Sinilevää on nyt ennätyksellisen paljon, ja se johtuu meistä – tutkijat kehottavat vaihtamaan lihan kalaan, viljelijät: lehmiä tarvitaan syömään nurmirehu pelloilta

Pekka Haahti kalastaa haukia ja ahvenia, mutta myös säynävää. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Itämeren luonnonkalan pyytäminen on hyvä keino pienentää omaa ravinnejalanjälkeä.

levät
Pekka Haahtin kalastana hauki haavissa.
Pekka Haahti syö säännöllisesti itse kalastamaansa kalaa.Salla Vuolteenaho

Pekka Haahti tekee juuri sitä, mitä meidän useimpien pitäisi tehdä. Hän kalastaa ruuakseen Suomenlahdella kalaa. Haukia, ahvenia, kuhia, joskus muutakin, kuten säynävää.

Haahti kuuluu niihin onnekkaisiin, joiden kesäasunnon rannalla ei ole sinilevää.

– Ei ole ollut paljoa, ihan joitakin kertoja, kun on aamu-uinnilla käynyt, Haahti kertoo.

Pekka Haahti kalastaa.
Pekka Haahti kalastaa.Petteri Juuti / Yle

Haahti arvioi, että suojainen paikka suojaa lahtea sinilevälautoilta. Hellejakson myötä sinilevä on kuitenkin vallannut Suomenlahden. Siitä kertovat muun muassa lentokoneesta otetut kuvat. Suomen ympäristökeskuksen Syken mukaan sinilevätilanne on pahin vuosikymmeniin.

Itämeren kala on hyvä valinta, jos haluaa omilla kulutustottumuksillaan vaikuttaa myönteisesti Itämeren rehevöitymisen estämiseen. Sinilevän taustalla on juuri rehevöityminen. Lihapihvin vaihtaminen Itämerestä pyydettyyn luonnonkalaan on ekoteko, viestii Suomen ympäristökeskus Syke.

Tällä tavoin Pekka Haahti on toiminut jo vuosikymmeniä kalastaessaan. Haahti pitää omaa toimintaansa luonnon kannalta hyvänä asiana.

– Mä hirveän vähän ajelen moottorilla, vaan menen soutuveneellä. En myöskään kalasta verkoilla ja rysillä, Haahti sanoo.

Hän on kalastanut ruokaansa merestä yli 30 vuoden ajan Raaseporin Kuivastolla.

Suomen ympäristökeskus Syke on tehnyt vuosia tutkimusta Itämeren hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Syke on muun muassa julkaissut Itämeri-laskurin (siirryt toiseen palveluun), jonka avulla kuluttaja voi itse laskea omien kulutustottumustensa vaikutuksia Itämeren ravinnekuormitukseen.

Syken mukaan kuluttajalle paras vaihtoehto on vaihtaa liha- ja maitotuotteet Itämerestä pyydettyyn luonnonkalaan, sillä ruoantuotanto aiheuttaa noin 60 % suomalaisen keskimääräisestä Itämeri-jalanjäljestä.

MTK: Asia ei ole näin yksinkertainen

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietolan mukaan rehevöitymisen vastainen työ ei ole näin yksinkertaista. Pietola sanoo, että ilmastonmuutos lisää maatalouden vaikeuksia myös vesistöjen suojelun suhteen. Hankaluuksia aiheuttavat muun muassa lämpötilan nousu, rankkasateiden lisääntyminen ja toisaalta äärimmäinen kuivuus.

– Viljelijä on kyllä oppinut siihen, että säät säätää ja niitä ei voi ennakoida, mutta säiden ääri-ilmiöt ovat selkeästi lisääntyneet, Pietola kertoo.

Lämpötilan noustessa pellon maaperä ei enää jäädy talvella. Pietola sanoo, että tämä lisää ravinteiden liikkeelle lähtöä. Sateiden lisääntyessä ravinnevalumat kasvavat puolestaan veden noustessa pelloille.

Kevättulva Könkäällä
Kevättulva hukutti peltoja Kittilän Könkäällä.Sari Korva

Liisa Pietola mainitsee useita merkittäviä maatalouden käyttämiä keinoja, joiden tarkoituksena on estää ravinteiden valuminen vesistöihin. Tällaisia ovat muun muassa sijoituslannoitus, jossa ravinteet laitetaan maaperän pinnan alapuolelle. Lannoitteita myös annetaan vain silloin, kun kasvit niitä tarvitsevat ja viljelijät pyrkivät pitämään pelloilla kasvipeitteen myöhään syksyyn.

Tämän ansiosta kasvit imevät ravinteita maasta mahdollisimman pitkään. Myös eroosioalttiutta lisäävää maanmuokkausta on vähennetty. Pietola korostaa myös tehokkaan sadonkorjuun merkitystä.

Märehtijät syövät ravinteita poimivan nurmisadon

Liisa Pietolan mukaan maataloudessa tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän nurmikasvien lisäämistä viljelykiertoon.

– Nurmet ottavat tehokkaasti maasta ravinteita, mutta sadolle pitää löytyä markkinat, hyödyntäjät. Tässä nimenomaan karjatalous hyödyntää nurmen ravinteet ruuaksi, Pietola sanoo.

Lehmä navetassa.
Tommi Parkkinen / Yle

Nurmet siis lisäävät viljelijän mahdollisuuksia kontrolloida ravinnepäästöjä, mutta ongelmaksi Pietolan mukaan muodostuu nurmikasvuston markkinoiden puute. Eteläisessä Suomessa ei kasvateta tarpeeksi märehtijöitä, jotka syövät nurmia rehuna. Etelä-Suomessa on Pietolan mukaan paljon eroosioalttiita savimaita, jotka hyötyisivät nurmiviljelystä.

– Nurmiviljely ei ota tulta, koska markkinat puuttuvat, Pietola kertoo.

– Yksi osa ratkaisua voisi olla biokaasulaitokset, joille voisi syöttää tätä biomassaa, mutta muuten tälle biomassalle ei ole sellaista hyvää käyttöä mikä karjatalous on, Pietola sanoo.

– Joten kyllä näen, että tähän Itämerityöhön kuuluu mukaan myös karjatalous.

Lehmiä laitumella
Esa Huuhko / Yle

Jättääkö viljelijä siis ravinteita maaperästä poimivia nurmia viljelemättä, kun ei ole karjaa, joka sen söisi pois?

– Ei varmaan jätä kylvämättä, jos siitä saadaan korvausta, mutta jos tulevaisuudessa korvauksia ei enää saada nurmikasveista, ei ole varaa enää niitä viljellä, Pietola sanoo.

– Meillä on ympäristönurmia ja luonnonhoitopeltoja ympäristöohjelmassa, mutta se biomassa jää sinne peltoon, kun ei ole markkinoita.

Sato siis ravinteineen jää peltoon, kun sitä ei korjata tai se ei poistu laidunnuksessa.

– Tämä on tällä erää se ravinteiden kierrätyksen puuttuva lenkki, ja sille pitää löytyä ratkaisu, Pietola sanoo.

Syke: Kalaa syömällä ravinnejalanjälki jopa pienenee

Syke ei halua ottaa kantaa MTK:n ajatuksiin.

– Puhun ainoastaan tieteellisiin faktoihin pohjautuen. Meidän oma Itämeri-laskurimme, joka julkaistiin helmikuussa 2017, osoitti ihan selkeästi, että kuluttajan omassa Itämeri-jalanjäljessä ruokavalion osuus on merkittävin, sanoo Syken erikoistutkija Seppo Knuuttila.

– Laskuri osoittaa selkeästi, että vaihtamalla edes osan lihasta tai maitotuotteista ruokavaliossaan Itämeren kalaan, pienentää tehokkaimmin kuluttajan ravinnejalanjälkeä.

Knuuttilan mukaan Itämeren luonnonkalan syönti pienentää ravinnejalanjälkeä jopa enemmän kuin vegaaniksi ryhtyminen, sillä vegaaninkin ruokavalio tuotetaan pellolla.

– Käyttämällä Itämeren kalaa proteiinin lähteenä, se ravinnejalanjälki ei ole ainoastaan nolla, vaan se pienentää kuluttajan jälkeä, sillä merestä kalastettu kala poistaa ravinteita merestä, Knuuttila painottaa.

Kalastaja syö kaiken minkä nostaa merestä

Pekka Haahti heittää tottuneesti virvelin syöttiä kaislikon reunaan.

– Tiedän, että se hauki asuu tuolla, Haahti sanoo.

Hauki oli edellisenä päivänä päässyt irti, joten ehkä se nyt osaa varoa kalastajaa. Haahti päättää siksi vaihtaa paikkaa.

– Nyt se jo kävi, mutta ei jäänyt kiinni, Haahti huudahtaa.

Epäilys jo käy mielessä, että koittaako kalastaja vain ylläpitää toiveikasta mieltä kesähelteellä. Mutta pian Haahti nostaa merestä hauen. Sännöllisesti pyytämäänsä kalaa syövä Haahti sanoo, että hän söisi kalaa mielellään vaikka aina. Toki koskaan ei tiedä mitä saaliikseen saa.

– Se vähän riippuu mitä ahti antaa, Haahti virnistää.

– Kaikki syödään mitä saadaan, jos enemmän tulee, laitetaan pakkaseen.

Meri kimaltelee auringossa ja tuoksuu miedosti suolaiselle. Haahti kertoo nauttivansa sen rauhasta ja sellaisen hän haluaa jättää jälkipolville.

– Tietysti sellaisen, minkä äärellä olen itse saanut elää, sen eteen pitää tehdä töitä, se ei ole mikään itsestäänselvyys.