Kai Lindqvistin 48. kerta Pori Jazzeilla: "Kyllä tämä on kovaa hommaa, kun ei saa edes nokosia välillä ottaa"

Pori Jazz -festivaalin konkarikävijät juhlivat 11 tuntia päivässä, tuhlaavat rahansa ja odottavat päivän päättymistä. Käynnissä on 53. Pori Jazzit.

Pori Jazz
Taru Peltola, Kai Lindqvist ja Kim Lindqvist katselevat esitystä.
Taru Peltola, Kai Lindqvist ja Kim Lindqvist.Mari Kahila / Yle

Kätilö Ritva Grönros on tehnyt kaksi yövuoroa alle, kun hän suuntaa autonsa nokan kohti Poria. Piknikviltti on saatava ensimmäisten joukossa sille samalle paikalle kuin kaikkina muinakin vuosina.

Festivaaliporttien auetessa kello 13 Grönros purkaa Kirjurinluodon rinteeseen perässä vedettävästä kaljakärrystä viltille kumisaappaat, sadetakin, lisävaatteet, valmiiksi siivutetut patongit, omatekoiset paprikasalsat ja anjovismössöt. Edessä on reilun 11 tunnin koitos.

Ritva Grönros Pori Jazzeilla.
Ritva Grönros Pori Jazzeilla.Mari Kahila / Yle

– Tätä päivää voisi verrata synnytykseen, jossa on pitkä epäsäännöllisiä supistuksia sisältävä latenssivaihe. Kestää ja kestää ja loppuhuipennus koittaa ennen puoltayötä, Ritva Grönros nauraa.

Kovaa hommaa ilman nokosia

Eläkkeellä olevalla valokuvaaja Kai Lindqvistillä on kokemusta Pori Jazzeista enemmän kuin monella vilteillä viiniä lipittävällä nautiskelijalla yhteensä. Lindqvist ei ole jättänyt 48 vuoteen yhtään festivaalia väliin. Retkituolin pystyttämisen jälkeen on saatava käteen drinkki.

– Kyllä tämä on kovaa hommaa, kun ei saa edes nokosia välillä ottaa.

Veljekset Kai ja Kim Lindqvist.
Veljekset Kai ja Kim Lindqvist ja festivaalipäivän ensimmäiset drinksut.Mari Kahila / Yle

11 tunnin urakasta selviää Lindqvistin ja hänen pikkuveljensä Kim Lindqvistin mielestä parhaiten rauhallinen jatsaaja. Helsinkiläisveljekset neuvovat, ettei kannata juosta lavalta toiselle koko päivää.

– Ihan pahin aloittelijan moka on tietenkin juoda itsensä niin humalaan, ettei muista huomenna missä on ollut.

Jatseja voi jatkaa kotonakin

Torniolainen opiskelija Noora Perälä on aina Pori Jazzeilla saman puun alla. Sinne tietää tulla koko suku. Äiti Merja Talso vastaa muonituksesta parinkymmenen festivaalin kokemuksella. Ruokakaupan myyjänä toimiva seinäjokelainen Talso ostaa eväät jo matkalta, ettei rahaa menisi liikaa ruokaan.

– Yleensä ostetaan viinipullo ja pari siideriä. Nuorempana humaltuminen oli tärkeämpää kuin nykyisin.

Merja Talso ja Noora Perälä levittävät peittoa maahan Pori Jazzeilla.
Merja Talso ja Noora Perälä.Mari Kahila / Yle

Hämeenlinnalaisella myyntiassistentti Taru Peltolalla kuluu rahaa jopa puolitoista sataa euroa päivässä. Lavalla esiintyvistä bändeistä moni ihastuttaa ja saa Peltolan marssimaan levykojulle ostoksille.

– Rahanmeno kyllä vähän kirpaisee, mutta toisaalta täältä jää hyviä muistoja ja jatseja voi jatkaa kotona kuuntelemalla levyjä.

Illan päättymistä rakastetaan

Sosiaalisesti todella tärkeä tapahtuma. Sitä Pori Jazz on Kai Lindqvistille. Tänään Kirjurinluodolle saapuessaan Kailla ja hänen seurueellaan ei ollut oikein käsitystä festivaalin musiikillisesta tarjonnasta. Tärkeintä on seura.

– Tapaan monia lapsuuden kavereita, joita näen kerran vuodessa täällä. Näitä päiviä ei vaan voi jättää välistä. Pori Jazzin aikana ei voi koskaan olla sairaana, Lindqvist toteaa.

11 tunnin rupeama on vasta aluillaan, mutta Lindqvistin seurue puhuu jo nyt illan parhaasta hetkestä. Siitä kun yö koittaa ja festivaali päättyy.

– Silloin on se olo, että päivän työ on tehty. Mennään taksilla kämpille ja laitetaan sauna päälle. Rakastan sitä hetkeä.

Samanlaista rakkautta kokee Noora Peräläkin. Hän tietää, että kuulostaa oudolta ostaa lippu festivaaleille ja nauttia eniten sen päättymisestä. Illan viimeisen bändin viimeiset biisit ovat Perälän lempihetkiä. Riippumatta siitä onko bändi hyvä vai huono.

– Siinä hetkessä on vain jotain niin erikoista. Väkeä on ympärillä hurjan paljon ja lavavalot välkkyvät. Kun purat leiriä, sinut valtaa ihana autuuden fiilis. Sitä ajattelee, että tänään oli hyvä päivä.