Palkittu valokuvaaja haukkuu nykyajan artistit: "Syövät takahuoneessa kasvisburgeria, laskevat rasvaprosenttia ja tekevät muovista musiikkia"

Juha Metso muistelee kaiholla 1970–80-lukuja, jolloin bändien jäsenet vetivät keikoilla päänsä sekaisin.

valokuvaus
Juha Metso esittelee ottamaansa valokuvaa Lemmystä
Pyry Sarkiola / Yle

Seinältä tuijottaa Iggy Pop. Juha Metso on kuvannut punkrock-ikonia ensimmäistä kertaa Provinssirockissa vuonna 1987, mutta tämä kuva on otettu myöhemmin Flow-festivaaleilla Helsingissä.

– Asettauduin sellaiseen kohtaan, mihin hän saattaa tulla. Se perkele tuli suoraan kameraan ja veti ihan mielettömän limaisen räkäklimpin kamerani linssiin ja päähäni. Se oli ihan hemmetin hienoa, Metso kertoo.

Sitä hän ei muista, lensikö räkä ennen vai jälkeen otoksen. Kuvassa siitä ei näy jälkeäkään.

Se perkele veti ihan mielettömän limaisen räkäklimpin kamerani linssiin ja päähäni.

Juha Metso

Iggy Popin vieressä Kotkan Valokuvakeskuksessa on rivi muita musiikkimaailman legendoja. Ray Charles, Gene Simmons, BB King. Ne kaikki on ottanut mies, joka aloitti uransa kuvaamalla lintuja.

Hauras Juice

Nuorena Sex Pistolsia kuunnelleen Juha Metson kiinnostus musiikkimaailmaan heräsi, kun hän pääsi täysi-ikäisenä seuraamaan keikkoja Tampsan lavalle ja Husulan kasinolle silloiselle Vehkalahdelle, nykyiseen Haminaan.

Kerran kasinolla esiintyi Motörhead. Lemmy Kilmister tuli paikalle Porschella. Siinä oli pikkukylän väellä ihmettelemistä.

Varsinainen herätys tapahtui kuitenkin Kotkan Karhulassa paikallisen Ypö-Viis-bändin keikalla. Metso seurasi ihmeissään, kuinka jätkät lauloivat että Kotka palaa ja Mikkitelineestä puolet on minun. Hän halusi saada tunteen talteen ja alkoi tutkia, kuinka paljon pelkkä valokuva voi kertoa.

– Se voi kertoa paljon. Se näyttää asioita, joita liikkuva kuva ei ehdi näyttää. Still-kuvat ovat pysäytettyjä hetkiä, jotka voivat huutaa hiljaa tai äänekkäästi.

Kuten nuo seinälle nostetut kolme kuvaa hauraan näköisestä miehestä, joka juo jotain peltimukista. Hän on Juice Leskinen. Kuvissa näkyy musiikkibisneksen raadollisuus.

Kolme kuvaa Juice Leskisestä
Juha Metso pääsi kuvaamaan Juice Leskistä erään kirjaprojektin yhteydessä.Pyry Sarkiola / Yle

Juha Metso kutsuu artistimaailman kuvauskeikkojaan tietynlaiseksi managerien ohjailemaksi ajautumiseksi kulttihahmojen ja persoonien perässä.

– Artistit ovat hienoja ihmisiä, kun heidän kanssaan pääsee silloin tällöin puheisiin. Managerit ovat vaikeita tyyppejä, kaikki julmuus tulee sieltä. Kuten esimerkiksi kolmen biisin sääntö eli se, että ensimmäiset kolme biisiä pitää kuvata ilman salamaa. Siinä ei ole mitään järkeä, Metso tuhahtaa.

Tylsät bändit

Metson mielestä musiikkimaailma on muuttunut äärettömän siloposkiseksi ja muoviseksi. Hän sanoo, että bändit ovat nykyään tylsiä.

– Kun 1970–80-luvuilla kävi bändien takahuoneissa, äijät olivat totaalisen sekaisin. Nykyään kun sinne menee, he syövät saakeli kasvisburgereita ja laskevat rasvaprosenttia. He tekevät muovista, laskelmoitua musiikkia, joka ei ole kiinnostavaa. Siinä ei ole mitään vaaran tuntua.

Yksi esimerkki menneen maailman meiningistä ja vaaran tunnusta on muuan hattupäinen mies Kotkan Valokuvakeskuksen seinällä: Motörheadin Lemmy Kilmister.

On olemassa niin kovia rokkistaroja, että riittää kun he käyvät siinä pyörähtämässä.

Juha Metso

Kuva on otettu bändin viimeiseltä keikalta Helsingistä.

Vain muutama viikko tuosta kuvasta Lemmy lähti yläkerran orkesteriin.

– Hän meni keikan hyvin hitaalla askeleella, mutta klaarasi sen ja äänikin kulki välillä ihan hyvin. On olemassa niin kovia rokkistaroja, että riittää kun he käyvät siinä pyörähtämässä.

Suppuposket vailla sisältöä

Eikä mikään ole muutenkaan kuin ennen. Kuvatulva on mieletön, ja Metson mielestä lehdet täyttävät tyhjiä koloja kuvilla niiden laatuun ja sisältöön katsomatta. Lehdissä on kuvia hyvin meikatuista artisteista, promokuvaukset on tarkkaan suunniteltu.

Parhaat kuvat tulevat kuitenkin Metson mukaan luonnollisista tilanteista.

– Onneksi on muutamia hienoja artisteja, kuten Remu ja Marjo Leinonen, jotka sanovat että tottakai kuvaat ja mennään rennosti. Silloin tilanne on aidoimmillaan ja se on mahtavaa.

Palkittu valokuvaaja ei ymmärrä lainkaan selfie-kulttuuria.

– Otetuin kuva on selfie posket supussa ja sitten ihmiset vielä muokkaavat kuvan jonkun maskin läpi. Sillä ei ole eletyn elämän kanssa mitään tekemistä. Kuvassa pitää olla sisältöä.

Metso melkein suuttuu, kun häneltä kysyy, onko hän koskaan ottanut selfietä.

– En ole. Ei kiinnosta pätkääkään. En koe sitä merkittäväksi enkä ota puhelimella kuvia juuri lainkaan muutenkaan.

Juha Metso esittelee ottamaansa valokuvaa galleriassa.
Pyry Sarkiola / Yle

Kirja Putinista tekeillä

Kun Juha Metso kuvaa, hän kuvaa itseään ja omia tunnetilojaan. Hän etsii kameran läpi mikroilmeitä – se on tunnetilasta kertova ilme, joka viipyy kasvoilla vain hetken.

– Siten päästään tärkeimpään. Kun ne kuvat tuodaan galleriaan esille ja katsoja saa ilon tai surun tunteita, olen onnistunut. Kun kuvia ei tarvitse selittää, ollaan ytimessä.

Juice Leskisen kuvat on otettu Esa Keron kirjoittamaa kirjaa varten. Tällä hetkellä Metso on mukana kahdessa kirjaprojektissa: toinen niistä kertoo Venäjän presidentti Vladimir Putinista ja toinen kotkalaisesta sanoittajalegenda Junnu Vainiosta. Puoliksi Pietarissa asuva Metso on päässyt kuvaamaan Putinia viisi kertaa tiedotustilaisuuksissa. Junnu Vainion kuvat ovat peräisin 1980-luvun keikoilta. Mukana on myös kuvia Junnun viimeiseltä keikalta Kotkassa.

– Olin silloin juniori, mutta tämän projektin myötä olen tajunnut, kuinka raadollisesti on pitänyt elää saadakseen aikaan noin hienoja sanoituksia. Eletty elämä on taiteilijan parasta polttoainetta.

Viimeinen näyttely

Metso kutsuu itseään työnarkomaaniksi. Hän ei koe valokuvaamista työksi vaan elämäntavaksi ja intohimoksi.

– Olen saanut mennä kameran kanssa ympäri maapalloa 60 maassa. Se on rikkaus eikä tunnu työltä. On sillä oma hintansa, mut se on intohimo.

Yksi tie on kuitenkin tulossa nyt päätökseensä. Metson suuri unelma, yhdessä ystävien kanssa perustettu Kotkan Valokuvakeskus, vetelee 13 toimintavuoden jälkeen viimeisiään. Valokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Timo Mähönen kuoli hiljattain.

Tämä näyttely on viimeinen.

– Meillä oli alussa hemmetin hieno flow ja toiminta lähti upeasti liikkeelle. Nyt hallituksesta on kuollut useita jäseniä. Keskusta on ylläpidetty talkoohengellä. Nuorisoa, joka haluaisi pyörittää toimintaa, ei tunnu löytyvän.

Valokuvakeskus sulkee ovensa elokuun lopussa.