"Epämääräisillä sanoilla on suuri vaikutusvalta" – Paimion viisaan vanhoilla ajatuksilla on kaikupohjaa nykypäivässäkin

Pienviljelijä August Pyölniittu puntaroi ajatelmissaan usein sanojen valtaa. Monet uuteen kirjaan päätyneistä mietteistä pätevät vielä nykyisinkin, vaihtoehtoisten totuuksien aikana.

kutsumus
August Pyölniittu oli maanviljelijä, jonka mieli kurkotti tähtiin.
August Pyölniittu oli maanviljelijä, jonka mieli kurkotti tähtiin.Jouni Koutonen / Yle

PaimioPienessä sinapinkeltaisessa puumökissä peltojen keskellä voi aistia Paimion viisaaksikin kutsutun maamiehen todellisen intohimon.

August ”Aku” Pyölniittu asusti mökkiä sisarustensa Idan ja Olgan kanssa, viljellen ympäröivää seitsemän hehtaarin pientilaa.

Mutta pienikokoisen, vaiteliaan miehen mieli oli pellon reunalta avautuvaa taivaanrantaa kauempana.

– Hänen sydämensä paloi kohti ihanteita ja totuutta, ja kirjat vetivät häntä erityisen paljon puoleensa, tiivistää August Pyölniitun elämään uppoutunut Johanna Lehto-Vahtera.

Kuinka kukaan ihminen joka ei usko asian ytimeen voisi siihen päästä.

August Pyölniittu

Maljamäen kylässä sijaitseva Pajapellon mökki on Lehto-Vahteran kesäkeidas. Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museon johtaja pitää kesäsunnuntaisin avoinna Pyölniitun elämäntyöstä kertovaa museota.

August Pyölniittu asui sisarustensa Idan ja Olgan kanssa yli 60 vuotta Paimion Maljamäessä. Talossa asui myös kasvattipoika aikuisuutensa kynnykselle.
August Pyölniittu asui sisarustensa Idan ja Olgan kanssa yli 60 vuotta Paimion Maljamäessä. Talossa asui myös kasvattipoika aikuisuutensa kynnykselle.Jouni Koutonen / Yle

Rakas harrastus on poikinut jo kolme kirjaa eriskummallisen miehen tarinasta.

– Hänen ajatelmissaan on ajattomuutta. Ehkä se johtuu osin siitäkin, että Akulle läheiset aiheet liittyivät sanojen valtaan. Mikä merkitys on luetulla sanalla, kirjoilla, ja mikä merkitys aivojen kehittymisellä. Aivoista piti pitää hyvää huolta.

Pyölniittu murjaisikin aikoinaan, että hiuksia hoidetaan yleensä paljon suuremmalla huolella kuin järkeä.

Kirjoituspaperille puhuminen oli hermolepuutusta

Keksijänä ja itseoppineena tiedemiehenäkin tunnetun pienviljelijän henkisen työn hedelmiä Lehto-Vahtera on koonnut otsikon Hermolepuutusta alle. Kuten esipuheen kirjaan tehnyt kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme toteaa, Pyölniittu löysi mielenrauhaa kirjoittamisesta.

Ensimmäisen kirjoituskoneensa August Pyölniittu osti käytettynä vuonna 1923. Liki parin tuhannen niteen teoskokoelma puolestaan oli Paimion laajin kotikirjasto.
Ensimmäisen kirjoituskoneensa August Pyölniittu osti käytettynä vuonna 1923. Liki parin tuhannen niteen teoskokoelma puolestaan oli Paimion laajin kotikirjasto.Jouni Koutonen / Yle

– Pyölniittu huomasi jo nuorena miehenä, että hänellä on pää aivan täynnä ajatuksia ja huomioita, joita hän piti tärkeänä. Kun hän sai tilaisuuden kirjoittaa ne paperille, hänen olonsa helpottui. Tästä hän käytti nimeä hermolepuutus, hymähtää Johanna Lehto-Vahtera.

Täytyy päästä irti sellaisesta hermovoimien kulutuksesta, minkä aiheuttaa yritys muistin varassa säilyttää vakaumuksensa perustelut.

August Pyölniittu

Muuten vaiteliaalle ja sivuun vetäytyvälle miehelle oli tärkeää, että hän saisi jaettua ajatuksensa muille. Hitaus pukea keskusteluissa heränneet ajatukset tuoreeltaan sanoiksi harmitti Pyölniittua suuresti.

– Hän manasi usein, miksei saa suutansa auki ajoissa. Pyölniittu totesi, että kirjoituspaperi on hänen ystävänsä, sille hän puhui. Hän kirjoitti valtavasti, useiden hyllymetrien edestä, ja ajattelen usein, että enää hän ei vaikene, pohtii Johanna Lehto-Vahtera.

Kriittistä lukemista ja varjoväittelyä

Kello soi varhain Pajamäen mökissä, eikä pelkästään maatöiden tähden. Ennen niitä August Pyölniittu halusi aikaa lukea ja kirjoittaa.

Viinanhimo on täysin kehittynyt ilmiö, mutta lukuhimo vielä monelle aivan tuntematon. Tuleekohan joskus aika, jolloin kirjojen väärinkäyttö pakottaa laatimaan lukemisen kieltolain?

August Pyölniittu

Hyllyillä notkuu parisen tuhatta nidettä kauno- ja tietokirjallisuutta, pienviljelijälle tarpeellisten opusten ohella etenkin luonnontieteellisiä tietoteoksia. Myös erilaisia elämäntapa- ja ravitsemusoppaita sekä aikansa seksuaalissiveellisyyteen liittyvää kirjallisuutta löytyy läjäpäin.

– Kaikenlainen hyveellisyys, raittiusaate ja kohti hyvää elämää eteneminen kiinnosti Pyölniittua nuorena valtavasti, sanoo Lehto-Vahtera.

Pyölniitun jäljiltä jäi toistakymmentä tuhatta arkkia ajatelmia, esseitä, laskelmia ja keksintöjä.
Pyölniitun jäljiltä jäi toistakymmentä tuhatta arkkia ajatelmia, esseitä, laskelmia ja keksintöjä.Jouni Koutonen / Yle

August Pyölniittu halusi kartuttaa vanhan tiedon päälle uutta, niin ettei tieto pääse sammaloitumaan. Kirjaviisaus vaati hänestä kuitenkin sävelkorvaa, millä hän tarkoitti taitoa soveltaa oppimaansa.

Siinä kehittyy itsenäiseksi ajattelijaksi, kun ei ilman muuta usko, mitä lukee, vaan aina harkitsee mikä niistä on omistettavaa ja mikä hylättävää.

August Pyölniittu

Kaikkeen lukemaansa hän suhtautui hyvin kriittisesti. Monet hänen ajatelmansa tuntuvat tuoreilta nykyisenä vaihtoehtoisten totuuksien, valeuutisten ja trollien värittämänä aikanakin.

– Skeptisyys ja tiukka arviointi kuului hänen lukemistapaansa. Kun hän oli lukenut, hän useimmiten alkoi välittömästi kirjoittaa heränneitä ajatuksiaan päiväkirjaan. Hän harrasti eräänlaista varjoväittelyä, mieleen tuli argumentteja ja vasta-argumentteja, ja hän halusi ne jotenkin kirjata.

Epämääräisillä sanoilla on suuri vaikutusvalta.

August Pyölniittu

Johanna Lehto-Vahtera toteaakin, että nykyään paljon puhuttu kriittinen lukutaito ei ole mitenkään uusi asia. Tarvetta sille on aina ollut, ja mitä enemmän ihminen lukee, sen keskeisempää se on.

Yksinäinen ajattelija ihmisten keskellä

Aika ja ajankäyttö olivat August Pyölniitulle kalleimpia asioita. Tunnit kun eivät tahtoneet riittää hänen merkittävinä pitämilleen asioille.

Tyhjäntoimittajille aika ei ole kallista, vaan sitä on liian pitkälti, eivätkä he anna arvoa muidenkaan ajankäytölle.

August Pyölniittu

– Häntä kiinnostivat suuresti ajankäytölliset valinnat ja se, mikä hänen mielestään oli tyhjäntoimittamista ja tyhjän puhumista. Hänen suhteensa aikaan ja sen arvostamiseen oli aika mielenkiintoinen, miettii Johanna Lehto-Vahtera.

Aboa Vetus & Ars Nova -museon johtaja Johanna Lehto-Vahtera pitää lomallaan avoinna Pyölniittujen kotitalossa olevaa museota.
Aboa Vetus & Ars Nova -museon johtaja Johanna Lehto-Vahtera pitää lomallaan avoinna Pyölniittujen kotitalossa olevaa museota.Jouni Koutonen / Yle

Kirjallisuuden, saati kirjoittamisen harrastaminen ei kuitenkaan ollut tavallista Pyölniitun kotiympäristössä. Perheestään hän ei saanut pallottelukumppaneita ajatuksilleen.

– Hän koki aikamoista yksinäisyyttä ja vierautta. Isä ei hyväksynyt ollenkaan, että Aku laittoi kaiken huomion siihen henkiseen työhön. Isälle oli suuri pettymys, ettei Aku suhtautunut intohimolla maanviljelykseen.

Se on sitä ihorealismia, kun silmäruokaisat naiset esiintyvät minimaalisesti puettuina.

August Pyölniittu

Sukunsa viimeiseksi jäänyt August Pyölniittu jäi poikamieheksi, vaikka haaveili myös naisista ja avioliitosta. Ehkä parempi niin, sillä vanhemmiten kirjoituksiinsa lämmintä huumoria ja itseironiaa saanut Aku vitsaili usein vanhana poikana olemisesta päiväkirjassaan.

– Hän tiedosti, että jos hän avioituisi, siinä olisi valtavat riskit erityisesti hänen työrauhalleen ja elämäntyölleen, naurahtaa Johanna Lehto-Vahtera.

Pyölniittu-päivää (siirryt toiseen palveluun) vietetään Paimiossa sunnuntaina.

August Pyölniittu etsi aina ihanteita ja totuutta.
Jouni Koutonen / Yle

Lainaukset Johanna Lehto-Vahteran toimittamasta kirjasta Hermolepuutusta – August Pyölniitun ajatuksia.

Kuuntele Yle Elävässä arkistossa: "Paimion viisas" August Pyölniittu kehitteli ikiliikkujaa