Pohjolan tumma mehiläinen katosi melkein kokonaan – nyt rotu tekee paluuta

Pohjolan tumma mehiläinen oli 1850-luvulla maailman yleisin mehiläisrotu. Vähitellen se ajautui katoamisen partaalle.

mehiläishoito
Pohjolan tumma mehiläinen pesällään
Tumma mehiläinen oli hävitä mehiläiskartalta. Nyt sitä suojellaan eri puolilla Eurooppaa.Tarja Ollikka

Suomalainen mehiläishoito pääsi vauhtiin vuonna 1777, kun olkipesässä Turusta tuotu mehiläisyhteiskunta onnistui talvehtimisessa. Samaa oli yritetty jo 1750-luvulla, mutta silloin kylmät talvet nujersivat mehiläiset.

Ensimmäinen Suomeen tullut mehiläisyhteiskunta oli pohjolan tumma mehiläinen (Apis mellifera mellifera). Rotu tunnetaan myös nimellä pohjoismainen tumma mehiläinen tai musta mehiläinen.

Muita mehiläisrotuja alettiin tuoda tumman mehiläisen alueille 1800-luvun lopulla. Mehiläiset sekoittuivat. Vähitellen sekarotuisista tuli niin vihaisia, ettei niiden kanssa voinut työskennellä. Rotu korvattiin muilla, kuten italialaisella mehiläisellä.

Valkoiseen suojapukuun pukeutunut mehiläistarhaaja työssään
Lauri Ruottinen Mustialan mehiläispesillä. Mustialan mehiläistarhaajakoulutuksessa käytetään italialaisia mehiläisiä.Tiina Kokko / Yle

1960-luvulle mentäessä tumma mehiläinen lähes hävisi. Euroopassa tumman mehiläisen katoon herättiin 1980-luvulla. Huomattiin, että rotu pitää säilyttää. Suojelemiselle on selkeä syy.

– Yksinkertaisesti siksi, että emme kadota perimää, mikä joskus voi olla tarpeen, sanoo Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat -yhdistyksen puheenjohtaja Lassi Kauko.

– Meillä pitää olla maatiaiskantoja, joissa on perimää, joka jalostuksen myötä voi hävitä. Jalostus sinänsä merkitsee yleensä myös perimän kapenemista.

Konferenssi käynnissä Mustialassa

Kuutisenkymmentä tumman mehiläisrodun tutkijaa kymmenestä maasta kokoontuu parhaillaan Tammelan Mustialassa. Kansainvälinen SICAMM-konferenssi järjestetään joka toinen vuosi. Tällä kertaa tumman mehiläisen suojelu- ja jalostustyöstä kiinnostuneet ovat saapuneet Suomeen.

Tumman mehiläisen tarhaajia on Suomessa kolmisenkymmentä. Emonkasvattajia on yksi, kohta saadaan ehkä toinenkin, Lassi Kauko aavistelee.

Myös naisia ja nuoria on tullut enemmän mukaan.

Lauri Ruottinen

Vaikka tummaa mehiläistä tapaa eri puolilla Suomea, keskittymä on Rymättylässä. Pakinaisten saaresta löytyy tummien mehiläisten puhdasparitusasema, johon myös kansainväliset tutkijat pääsevät tutustumaan.

Kiinnostus tummaa mehiläistä kohtaan on Suomessakin vähitellen lisääntymässä. Muutenkin mehiläistarhaus nostaa suosiotaan.

– Myös naisia ja nuoria on tullut enemmän mukaan, kiittelee Mustialassa mehiläisten hoitoa opettava Lauri Ruottinen.

"Erinomaiset luonnonolosuhteet tarhaukseen"

Vaikka mehiläistarhaus on aikoinaan ollut "tuontitavaraa", Suomessa on hyvät edellytykset hunajantuotannolle.

– Meillä on täällä erinomaiset luonnonolosuhteet tarhaukseen. Hunajan sadot ovat kohtalaisen hyviä verrattuna eurooppalaiseen satotasoon ja hunajan laatu on aivan erinomainen, Ruottinen linjaa.

Italialaisnen mehiläisrotu pesällään
Italialaiset mehiläiset pesällään.Tiina Kokko / Yle

Sato-olosuhteet sanelevat osaltaan sen, mikä mehiläisrotu tarhaajalle sopii. Jos ympäristössä on esimerkiksi kanervaa sekä paljon muita niukkoja mesilähteitä ja pesän talveutus on vaativampi, silloin ratkaisu voi olla tumma mehiläinen.

Rotu ratkaisee myös millaista hoitotekniikkaa mehiläistarhauksessa käytetään.

– Meidän täytyy tuntea mehiläisten biologia, ja sillä perusteella hoitaa mehiläisiä tuottavasti, muistuttaa Lauri Ruottinen.