilman hoksaavaa vesiensuojeluaktiivia tietyömaa olisi tehty kiinnittämättä erityistä huomiota mitättömännäköiseen ojaan.

Kannattiko löytää jokihelmisimpukat?

– Kyllä. Se on antanut sisältöä elämään, Rintala sanoo.

Raakkualue ehdittiin suojella

Tarkemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että Turkimusojassa on raakkuja, nuorempia ja vanhempia. Jopa yli 200-vuotiaaksi elävä raakku tarvitsee lisääntyäkseen lohensukuisia kaloja, koska simpukat kehittyvät toukkavaiheessa kalan kiduksissa.

Hämeenkyrössä elää Etelä-Suomen ainoa tiedossa oleva lisääntymiskykyinen raakkukanta.

Turkimusoja alittaa Helsingistä Vaasaan kulkevan kolmosvaltatien Hämeenkyrön pohjoispuolella. Siellä on aloitettu tien parannustyöt, ohituskaistaa ja liittymiä rakennetaan. Raakkulöytö tehtiin viime tipassa, sillä rakennussuunnitelmia oli valmistelu jo pitkälle.

Tietyömaa ja hulevesiallas
Tietyömaalle rakennetaan hulevesialtaita.Marjut Suomi / Yle

– Tarvittiin luonnonsuojelulain mukainen rajauspäätös, että voidaan turvata raakun säilyminen tällä alueella, kertoo Pirkanmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Marja-Liisa Pitkänen.

– Jos raakku olisi löytynyt myöhemmin, tiehankkeessa ei olisi välttämättä ehditty tehdä mitään suojaustoimenpiteitä.

Suurimmat riskit raakuille aiheutuvat työmaan hulevesistä, joiden mukana puroon voi valua kiintoainesta eli savea, mutaa tai muuta ylimääräistä.

– Pohjan liettymisestä on erityisesti haittaa nuorille simpukoille. Pienet simpukat eivät enää pärjäisi siellä, Marja-Liisa Pitkänen sanoo.

Marja-Leena Pitkänen ELY
"Pohjan puhtaus on tärkeää simpukoille", Marja-Liisa Pitkänen kertoo.Marjut Suomi / Yle

Valumavedet ohjataan altaisiin

Toukokuussa alkaneen ja ensi vuoden jatkuvan työmaan ensimmäisiä toimenpiteitä on ollut "ylimääräisten" altaiden rakentaminen.

– Tarkoitus on, että työmaalta ei mene mitään valumavesiä käsittelemättöminä Turkimusojaan, sanoo NCC Suomen työmaapäällikkönä toimiva Samu Mustonen.

Hulevesien käsittelyyn tehdään kymmenkunta allasta, joista vedet suodattuvat maan läpi. Samalla varaudutaan pumppaamaan vesiä, jos sataa niin paljon, että altaat täyttyvät. Tarvittaessa vettä pumpataan maastoon imeytymään.

– Mitään hienoainespitoista vettä ei päästetä Turkimusojaan.

Hulevesiallas
Rakennettavien ojien ja altaiden avulla hulevesiä ohjaillaan siten, ettei ne valu suoraan Turkimusojaan.Marjut Suomi / Yle

Loppuhinta riippuu sateista

Raakunsuojelu aiheuttaa suunnittelutöineen satojen tuhansien eurojen kustannukset. Ihan tarkkaa summaa on vaikea sanoa.

– Lopulliset kustannukset riippuvat vielä siitä, miten paljon sataa. Jos pärjätään näillä altailla, jotka kuuluvat rakennussuunnitelmiin, niin silloin lopulliset kulut ovat pienemmät.

Turkimusojan lähistöllä työtä saa tehdä vain tammi-, helmi- ja maaliskuussa tai kesä- ja heinäkuussa sekä elokuun ensimmäisellä puoliskolla, kun ei ole sulamisvesiä eikä yleensä sada paljon.

Samu Mustonen, NCC
"Työtä saadaan tehdä vain kuivina kuukausina", kertoo Samu Mustonen.Marjut Suomi / Yle

Tietöiden jälkeen hulevesialtaat jäävät maastoon ja niistä muodostetaan kosteikkoja.

Aikamoinen operaatio on tehty pikku nilviäisen takia, mutta rakennusbudjettiin tiedettiin varata raakkurahaa. Vahinkojen aiheuttaminen halutaan välttää.

– Raakku on niin harvinainen, että kyllä se vaatii toimenpiteitä, Samu Mustonen toteaa.

Sukupuuttoaalto huolestuttaa suomalaisia aika vähän

Suomen ympäristöministeriö on teettänyt mielipidekyselyn suomalaisten luontokäsityksistä. Tulokset julkaistiin kesäkuun lopulla.

– Suomalaisista 64 prosentin mielestä luonnonarvojen huomionottamisesta on hyötyä liiketoiminnassa tai rakentamisessa, kuten raakun kanssa on menetelty, kertoo Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro.

– Samalla kun raakku huomioidaan, niin myös muu elinympäristö hyötyy, koska ne ovat kokonaisvaltaisia toimenpiteitä. Puron suojelu ei auta pelkästään raakkua, vaan myös taimenkanta voi hyötyä.

Suurimmiksi luotoa uhkaaviksi asioiksi koetaan roskaantuminen ja ilmastonmuutos. Sen sijaan lajien katoamista ei nähdä kovinkaan isona asiana.

Menetettyjä lajeja ei saa millään takaisin.

Riku Lumiaro

Tutkijoita ihmetyttää se, että ihmiset eivät ole huolestuneet "kuudennesta sukupuuttoaallosta".

– Ainoastaan 24 prosenttia vastanneista koki, että lajien häviäminen on merkittävä uhka. Roskia voi kerätä ja hiiltä voi vähentää, mutta menetettyjä lajeja ei saa millään takaisin, Riku Lumiaro muistuttaa.

Yli 2 000 lajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon

Suomessa on vuoden 2010 uhanalaisarvion mukaan 2 247 uhanalaista lajia. Uusi arvio tehdään ensi keväänä.

– Todennäköistä on uhanalaistumisen jatkuminen. Vuonna 2000 Suomen lajeista uhanalaisia oli kymmenen prosenttia, 2010 selvitysten mukaan määrä oli noussut 10,5 prosenttiin. Lajien häviäminen etenee vähitellen. Suomesta on hävinnyt 332 lajia.

Monia uhanalaisia lajeja ei tunneta. Ne ovat usein näkymätöntä luontoa. Norpan tai liito-oravan osaa jokainen vaikka piirtää, mutta miltä näyttävät uhanalaiset muurahaiskääpiöhämähäkit, erilaiset lukit, korennot ja sammalet? Ja tarvitaanko niitä?

– Monimuotoisuus pitää yllä tuotantopalveluita, kuten esimerkiksi pölyttämistä ja ravinteiden kiertoa, puhdasta ilmaa ja puhdasta vettä, Riku Lumiaro tiivistää.

Helmisimpukan metsästys jatkuu

Tänä kesänä Hämeenkyrössä on mahdollista törmätä jokihelmisimpukoiden etsijöihin. Pirkanmaalla raakkuja elää kolmessa joessa. Vuoden loppuun jatkuvassa Kadonneen helmen metsästys -hankkeessa yritetään löytää uusia esiintymiä.

Sabrina Nykänen
Sabrina Nykänen kiikaroi puronpohjia Hämeenkyrössä.Marjut Suomi / Yle

Hankekoordinaattori Sabrina Nykänen tekee kenttätöitä paikkatietoihin perustuvien todennäköisyyksien ja yleisöltä saatujen vihjeiden perusteella. Raakun saa ilmiantaa.

– Uusia raakkuesiintymiä ei vielä ole löytynyt.

Myös se on tutkimustulos, jos yhtään uutta raakkupaikkaa ei tule vastaan.

– Se tarkoittaa sitä, että tunnetut esiintymät ovat mittaamattoman arvokkaita. Se korostaa niiden merkitystä.

Lisää aiheesta:

Ympäristöministeriön tiedote: Iäkkäämmät kantavat nuoria enemmän huolta luonnosta (siirryt toiseen palveluun)
"Oho, tuollahan on yksi!" – Etelä-Suomen paras raakkuesiintymä löytyi puolivahingossa
Raakku, Suomen vanhin eläin on kuolemassa sukupuuttoon