Kuin karhun käpälä koukkaisi lohia keskellä köngästä – perinteinen heittonuotta kokoaa kyläläiset joelle pienessä norjalaiskylässä

Näätämöjoen jokisuulle, Kolttakönkään rantakivikolle on aseteltu leveä heittonuottaverkko. Tätä käpäläksi kutsuttua heittoverkkoa kolttasaamelaiset ovat heittäneet Näätämönjoella jo vuosisatoja.

lohi
Käpäläkalastusta Näätämöjoella heinäkuussa 2018
Sara Wesslin / Yle

NEIDEN, NORJA. Keskellä heinäkuista päivää Kolttakönkään rantakivikolle kerääntyy ihmisiä. Käpäläverkon heittäjät kerääntyvät hiljalleen verkon ympärille ja asettelevat verkkoa heittokuntoon. Edessä on viikon viimeinen heitto ja heittäjämiehet alkavat olla väsyneitä.

Heittäjät tarttuvat varoen käpälänuottaan: kolme miestä tarttuu verkkoon ja lähtee varoen kuljettamaan verkkoa keskelle Näätämöjokea. Kaksi miestä jää rannalle vetämään.

Kolttasaamelaisnainen pitää perinnettä yllä miesten keskellä

Neideniläinen Seija Sivertsen on yksi harvoista naisista, jotka osallistuvat käpälänheittoon. Hänelle perinne on yksi tärkeimmistä kolttasaamelaisista perinteistä.

– Käpäläperinteeseen osallistuminen on minulle todella tärkeää. Minulle osallistuminen merkitsee todella paljon, sillä perinteisesti tämä on ollut miesten hommaa. Minä olen rannalla vetämässä nyöristä, kun miehet heittävät verkon, kertoo Seija Sivertsen.

Uʹčteeʹl Seija Sivertsen
Opettajana työskentelevälle Seija Sivertsenille käpäläkalastus on tärkeä osa kesäelämää.Vesa Toppari / Yle

Nuottaaminen on tuttu tapa kalastaa ympäri maailmaa, mutta käpälän tapaisen heittonuotan heittäminen on harvinaista. Sivertsenin mukaan käpälänuotan nimi tulee alkujaan karhun käpälästä.

– Tämä käpälä nuotta on kuin karhun käpälä, joka tavoittelee käpälällään lohia keskellä jokea. Kun kolme miestä heittää verkon heittopaikalta, käpäläverkko lentää ja leviää kuin suopunki ja lohet jäävät karhun käpälämäiseen verkkoon, kuvailee Sivertsen.

Ei ihme, että juuri Kolttaköngäs on kerännyt lohenpyytäjiä jo vuosisatoja. Näätämöjoen lohet kerääntyvät könkään alapuolelle luonnon muovaamaan syvänteeseen. Ennen vanhaan syvänteen sanottiin suorastaan kiehuvan lohista .

Tästä könkäästä lohet lähtevät nousemaan Näätämöjoen yläjuoksulle kutemaan. On lähes majesteellinen näky, kun lohet hyppäävät könkäällä.

Käpäläverkko odottaa heittäjiä Näätämönjoella heinäkuussa 2018.
Käpäläverkko odottaa heittäjiään Kolttakönkään kivikolla.Sara Wesslin / Yle

Kolttasaamelaisten tiedetään heittäneen käpälänuottaa Näätämöjoella jo 1500-luvulta lähtien. (siirryt toiseen palveluun) Käpälää heitetään joka kesä yhteensä 20 päivän ajan.

– Tämä on ollut kolttasaamelaisille yksi tapa pyytää lohta koko perheelle. Pidän arvossa tätä perinnettä ja toivon, että se säilyisi yhtenä osana meidän kulttuuria, kertoo Sivertsen.

Käpälänuottauskaan ole säästynyt kritiikiltä

Perinteinen kalastustapa on vuosien saatossa saanut osakseen myös moitteita, sillä käpälänuotalla voi heittoaikana saada jopa satoja kiloja saalista.

Sivertsen kertoo, että saalismäärä on kuitenkin rajoitettu ja jokaista heittäjää kohden joka vuosi sama. Käpäläoikeudet omaava saa ottaa itselleen ottaa enintään 40 kiloa lohta.

– Ihmiset sanovat, että kalastamme aivan liikaa, mutta me myös päästämme lohia pois. Emme ota läheskään kaikkia lohia itsellemme, vaan esimerkiksi isoimmat naaraslohet me päästämme takaisin jokeen. Ja vaikka heittoaikoja on vuorokaudessa paljon, emme ihan jokaisella vuorolla välttämättä edes heitä käpälää, kertoo Sivertsen.

Käpälänuotan saalista Näätämöjoella.
Tänä vuonna käpälällä saatu lohisaalis on ollut hyvä, kuhistaan heittopaikalla.Sara Wesslin / Yle

Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään. Sääolosuhteet vaihtevat ja vaikuttavat paljon siihen, miten käpälän heitto onnistuu kunakin vuonna.

– Välillä on hyviä vuosia ja välillä huonoja. Tulvavuodet ovat hankalia, kertoo Sivertsen.

Käpäläverkon ensimmäisiä heittoja odotetaan verkko piukeana

Kuten muissa saamelaisissa perinnekalastustavoissa, kuten esimerkiksi kulkutuksessa ja patopyynnissä, on käpälänuotankin kohdalla huoli siitä, ettei seuravaana vuonna saada pyyntiporukkaa kokoon.

Neidenissä käpäläoikeuden omaavien joukossa keski-ikä nousee koko ajan ja monesti joudutaan turvaamaan renkien apuun.

Seija Sivertsen haluaakin kannustaa nuorempaa sukupolvea.

– Nuoria pitäisia saada mukaan tähän oppimaan, että miten tämä meidän perinne elää ja miten me kolttasaamelaiset olemme kalastaneet.

Tänä päivänä käpäläverkolla kalastamiseen saa osallistua vain Norjan Neidenissä vakituisesti asuvat paikalliset, joilla on maata Näätämönjoen läheisyydestä. Tänä vuonna käpälään osallistuu neljä viiden hengen ryhmää, jotka heittävät vuorokauden kerrallaan.

Perinteisen käpäläverkkokalastuksen saalista heinäkuussa 2018
Heittovuoron päätteeksi käpäläporukka punnitsee lohisaaliin ja jakaa sen koko porukan kesken.Sara Wesslin / Yle

Käpälän heitto on heittäjille kesän kohokohta, jota odotetaan innoissaan jo loppukeväästä. Vaikka väki Neidenin kylässä vanhenee, ei Sivertsen usko perinteen katoavan minnekään. Pitkän talven jälkeen käpälänuotan heitto lähtee kuin selkärangasta.

– Joka vuosi ensimmäisenä heittopäivänä koko ranta täyttyy katsojista. Käpälänheitto kiinnostaa, ja onhan tämä ihan ainutlaatuista. Joudumme usein pelkäämään, että ihmiset tippuvat rantakivikolta, kertoo Seija Sivertsen.

Kun heittovuoro päättyy, kuuluu rantakivikolla kosken kohinan lisäksi kalastajien riemukasta naurua. Kamerat välkkyvät, kun lohisaalis jaetaan oman porukan kesken.

Kysymys ei ole enää pelkästään perinteiden ylläpitämisestä.

Ensimmäisten heittojen kunniaksi Kolttakönkään rannassa sijaitsevaan kalastuskämppään kerääntyy neideniläisiä yhteiselle lohikeitolle. Jälleen kerran Näätämöjoki kerää pienen kylän asukkaat yhteen.

Lue lisätietoja käpälänuottakalastuksesta norjaksi Ä'vv kolttasaamelaisen museon sivustolla.