Ravustusvuodesta luvassa mainio, vaikka rapurutto riivaa – luvattomat rapusiirrot ja puhdistamattomat merrat ovat kotimaiselle jokiravulle kuolemaksi

Lämmin kevät ja kesä ovat luoneet loisto-olosuhteet rapujen kehittymiseen. Ihmisen takia pyydykseen jää useammin tuontilaji täplärapu kuin ruton runtelema kotimainen jokirapu.

ravustus
Täplärapu.
Suomessa pyydetään vuosittain 3–4 miljoonaa rapua, joista valtaosa on täplärapua ja alle miljoona jokirapua.Jussi Lindroos / Yle

Pohjois-Savon Ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paananen vilkuilee koeravustusmertoja, joihin on pyydetty rapuja Päijänteestä. Kymmeneen mertaan on jäänyt reilun puolen vuorokauden aikana yhteensä seitsemän saksiniekkaa.

– OIisin odottanut enemmän, mutta ravustuskausi on vielä tuloillaan. Varmaan saaliit paranevat sitä myötä, Paananen sanoo.

Innokkaat rapujen narraajat saavat taas pian nauttia Ahdin antimista. Ravustuskausi nimittäin alkaa huomenna lauantaina, ja tänä vuonna rapuja pitäisi olla tarjolla runsaasti.

Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastusbiologi Saku Salonen ja Pohjois-Savon Ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paananen nostavat koeravustusmertoja Päijänteellä.
Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastusbiologi Saku Salonen ja Pohjois-Savon Ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paananen nostavat koeravustusmertoja Päijänteellä.Isto Janhunen / Yle

Kalastusbiologi Saku Salonen Keski-Suomen kalatalouskeskuksesta arvioi, että ravut kasvavat nyt hyvin lämpimän veden takia. Ne ehtivät vaihtaa kuorensa kerran tai kahdesti, pikkuravut jopa kolmesti kesän aikana.

– Yleensä alkukaudesta päästään nauttimaan jo hyvin kasvaneista koirasravuista heti rapukauden alkuun, Salonen sanoo.

Naarasravut pysyttelevät vielä hetken piiloissa poikasien kanssa, ja ne vaihtavat kuorta eri tahtiin koiraiden kanssa.

Salonen itse pyytää rapuja kauden alussa hieman matalammista vesistä ja siirtyy kauden edetessä kohti syvyyksiä pyytämään niitä mattimyöhäisiä, jotka vaihtavat kuortaan myöhemmin.

Rapurutto on herkkusuun kauhu

Ravun kannalta mukavin ympäristö suojaisa vesistö jossa on kova pohja, jossa kituset eivät pääse tukkeutumaan. Kalastusbiologi Salonen neuvoo, että rapusaalista mielivän kannattaa siis etsiytyä kivikkopohjaisten tai kovien hiekka- ja savipohjaisten vesien ääreen.

Ravinnon suhteen rapu ei ole nirso: se syö niin kasviainesta kuin kuollutta orgaanista ainesta, joka vajoaa pohjalle.

– Rapu on eräänlainen puhtaanapitolaitos, Salonen sanoo.

Esimerkiksi Keski-Suomessa Päijänteestä löytyy nyt pitkälti täplärapua, Pohjois-Amerikkalaista lajia, joka tuotiin aikoinaan Suomeen kotimaisen mutta lähes rapuruttoon kuolleen jokiravun rinnalle.

Keljon kalastuskunnan kalastuksenvalvoja Risto Mankosen mukaan keskenään hyvin samannäköisen täplä- ja jokiravun voi erottaa toisistaan siitä, että täpläravulla on saksissa peukalon tyvessä valkoinen täplä.

– Ja syöntivaiheessa huomaa, että sillä on kovempi kuori, Mankonen sanoo.

Kypsä rapu lautasella.
Rapu muuttuu keitettäessä punaiseksi.Matti Myller / Yle

Oikeastaan ravustajan suurin huoli lieneekin juuri rapurutto, leväsienen aiheuttama kiusa, joka voi tuhota koko jokirapukannan.

Jokirapujen tilanne etenkin reittivesien osalta on kalastusbiologi Salosen mukaan todella huono. Kaikissa reittivesissä on rapuruttoa, eikä isoista vesistä jokirapua enää juuri löydykään. Onnekkaat voivat sen sijaan löytää sitä latvavesiltä.

Rapuruttoa on kaksi eri päätyyppiä, ja jokirapuja kiusaava rutto jää usein järveen piilevänä. Rapukannan elpyessä rutto voi iskeä uudestaan, sillä se ei kokonaan häviä vedestä. Tämä taas hankaloittaa jokirapukannan nousua.

Luvattomat istutukset ongelmana

Koeravustuksesta mertaan jääneet seitsemän rapua ovat kaikki täplärapuja. Kalatalousasiantuntija Paanasen mukaan kaikkiin vesistöihin, joissa täplärapuja asustaa, iskee jossain vaiheessa rutto sataprosenttisen varmasti.

– Jos siellä jokirapua sattuu olemaan, nehän ovat sen jälkeen sitten mennyttä.

Jokiravun istutusta tehdään vuosittain noin kymmenen tuhannen ravun voimin. Puuha on kuitenkin sangen hidasta: se hoidetaan lähinnä kalatalousmaksurahoilla, ja kannan elpyminen on verkkaista.

– Menee 10–20 vuotta ennen kuin muodostuu pyydettävä kanta. Jos silloinkaan, Paananen sanoo.

Rapumertoja.
Muovimertoja on vaikea desinfioida keittämällä, joten esimerkiksi pakastaminen on hyvä keino puhdistaa ne.Isto Janhunen / Yle

Eräänä riesana onkin luvaton täplärapujen siirtely vesistöstä toiseen: tuontirapua kun ei missään nimessä saisi istuttaa enää minnekään.

Paananen on seurannut luvattomia istutuksia jo muutaman vuosikymmenen ajan. Esimerkiksi Keski-Suomessa on 40 järveä, jonne täplärapuja on päästetty ihmisen toimesta.

– Eivät ravut itse sinne kävele. Joku on ne sinne vienyt, toteaa Paananen.

Täplärapukaan ei ole rutolle immuuni: toinen Suomessa esiintyvistä ruttolajeista voi iskeä esimerkiksi muutoin heikentyneeseen täplärapuun ja koitua sillekin kohtaloksi.

Rapurutto on siitä rasittava tauti, että se voi levitä esimerkiksi itiöiden kiinnittyessä veneen pohjaan ja kulkea siten vesistöstä toiseen. Ruton leviämisen estämiseksi tärkeintä ravustajille olisi taas desinfioida esimerkiksi keittämällä tai pakastamalla rapupyydykset, etenkin liikuttaessa järven osasta toiseen tai vesistöstä toiseen.

– Kolme vuorokautta 20 pakkasasteessa riittää desinfioimaan rapumerrat, kertoo Salonen.