Porissa siunattiin vihdoin vuoden 1918 punaisia ja paljastettiin muistomerkki

Piispa Kaarlo Kallialan mielestä työväenjärjestöt voisivat olla aktiivisia punaisten vainajien siunausasiassa.

Suomen sisällissota
Kaarlo Kalliala paljasti vuoden 1918 sodan punaisten muistomerkin Porissa Keski-Porin kirkon puistossa 18.7.2018.
Turun piispa Kaarlo Kalliala paljasti Porissa punaisten muistomerkin Keski-Porin kirkon puistossaLore Korpelainen / Yle

Suomen sisällissodasta on kulunut sata vuotta, mutta osa hautausmaille haudatuista punaisista vainajista on edelleen siunaamatta. Punaisten vainajien siunaamista on tapahtunut laajemmin vasta 2000-luvulla.

Turun piispan Kaarlo Kallialan mukaan kirkko suhtautuu nykyään siunaamiseen myönteisesti, mutta olisi esimerkiksi työväenjärjestöjen asia pyytää siunauksia.

– Ei ole pelkästään kyse siitä, että kirkko on organisaationa hidas. Kyse on myös siitä, että kunnioitetaan vainajien omaa vakaumusta. Heiltähän ei voi mitään kysyä, mutta jollakin lailla korrektia on se, että esimerkiksi työväenjärjestöt voivat puhua heidän puolestaan, Kalliala sanoo.

Siunaus Porissa

Kalliala siunasi keskiviikkona Porissa Käppärän hautausmaalla noin sata punaista vainajaa, joita ei sisällissodan aikana tai sen jälkeen siunattu. Myös kaikki punaiset kuuluivat vuonna 1918 kirkkoon, sillä uskonnonvapauslaki säädettiin vasta vuonna 1923.

Siunaamattomuudessa arvioidaan usein olleen kyse paikallisten pappien valinnoista. Kallialan tiedossa ei ole, paljonko punaisia vainajia on vielä siunaamatta.

SDP:n ja vasemmistoliiton toive

Keskiviikkona Porissa paljastettiin myös punaisten muistomerkki, joka on pystytetty keskeiselle paikalle Keski-Porin kirkon pihamaalle. Valkoisilla on ollut vuosikymmenet oma muistomerkkinsä kirkkopuistossa.

Porissa aloitteen punaisten siunaamisesta ja muistomerkistä tekivät SDP:n ja vasemmistoliiton kunnallisjärjestöt.

Vuoden 1918 sisällissodassa Porin kaupunki oli rintamalinjan punaisella puolella. Pori oli sisällissodan aikaan vahva teollisuuskeskittymä, jossa punaisilla oli vahva kannatuspohja.

Muistomerkit myöhään

Punaiset ovat saaneet muistomerkkejä verrattain myöhään, ja usein niiden paikat ovat olleet syrjemmällä kuin sodan voittaneen osapuolen muistomerkit, sanoo Turun museokeskuksen intendentti Riitta Kormano, joka tutki sotamuistomerkkien tehtäviä ja merkityksiä vuonna 2014 valmistuneessa väitöskirjassaan.

Yleisöä Keski-Porin kirkkopuistossa vuoden 1918 punaisten muistomerkin paljastustilaisuudessa 18.7.2017.
Punaisten muistomerkin paljastus toi runsaasti yleisöä Keski-Porin kirkkopuistoon.Lore Korpelainen / Yle

– Heti sodan jälkeen sallittiin vain hautamerkit, ja nekin vain joillakin paikkakunnilla. Hautamerkkejäkin pidettiin rikoksen kunnioittamisena, samoin muistokulttia. Voittajan valta piti näyttää, Kormano sanoo.

Hautamerkkien osalta asenteet lientyivät vasta 1930-luvulla, kun uuden sodan uhka vaati vaalimaan kansan yhtenäisyyttä. Varsinaiset muistomerkit esimerkiksi punaisille vangeille alkoivat nousta 1960–70-luvuilla vasemmistoaatteen nousun myötä, Kormano kertoo.

Osa porvareista vastusti muistomerkin paikkaa Porissa

Hautamerkit ja muistomerkit ovat poliittisia ilmapuntareita, Kormano luonnehtii.

– Sodan todellisuuden muistamisessa on erilaisia vaiheita. Muistomerkit kuvaavat näitä vaiheita ja sitä, millaisessa poliittisessa tilanteessa ollaan milloinkin oltu.

Aivan ongelmatonta punaisten muistaminen ei ole edelleenkään. Porin kirkkoneuvostossa osa porvareista vastusti kokoomuksen Antti Pekolan johdolla muistomerkin pystyttämistä kirkkopuistoon.