Marko Kilven kolumni: Totuus vai taru Aarnio-tapauksessa

Aarnion tapaus on niin uskomaton, että fiktiontekijäkin yllättyy. Entä jos tarinaan tulisi vielä lisää kierteitä, miettii poliisi ja dekkaristi Marko Kilpi kolumnissaan.

kolumnit
Kolumnisti Marko Kilpi
Kolumnisti Marko KilpiToni Pitkänen / Yle

Olen viisi vuotta rakentanut suurta, kuvitteellista rikostarinaa, jossa päähenkilö on arvostettu ja taitava hautausurakoitsija, vastuuntuntoinen perheenpää, mutta samalla kansainvälisen tason ammattirikollinen. Suomalaisessa rikollisuudessa ja rikostarinoissa olemme tottuneet paljon maanläheisimpiin ja suoraviivaisempiin asetelmiin, mutta vertaillessamme tarinaa tapaus Aarnioon, yhtäläisyyksiä alkaa löytyä hämmentävän paljon. Miten se on mahdollista? Tarinani rakentelu alkoi kuitenkin jo viitisen vuotta sitten. Aarnio-vyöry oli silloin vasta tulossa kaukana jossain.

Itse en ole Aarniota tavannutkaan. Havahduin kunnolla tilanteeseen vasta siinä vaiheessa, kun kesken työpäivän kollegoitani otettiin yhtäkkiä kiinni ja lyötiin tyrmään suoraan työpöytiensä ääreltä. Vasta silloin tajusin jonkin olevan pahasti pielessä.

Miten tällaiseen poliisina suhtautuu? Epäuskoisesti. Tarina on aivan liian mielikuvituksellinen, mutta kyse on kuitenkin oikeasta elämästä, ei fiktiosta. Päähenkilö on pidetty, palkittu ammattimies, vastuuntuntoinen perheenpää, mutta samalla kansainvälisen tason rikollinen. Päähenkilö pelaa pirullisen monimutkaista peliään kaikkien silmien alla, ilmekään värähtämättä, läheisimpiäänkin mestarillisesti pettäen. Ei voi olla kyse todellisesta hahmosta.

Mutta totuudesta tässä nimenomaan on kysymys. Sen pitäisi lymytä yli 30 000 sivun esitutkintamateriaalin kätköissä. Onko olemassa sellaista ihmistä, joka pystyy hallitsemaan tuollaisen määrän materiaalia ja löytämään sieltä kiistattoman totuuden? Miten totta se voi olla?

Entäpä jos se ei olekaan totta? Entä jos peliä ei ollutkaan? Ainakaan siten, kuin väitetään? Mitä tapahtuu, jos hovioikeus toteaa Aarnion syyttömäksi? Suomalaisessa oikeuskäytännössä epäselvissä tapauksissa on tuomittava vastaajan eduksi, tässä tapauksessa Aarnion syyttömyyttä tukevasti. Se on perusasioita. Aarnion tapauksessa epäselviä asioita riittää. Isoin epäselvyys liittyy väitettyihin huumausaineisiin. Grammaakaan ei satojen kilojen määristä ole saatu takavarikkoon. Puhutaanko jälleen mielikuvitusasioista?

Kestäisikö suomalainen oikeusjärjestelmä vapauttavan päätöksen? Miten kävisi oikeuslaitoksen uskottavuuden kanssa? Aarnio sai kuitenkin ankarimman mahdollisen rangaistuksen – 13 vuotta vankeutta, johon sisältyy kolmen vuoden lainvoimainen tuomio törkeistä virkarikoksista.Miten uusi käänne Volkan Ünsalin palkkamurhassa, jossa Aarnio on myös epäiltynä, vaikuttaa meneillään olevaan hovioikeuskäsittelyyn? Saako se vaikuttaa? Entä jos hovioikeudesta tulee vapauttava päätös ja Volkan-tapauksessa tuomio? Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia vapauttavalla päätöksellä olisi, varsinkin kun tuoreessa muistissa on tapaus Auer? Tuleeko oikeus oikeasti olemaan sokea, vai onko Aarnio tuomittava, vaikka näyttö ei siihen riittäisikään?

Jos Aarnio todetaan syyttömäksi, mikä on silloin totuus? Tässä vaiheessa on käytettävä jälleen mielikuvitusta. Entä jos on joku, joka pystyy pirullisen pelaamiseen, mestarilliseen lavastamiseen? Rakentamaan monimutkaisia ansoja, joihin Aarnio on kävellyt yksi toisensa jälkeen. Joku, joka on niin demonisen kykeneväinen, että pystyy kääntämään koko järjestelmän itseään vastaan.

Jälleen joku voisi sanoa, ettei tuollaisia olekaan. Liian mielikuvituksellista. Niinhän olisi voinut sanoa joka vaiheesta Aarnio-tapauksessa. Entä jos jotain tällaista on jo tapahtunut? Konnia on käsketty puhumaan kuulusteluissa järjestelmällisesti tietyistä poliiseista palturia ja prosessit on pitänyt käynnistää. Poliisi on yhtäkkiä löytänyt itsensä rikoksista epäiltynä. Nyt ei ole kyse enää harjoittelusta.

Tällainen asetelma olisi erittäin pelottava. Se olisi todellinen uhka koko yhteiskunnalle ja sen rakenteille. Onko sellaisia ihmisiä olemassakaan, jotka pystyisivät tällaiseen? On. Ei tosin kovin montaa, mutta niitä on. Yksikin riittää. Jos näin on, on silloin kirjailijankin nöyränä myönnettävä, että todellisuus kiitäisi todellakin kuvitellun ohi niin, että vihellys vain kuuluisi.

Oli totuus tai taru mikä tahansa, on Aarnio kiistatta Suomen rikoshistorian merkittävin ja samalla mielikuvituksellisin tapaus. Mitään vastaavaa ei ole ja kun hovioikeuden tuomio lopulta tulee, olkoon se sitten mikä tahansa, kaivakaa tämä kolumni esiin ja miettikää uudelleen.

Marko Kilpi

Marko Kilpi on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta. Kilpi on poliisin posttraumatyöpajan vetoryhmän jäsen.

Juttuun lisätty tieto lainvoimaisesta kolmen vuoden tuomiosta klo 8.54.