Uimavalvoja huolestui: Moni äiti ja isä ei katso lainkaan uimataidottomien lastensa perään – luottavat siihen, että uimalelu pelastaa

Netin keskustelupalstoilla pohditaan kiivaasti, minkä ikäisen lapsen voi päästää yksin uimarannalle. Myös kännyköitään räpläävät vanhemmat herättävät keskustelua.

uinti
Ihmisiä järvessä.
Ruotsalaisvideossa palomiehet keräävät kännyköitä vanhemmilta, jotka ovat lastensa kanssa rannalla. Video: Södra Älvsborgs Räddningstjänstförbundet

Netin keskustelupalstoilla on käyty hellepäivinä kiivasta keskustelua siitä, minkä ikäisen lapsen voi päästää yksin uimarannalle. Monien mielestä uimataito riittää, eikä iällä ole niin väliä.

Toiset taas ovat sitä mieltä, että uimataidon lisäksi pitää pohtia lapsen muita taitoja. Pysyykö järki päässä kaveriporukassa tai onko lapsella valmius auttaa hätään joutunutta ystävää?

Mitään virallista ikärajaa tai suositusta asiassa ei ole. Koulutussuunnittelija Anne Hiltunen Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitosta toteaa, että yksi ehdoton edellytys kuitenkin on: uimataito.

– Uimataidon määritelmä on 200 metriä. Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen, pystyy uimaan 200 metriä (josta 50 metriä selällään) on uimataitoinen.

Tyttö turvavaruisteissa.
Hellepäivän parasta tekemistä on vedessä läträäminen.Jaana Polamo / Yle

Ranta ja reippaus painavat vanhempien vaakakupissa

Kaikki lahtelaisen Annika Niemisen neljä lasta osaavat uida. 12-, 15- ja 16-vuotiaat saavat käydä uimassa kavereiden kanssa, mutta nuorimmainen ei.

– Meidän seitsenvuotiaskin osaa kyllä uida, mutta en päästäisi vielä ilman vanhempia uimaan. Jos osaa kunnolla uida, niin ehkä yhdeksänvuotiaana voisi päästää.

Niemisen mielestä on tärkeää, että vanhemmat punnitsevat myös muita asioita kuin uimataitoa.

– Riippuuhan se tietysti myös lapsen luonteesta, että kuinka vastuuntuntoinen on. Ja uimarannasta tietenkin. Että onko hyppytorneja tai kovasti kivikkoista.

Renkaasta muljahtaa todella helposti läpi.

Olli Kokko

Hollolan Tiilijärvellä lasten kanssa hellepäivää viettänyt Markku Järvinen sanoo, että 10 vuotta voisi olla sopiva raja itsenäisille uimareissuille edellyttäen, että lapset osaavat uida.

– Hyppiessä ja leikkiessä voi sattua vahinkoja. Sitä miettisin, osaavatko lapset reagoida niihin vahinkoihin riittävän hyvin.

Kännykkä kädessä.
Liiallinen kännykän tuijottelu, kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu kuulokkeilla saattaa herpaannuttaa vanhemman tarkkaavaisuuden, kun lapset ovat vedessä.Jaana Polamo / Yle

Uimarengas tai vesinuudeli ei korvaa uimataitoa

Lahden maauimalassa uimareiden turvallisuutta valvova Olli Kokko sanoo, että suurin osa vanhemmista on melko hyvin perillä siitä, miten taitavia uimareita heidän lapsensa ovat.

Kokon mukaan tilanteita, joissa uimataidottomat lapset ovat keskenään uimareissulla, tulee eteen harvoin. Sen sijaan uimarenkaiden, vesinuudeleiden eli lötköpötköjen ja kellukkeiden käyttöön valvojat joutuvat puuttumaan päivittäin.

– Aika usein yritetään mennä lötköpötköjen ja täytettävien uimarenkaiden kanssa syvään päähän. Vanhemmat eivät ehkä tiedosta, miten turvattomia lelut voivat olla. Renkaasta muljahtaa todella helposti läpi eivätkä kellukkeet välttämättä pysy kädessä, kun hypitään.

Koulutussuunnittelija Anne Hiltunen Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitosta vahvistaa uimavalvojan varoitukset siitä, että uimarengas, vesinuudeli ja kellukkeet eivät korvaa lapsen puutteellista uimataitoa.

– Jos uimarengas on liian tiukka, lapsi saattaa jäädä renkaaseen jumiin. Mikäli lapsi sitten horjahtaa renkaan kanssa, voikin käydä niin, että lapsi on vaarallisesti pää vedessä ja jalat taivasta kohden.

– Toisaalta löysä ja iso uimarengas saattaa lipsauttaa lapsen suoraan veteen, kun lapsi ei pysykään tukevasti renkaan reunoilla, lisää Hiltunen.

Uimavalvoja Olli Kokko Lahden maauimalassa.
Uimavalvoja Olli Kokko seuraa tarkoin uimareita Lahden maauimalassa.Sanna Pirkkalainen / Yle

Jos uimavalvoja näkee vedessä lapsen, joka ei selvästikään osaa uida, ensimmäinen tehtävä on saada lapsi pois vedestä. Jos vanhemmat ovat mukana rannalla, Olli Kokko etsii heidät ja juttelee turvallisuusasioista hyvässä hengessä.

Vastaanotto on yleensä asiallinen.

– Vanhemmat ovat kyllä ymmärtäväisiä. Eivät ehkä ole edes huomanneet, että lapsi on mennyt veteen. Tällaisina hellepäivinä se onkin haastavaa: väkijoukkoon katoaa helposti. Silti pitäisi koko ajan tietää, missä oma lapsi menee.

Kokko muistuttaa myös, ettei uimavalvoja ole lapsenvahti. Vaikka uimapaikka olisi valvottu, on vastuu lapsista aina vanhemmilla.

Suosikkivideossa palomiehet poistavat kännyköitä vanhemmilta

Sanna Pietiläinen nauttii hellepäivästä uimarannalla Jyväskylässä lastensa kera. Kaikki kolme lasta ovat uimataidottomia alle viisivuotiaita. He kieppuvat rannan kiipeilytelineissä innokkaina.

Ruotsalaisten pelastusviranomaisten tekemä runsaasti katsojia kerännyt somevideo on tuttu Pietiläisellekin. Videossa palomiehet liikkuvat uimarannalla muistuttamassa siitä, että vanhempien tulisi tarkkailla mieluummin lapsiaan kuin kännyköitään.

Pietiläinen pitää videota aiheellisena muistutuksena vanhemmille. Oman matkapuhelimensa hän pitää tällä kertaa visusti laukussaan.

– Ei minä kännykkää oikein kerkeä katsoa. Kyllä täällä rannalla varmaankin on vanhempia, jotka tuijottavat kännyköitään. He eivät sitten välttämättä huomaa, missä lapset menevät.

Sanna  Pietiläinen ja lapset.
Sanna Pietiläinen kiittelee, että uimarannalla on kiipeilytelineitä lapsille.Jaana Polamo / Yle

Pietiläinen ei kuitenkaan pidä kännykkää erityisen vaarallisena huomion viejänä.

– Puhelinta vilkuillaan ja samalla voi seurata, mitä ympäristössä tapahtuu. Sen sijaan kirjaan uppoutuu enemmän.

Ainakaan lahtelainen uimavalvoja Olli Kokko ei ole huomannut, että kännykät varastaisivat vanhempien huomion lasten turvallisuuden kustannuksella.