Pirkko Selenius maalasi taulun kauan sitten maisemasta, josta tulikin uusi kotiympäristö – Pikkukunta kosii ikäihmisiä paluumuuttajiksi

Seleniukset kiinnittivät Punkalaitumen jokimaisemaa esittävän taulun uuden olohuoneensa seinälle. He muuttivat kesäpaikkansa läheisyyteen.

paluumuutto
Seleniukset
Marjut Suomi/ Yle

Pirkanmaan eteläkulmassa sijaitsevaa Punkalaidunta markkinoidaan suoraan eläkeikään ehtineille kunnassa syntyneille. Toiveena on saada paluumuuttajia.

Kunnan asukasluku vähenee noin 40:llä vuodessa. Punkalaitumelaisia on Tilastokeskuksen tuoreimman tilaston mukaan 2 941, tai oli tämän verran 30.4.2018. Tilannehan voi muuttua koko ajan – suuntaan tai toiseen, mieluummin ylöspäin, kunnassa ajatellaan.

”Hyvä laitumelainen siellä kaukana… tule käymään ja rakastu jälleen", kirkkoherra Irina Kaukinen ja kunnanjohtaja Jyrki Moilanen kosivat eläkeläisiä muuttamaan takaisin. Kirje julkaistiin Punkalaitumen Sanomien etusivulla kesäkuussa. Lehti postitettiin jokaiselle työelämän jo jättäneelle, Punkalaitumella syntyneelle.

Kosinta lähetettiin 500 kohderyhmäläiselle eri puolelle Suomea. Hankevetäjä Hanna-Mari Kamppikoski on saanut paljon myönteistä palautetta. Ihmiset kaipaavat takaisin kotiseudulleen.

– Kotiseutuun liittyy muistot ja tuttuus.

Hanna-Mari Kamppikoski
Hanna-Mari Kamppikoski markkinoi Punkalaidunta eläkeläisille.Marjut Suomi / Yle

Tule kotiin -hanke on EU-rahoitteinen maaseudun kehittämishanke, jota Punkalaitumen seurakunta hallinnoi.

– Kohderyhmänä on eläkeläiset. Me koemme että he ovat vähintään yhtä arvokkaita kuin kaikki muutkin ihmiset. Täällä on rauhallista olla ja aika edullista asumistakin, hankehenkilö markkinoi.

Kuihtuvan kunnan raitille hyvin toimeentuleva ja hyväkuntoinen eläkeläinen on tervetullut, mutta on myös vähävaraisia ja raihnaita vanhuksia. Koskeeko kosinta myös heitä?

– Kaikki ovat meille tervetulleita. Meillä on myös palveluja kaikenikäisille, kaikenkokoisille ja kaikennäköisille ihmisille.

Seleniukset haluavat asua lähellä mökkiään

Pirkko ja Harri Selenius muuttivat Helsingistä eläkkeelle jäätyään ensin Merikarvialle. Huhtikuun alusta alkaen he ovat olleet punkalaitumelaisia. Muuttoon on käytännöllinen syy.

– Meidän mökille on tästä matkaa noin 40 kilometriä. Nyt mökkimatka on lyhyt, Harri Selenius sanoo.

Muuton helppouteen pariskunta on erittäin tyytyväinen. He löysivät toimivan kerrostaloyksiön kunnan keskustasta ja homma sujui nopeaan. Pankkiasiat ja asuntokaupat järjestyivät kolmessa päivässä.

Punkalaitumenjoki ja taajama
Punkalaitumen keskusta on jokimaisemassa peltojen keskellä.Marjut Suomi / Yle

Seleniukset eivät ole kotoisin Punkalaitumelta, mutta Pirkko on läheltä, Huittisista. Joen halkomat peltomaisemat ovat tuttuja.

– Bussit kulkivat aikoinaan Huittisista Helsinkiin Punkalaitumen kautta. Tästä on ajeltu vuosikymmenet.

Pirkko Selenius maalasi taulun Punkalaitumen maisematien varrelta vuonna 1990.

– Taulu löysi nyt paikkansa. Ei olisi ikinä arvannut, että saamme kiinnittää sen oman kodin seinälle täällä. Se on aivan ihana juttu.

Jouko Valonen palasi maalaispojaksi

Helsingissä asuneelle, hallinto-oikeuden juristille Jouko Valoselle muutto Punkalaitumelle oli vain ajan kysymys. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2016.

–Ratkaisu oli ainoa mahdollinen ja itsestään selvä. Pidän itseäni sielultani maalaispoikana. Viihdyn erinomaisesti.

– Minulla on ollut tänne elinikäinen suhde. Ystäviä on viisivuotiaasta saakka. Lapsuudenystävät ovat parhaita ystäviä. Myös tyttäreni ja kaksi lapsenlasta asuvat täällä.

Jouko Valonen
Jouko Valonen viihtyy maaseudulla.Marjut Suomi / Yle

Jouko Valonen kehuu paikkakunnan tarjoavan harrastusmahdollisuuksia kiinnostuneille runsaasti, vaikka hän ei paljon erilaisiin aktiviteetteihin osallistukaan. Ajanvietettä tulee ihan luonnostaan esimerkiksi vanhassa talossa asuen.

– Satavuotiaassa talossa riittää niin sanotusti kätten voiteita.

Koiramäen kulmilla riittää puuhaa

Kotiseututyö on Jouko Valosen uusi harrastus. Tapaamispaikkammekin on talonpoikaismuseo Yli-Kirrassa eli siellä Koiramäen talon kulmilla. Kotiseutuyhdistyksen omistama museoalueella riittää talkoolaisille hommia.

– Tänne vaan mukaan, Jouko Valonen patistaa kuntaan muuttavia.

Pienen yhteisön rikkaus on tutustumisen helppous.

– Jos on vähääkään ulospäin suuntautunut, niin täällä verkostoituu ilman muuta. Verkostoitumisen hyödyt on paljon suuremmat kuin se haitta, että täällä tiedetään, mitä naapuri tekee.

No, vahdataanko täällä toisia?

Jouko Valonen miettii hetken ja vastaa myöntävästi.

– Kyllä. Mutta, samanlaista se on tuolla maakuntien sulatusuunissa Helsingissä. Betonilähiöiden taloyhtiöissäkin ollaan naapureista kiinnostuneita.

Eläkeläiset ovat piristysruiske

Jouko Valonen olisi muuttanut joka tapauksessa, ilman hankkeitakin, takaisin lapsuuteensa maisemiin ja Seleniukset lähemmäksi kesäpaikkaansa. Tulokkaita viehättää silti Tule kotiin -hankkeen idea houkutella eläkeläisiä palaamaan lapsuuden kulmille.

– Kyllä tällainen suhtautuminen lämmittää sydäntä, Pirkko Selenius sanoo.

– Innovatiivinen ja hieno juttu, Jouko Valonen ajattelee.

Niittäjä-patsas
"Rukoile ja tee työtä" lukee Niittäjä-patsaan jalustassa. Punkalaitumen torin laidalla on lisäksi tyhjiä liiketiloja.Jari Hakkarainen / Yle

Mahdollinen väkimäärän lisääntyminen koetaan piristysruiskeeksi, mamma- tai pappaenergia on tervetullutta.

– Eläkeläiset harrastavat paljon, ovat entistä parempikuntoisia ja kekseliäitä. Heillä on iän tuomaa pehmentymistä, inhimillistymistä ja lämpöä. Yhdessä harrastaminen sujuu varmaankin helpommin kuin nuorina, Jouko Valonen sanoo.

Yhdistyksistä ei ole Punkalaitumella pulaa, niitä on 70. Ja ainahan niitä voi perustaa lisää.

Terveyspalvelut on säilytettävä

Paluumuuttaja Jouko Valosen mielestä kaikkein tärkein asia on terveyspalvelut. Perusterveydenhoitoa saa Punkalaitumen terveysasemalta ja noin 30 kilometrin päässä olevasta Sastamalan terveyskeskuksesta.

– Terveysaseman säilyminen on kaiken A ja O. Pienen keskuksen etu on kokemusteni mukaan palvelujen ihmisläheisyys ja nopeus.

Harri Selenius on pitänyt kunnostaan huolta ja aikoo jatkaa samaan malliin.

– Tarvittaessa tuossa on Tampere lähellä, siellä on yliopistollinen sairaala ja sitten lähempänä on Vammalan sairaala. Kyllä täältä varmaan hoitoon pääsee, jos tarvetta tulee, Harri Selenius miettii.

Pirkko Selenius ihmettelee, miten nopeasti hän sai ajan hammaslääkärille. Ei tarvinnut kuunnella jonotusmusiikkia puhelimessa.

– Ajan sain erinomaisen helposti.

Tule kotiin -hankkeella ei ole etukäteen määriteltyjä tulostavoitteita.

– Kaikki, jotka tänne nyt muuttavat, lasketaan hankkeen ansioksi, Hanna-Mari Kamppikoski vitsailee ja vakavoituu:

– Kyllä kaksikymmentäkin uutta asukasta tänne olisi kova juttu.