Suurpankin ex-pomo hurahti hirsirakennuksiin – Ikivanha kestikievari valmistuu 100-vuotiaan Suomen kunniaksi

OP-ryhmää vuosikaudet luotsannut Reijo Karhinen on purkanut ja koonnut Tuula-vaimonsa kanssa 12 vanhaa hirsirakennusta.

Hirsitalo
Tuula ja Reijo Karhinen Suomi 100 vuotta-hirsitalon edustalla.
Tuula ja Reijo Karhinen Suomi 100 vuotta-hirsitalon edustalla.Petri Vironen / Yle

Savonlinnan Pihlajavedellä, keskellä parasta Saimaata sijaitsee paratiisi, jossa Suomen suurimmaksi finanssitaloksi kasvaneen OP-ryhmän eläkkeellä oleva pääjohtaja Reijo Karhinen on viettänyt lähes kaikki vapaa-aikansa koko 2000-luvun.

Pienen savolaiskylän kylkeen on noussut pihapiiri, joka koostuu tilan vanhoista, kunnostetuista hirsirakennuksista. Pihaa reunustaa hirsitalo sen kaikilta sivuilta.

– Tämä on numero 12, talon isäntä esittelee pian valmistuvaa, ulkomitoiltaan 9x13-metristä hirsirakennusta.

– Ja kaksi odottaa jonossa purettuna uudelleen kokoamista, Tuula-vaimo naurahtaa vierestä.

Uuden talon sisusta alkaa muotoutua. Ikivanhat hirret ja lankut saavat rinnalleen modernin tulisijan.
Uuden talon sisustaa.

Uusimmalla rakennuksella on aivan erityinen merkitys Karhisille. Se on peräisin Reijon kotikylästä Juvan Härkälästä ja sen historia tunnetaan melko hyvin.

Vieraana Suomen pisin mies

Talo on rakennettu 1800-luvulla, lähemmäs 200 vuotta sitten. Tasan 100 vuotta sitten, Suomen itsenäistymisen aikoihin, hirsirunko purettiin edellisen kerran ja siirrettiin Härkälään kestikievariksi.

Talo palveli kestikievarina melko vähän aikaa, sillä rautatien ja linja-autojen tulo söivät kestikievareiden tulopohjaa. Ne olivat aikanaan sijoittuneet kutakuinkin hevosen jaksaman päivämatkan välein.

– On tässä yöpynyt paljon vieraita, hyvin tunnettujakin kuten Suomen pisin mies, Reijo Karhinen kertoo.

Tarina ei kerro mistä 247-senttinen Väinö Myllyrinne (1909-1963) oli tullut ja mihin hän oli jatkanut matkaansa.

Karhisten silmä osui kestikievariin, kun Juvalla pohdittiin talon kunnostamista yhteisin voimin. Voimat ehtyivät ja talo päätyi lopulta Karhisen omistukseen.

– Olkoon tämä sitten meidän pieni Suomi 100-vuotta -teko, Reijo Karhinen myhäilee.

Ilman ainoatakaan naulaa tai puutappia

Karhiset ovat tehneet purkamisessa vanhojen hirsien, lattialankkujen ja kattolautojen kanssa valtavan työn. Reijo purki hirret traktoriin viritetyillä leuoilla yksi kerrallaan. Tuula numeroi hirret ja sijoitti ne tarkasti pohjakuviin. Työ on vaatinut sitkeyttä, sinnikkyyttä ja suurta pölynsietokykyä. Hirsipintojen hiominen esiin on ollut suuren työn takana.

Pian 200 vuotta vanha talo on rakennettu ilman ainoatakaan naulaa tai puutappia.
Hirsitalo mallia 1820.Petri. Vironen / Yle

Karhisten jokaiseen itse purettuun ja koottuun hirsitaloon liittyy paljon työtä, vaivaa ja tunnetta, mutta yksi vielä erityisen paljon. Vanha vilja-aitta ja rakennettu vuonna 1820. Kuumilla helteillä Karhisen nukkuvat vanhan aitan kätköissä.

– Ja kuvittele, tämä rakennus on tehty ilman ainuttakaan naulaa tai puutappia. Täällä saa parhaat yöunet, Reijo Karhinen sanoo.

Ajankäytössä salainen ase

Karhisten kipinä vanhoihin hirsitaloihin syttyi 2000-luvun alussa pihasaunan hankinnalla. Perhe oli ostanut vanhan maatalon pihapiireineen Pihlajaveden rannalta.

– Myös tämän talon vanhin osa on 1800-luvun puolelta. Ja varmaan kiinnostus vanhoihin rakennuksiin tulee lapsuuden kodin peruina, Tuula Karhinen pohtii.

Ulkopuolisen silmin suuren finanssitalon johtaminen ja hirsitalojen purkaminen ja kokoaminen viikonloppuisin, viiden tunnin ajomatkan päässä on liki mahdoton yhtälö. Karhisella on oma salainen aseensa ajankäytössä.

Tuula Karhinen vastaa talojen sisustussuunnittelusta.
Petri Vironen / Yle

– Meillä on ollut tapa, että Tuula on ajanut ja minä olen tehnyt töitä takapenkillä. Tuula on varmaan ajanut puoli miljoonaa kilometriä Helsingin ja Lohilahden väliä.

Ihmeellinen kylä ympärillä

Eläkkeellä ollessaankin Karhisella kuluu erilaisissa luottamustehtävissä ja luennoimisessa pari päivää viikossa Helsingissä. Imu pienen savolaiskylän hirsiseen pihapiiriin on kuitenkin kova.

– Tämä meidän kylä on vielä niin uskomaton, että kylän rautakaupasta saa kaiken rautanaulasta kaivinkoneeseen, joskus jopa pitkäperjantaina, Reijo Karhinen kertoo.

Vaikka Karhiset tekevät ison osan purku- ja kokoamistyöstä omin käsin, ammattimiesten apua tarvitaan tasaiseen tahtiin. Työtä ja toimeentuloa hirsitaloharrastus on poikinut rautakaupan lisäksi useille ammattimiehille.

Entä ne vanhat hirsitalot, joita ilmestynee talon pihapiiiriin vielä lisääkin? Ne tulevat pariskunnalle metsätilakauppojen yhteydessä tai huutokauppojen kautta.

Reijo Karhinen yhden kokoamansa hirsitalon sisäsllä.
Petri Vironen / Yle