Miten suhtautua Björkiin, joka laulaa utopioista banaaleissa kesäteatterilavasteissa? – lue tästä konserttiarvio

Yle Uutisten kulttuuritoimittaja kävi Björkin konsertissa Finlandia-talossa ja avaa samalla vaikeaa suhdettaan islantilaislaulajaan.

Björk
Björk esiintyi Finlandia-talossa 17. heinäkuuta.
Björk esiintyi Finlandia-talossa 17. heinäkuuta.Santiago Felipe

Kuten monet toimittajat ovat vuosien varrella huomanneet, on islantilaistaiteilija Björkin suhde mediaan arvaamaton, oikukas ja epälooginen. Esimerkiksi jokunen vuosi sitten Björk suostui antamaan tv-haastattelun, mutta ilmoitti itse haastattelutilanteessa, ettei häntä saanutkaan kuvata. Vain ääntä sai tallentaa, mikä tietenkin on televisiohaastattelun kannalta huono juttu. Taiteilija ei kuulemma tuntenut itseään tarpeeksi freesin näköiseksi.

Björk lavalla bändeineen.
Santiago Felipe

Suurinpiirtein samoilla linjoilla mennään nytkin, kun Björk ulottaa Utopia-kiertueensa Suomeen – haastatteluja ei luonnollisestikaan ole tippunut ja medialle on asetettu Finlandia-talon konsertissa ehdoton kuvauskielto. Lisäksi toimittajat ovat saaneet hankkia pääsylippunsa itse, kuinka nyt parhaaksi ovat katsoneet.

Oma suhteeni Björkiin on hyvin samankaltainen kuin Björkin suhde mediaan: vaikea. Kokonaistaideos Björkissa yhdistyvät usein lapsellisen tyhmät ideat suuren luokan kosmisiin visioihin, ja silloin tällöin mennään metsään ja rytisten. Pahimmillaan Björkin musiikki tuntuu mielestäni tyhjänpäiväisen tekotaiteelliselta, parhaimmillaan omaehtoisen loisteliaalta.

naiset soittavat instrumentteja
Santiago Felipe

Pidän valtavasti Homogenic-albumista (1997), epäonnistunut vitsi Medulla (2004) taas olisi saanut jäädä tekemättä, eikä parisuhteen kariutumisesta kertova Vulnicurakaan (2015) oikein jaksanut innostaa. Sen sijaan taiteellis-teknologisesti kunnianhimoinen Biofilia (2011) avautui hienolla tavalla seuraavan vuoden Flow-konsertissa Helsingissä. Kuorolle ja lyömäsoittimille (ja Tesla-häkille) tehdyt taidokkaat sovitukset saivat ainakin minut kuuntelemaan Björkin musiikkia aivan uusin korvin.

Myös viime vuonna julkaistu The Gate-kappale ja etenkin siitä tehty video ovat Björkia parhaimmillaan: tunnelmaltaan mystisen biisin ympärille on kudottu näkymiä oudon planeetan ilmakehästä, jota kansoittavat uudet ja tuntemattomat eliömuodot. Tuore Utopia-albumi jatkaa sekin samoilla linjoilla: kyseessä on kiehtova ja ilmava kokonaisuus, joka harppoo Björkin tuotannon kärkeen.

Helsinkiin ulottunut Euroopankiertue on luonnollisestikin kietoutunut Utopian ympärille, ja Björkin konsertin musiikillinen puoli olikin erinomaisessa kunnossa.

Björk jaksaa aina yllättää, ja show’n keskiössä oli tällä kerralla islantilainen huiluseptetti Vibra, jonka valkoisiin pukeutuneet jäsenet pyörivät ja tanssahtelivat lavalla kuin Shakespearen Kesäyön unelmasta lainatut nymfit. Juuri huilistien ja huilusovitusten ansiosta kokonaisuus pysyi kiinnostavana ja jopa vitsikkäänä – pontevasti esitetty huiluversio Human Behavior-klassikosta oli ennen kaikkea hupaisaa kuunneltavaa.

Samalla se antoi hyvän esimerkin siitä, kuinka hedelmällistä musiikin ennakkoluuloton versiointi voi toisinaan olla. Yhtä hauskalta kuulosti myös rempseästi huilutettu Isobel, kun taas Wanderlustissa hempeät soundit yhdistyivät aggressiivisimpiin biitteihin, joita muuten loihti suomalainen perkussionisti Samuli Kosminen.

Björk
Santiago Felipe

Utopia-albumin monimuotoisia ja haasteellisia melodioita edelleen kuulas- ja kirkasääninen Björk (s. 1965) tulkitsi vaivattomasti. Tabula Rasa -kappaleen loppu oli hyvä esimerkki äänenkäytöllisestä dynamiikasta ja musiikillisesta eläytymisestä, johon ihan kaikki eivät pysty. Nimikappaleessa sämplätyt luonnonäänet, monikerroksiset huilut ja sakraalimusiikkiin vivahtava melodia veivät kuuntelijan jonnekin kauas Eedenin puutarhan kaltaiseen utopiaan.

Vastaavaa tunnelmaa oli tavoiteltu myös konsertin visuaalisella puolella, joskin vaihtelevalla menestyksellä. Alkuteksteissä viitattiin Pariisin ilmastosopimukseen ja matriarkaattiin eli naisten hallitsemaan maailmaan ja esimerkiksi Claimstakerissa Björk lauloi että “this forest is in me”.

Tällaisia tuntemuksia oli sitten visualisoitu etenkin muovisilla viherkasveilla, ja jos unohdetaan alun laser-show, lavastuksesta tuli eittämättä mieleen kotimainen kesäteatteri. Tekokukkasten keskellä hyppelehtivät nymfi-huilistit saivat kokonaisuuden vaikuttamaan melkoisen banaalilta – tosin se saattoi olla tarkoituskin. Björkin pukeutuminen ei pettänyt tälläkään kerralla: etenkin Predator-elokuvasta kierrätetty naamio näytti hienolta.

Björk esiintyi Finlandia-talossa 17. heinäkuuta.
Björk esiintyi Finlandia-talossa 17. heinäkuuta.Santiago Felipe

Kun on viime aikoina nähnyt erilaisiin projisointeihin perustuvia näyttäviä lavastuksia elektronisen musiikin tapahtumissa, tuntui visuaalisena innovaattorina tunnetun Björkin Utopia-kiertueen show-panostus varsin laimealta ja perinteiseltä. Esimerkiksi taustavideolla näkyi nopeutettuja lähikuvia avautuvista kukista, mikä on ideana kulunut ja usein käytetty. Muutenkin taustavideo vaikutti hajanaiselta ja huolimattomasti koostetulta: esimerkiksi Human Behaviorin aikana screenillä pyöri kuvaa afrikkalaisesta kenkänokkalinnusta – miksi ihmeessä, en tiedä.

Mutta ehkä Björk ei halunnut tehdä uudesta showstaan liian visuaalista. Jottei se pääasia, eli Utopia-levyn upea musiikki, jäisi jalkoihin. Ja kyseessä oli kuitenkin sen verran erikoislaatuinen kokemus, ettei se ihan heti mielestä katoa.

Kaikesta huolimatta: suhteeni Björkiin on edelleen vaikea.