Joukko primitivistejä muutti kuukaudeksi metsään ilman rahaa Keski-Suomessa – "Emme voi jatkaa näin, maapallo ei kestä"

Kaipuu luontoon on ihmisen ikiaikainen tarve. Primitivisti uskoo, että se on myös ratkaisu ilmastonmuutokseen.

kestävä kulutus
Huck Middeke istuu puron rannalla.
Jos Huck Middeke voisi päättää, hän eläisi pysyvästi telttaleirissä luonnon läheisyydessä. Perheen vuoksi on tehtävä kompromisseja.Jaana Polamo / Yle

Paarma pörrää hetken aikaa Huck Middeken pään ympärillä kesäisellä niityllä ja seisahtuu sitten kädelle. Nopea läimäys ja vielä nopeampi puraisu, ettei hyönteinen kärsi. Välipala on syöty nopeasti. Middeken mukaan isot nautapaarmat ovat makeimpia, nyt saaliiksi tuli raidallinen sokkopaarma.

– Erinomainen snack, mutta vähän niin kuin sipsit. Jos syöt liian paljon sipsejä, tulee huono olo. Sama juttu paarmojen kanssa, Huck Middeke sanoo.

Middeke on joensuulainen eräopas ja moderni metsästäjä-keräilijä. Paarmojen lisäksi hän syö tilaisuuden tullen myös esimerkiksi supikoiraa, rottaa ja oravaa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään erikoisesta ruokavaliosta, vaan jostakin isommasta.

Vehreä puromaisema Suomen kesäisestä luonnosta.
Leiripaikalla Keski-Suomessa joki laskee metsän keskeltä järveen.Jaana Polamo / Yle

Aurinko porottaa järven rantaan keskellä keskisuomalaista metsää. Sotka ui rantavedessä, ja puro solisee kutsuvasti. Huck Middeke poimii suuhunsa tukun maitohorsman lehtiä ja muutaman itikan. Hellepäivän tunnelma on unelias.

– Meillä on päällä hätätilanne. Emme voi enää odottaa, maapallo ei kestä, hän sanoo.

Kuukausi ilman rahaa ja roskaa

Heinäkuisessa metsässä on käynnissä ihmiskoe. Joukko ekologisesta elämäntavasta ja luonnossa selviämisestä kiinnostuneita ihmisiä aikoo elää kuukauden ajan metsäleirissä ilman rahaa, käyttämättä fossiilisia polttoaineita ja tuottamatta lainkaan roskaa.

He uskovat, että ekoteot arjessa eivät riitä, vaan nykyisen elämäntavan tilalle on kehitettävä jotakin täysin uutta – tai oikeastaan jotakin hyvin vanhaa.

Ihmiset nuotion äärellä survivalistien leirillä Keski-Suomessa.
Paula Kovalainen, Nipe Torstenson ja Julie Alva kokoontuvat nuotiolle survivalistileirillä.Jaana Polamo / Yle

Leiriä on takana kaksi viikkoa, ja Middeke on tyytyväinen tuloksiin. Rahaa on mennyt ainoastaan bussilippuun paikalle pääsemiseksi ja kalastuslupaan. Katkennut kalastussiima on Middeken mukaan ainoa asia, joka voidaan luokitella roskaksi.

Nälkää ei ole tarvinnut tuntea, vaikka suurin osa ajasta on kulunut ruuan etsintään: mustikoita metsästä, kalaa järvestä, salaattia syötävistä kasveista, höysteeksi hyönteisiä.

Tarkoitus on elää kestävästi, ei pelkästään luonnon armoilla. Leiriläisillä on mukanaan kuivaruokavarasto hätävaraksi. Lisäksi he ovat saaneet läheiseltä kyläkaupalta lahjoituksena roskikseen menevää ruokaa.

“Lapsen pitää oppia muutakin kuin tienaamaan”

Näky nuotiopaikalta voisi olla reppureissaajien tulilta Aasiasta, paitsi että rastojen ja risupartojen lisäksi suomalais-norjalaisessa porukassa vilahtelee myös retkeilyvaatteita ja kunnon työkaluja. Pakurikääpätee porisee nokipannussa.

Eletään auringon rytmissä, ja tähän aikaan vuodesta valoa on niin paljon, ettei aina tiedä vuorokaudenaikaa.

– Kun aurinko tulee esiin noiden rantapuiden takaa, on kello noin yksi iltapäivällä, tietää joku.

Huck Middeken 9-vuotias poika viettää kesää äitinsä kanssa kaupungissa, jossa kolmihenkinen perhe normaalisti asuu omakotitalossa. Isä on metsässä, jotta voisi opettaa pojalleen selviytymistaitoja. Ne ovat hänen mielestään välttämättömiä tulevaisuudessa.

– Haluan, että poikani oppii muutakin kuin tienaamaan rahaa ja tilaamaan pizzan, Middeke sanoo.

Vaimo ei innostu raatopaistista

– Ihminen on ainoa eläin maapallolla, jonka jälkeläiset eivät enää voi kopioida vanhempiensa elämäntapaa. Maapallo ei kestä sitä. Meidän on ajateltava vähintään seitsemän sukupolvea eteenpäin, Middeke sanoo.

Middeken perheen hiilijalanjälki (siirryt toiseen palveluun) on alle puolet keskimääräisen suomalaisperheen elämäntavan jättämästä jäljestä. Kotona kokataan tavallista vegaaniruokaa, sillä vaimo ja lapsi eivät innostu paarmojen syömisestä tai raatopaisteista.

Huck Middeke lepäilee puron varressa.
– Luonnonmuona ei ole koskaan aiheuttanut minulle terveysongelmia, Huck Middeke sanoo.Jaana Polamo / Yle

Kun Middeken Brasiliassa asuva veli meni naimisiin, Middeke halusi mukaan juhliin ja matkusti maapallon toiselle puolelle bussilla, junalla ja rahtilaivalla. Matka kesti kolme viikkoa.

Huck Middeke elää arjessaan niin ekologisesti kuin pystyy, mutta se ei ole hänen mielestään läheskään tarpeeksi. Jos hän saisi päättää, arki omakotitalossa vaihtuisi vaeltavaan elämäntapaan yhteisöllisessä telttaleirissä luonnossa.

– Se olisi helpompaa, kestävämpää, halvempaa ja minulle onnellisempaa elämää, Middeke sanoo.

Avokadon ostaja on paha poika

Kaipuu luontoon ei ole mikään uusi ilmiö. Alkukantainen elämäntapa kiehtoo. Yhdysvalloissa moderni primitivismi on kokonainen alakulttuuri. Se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

Jotkut ovat kiinnostuneita villistä luonnosta ja vaistonvaraisesta elämästä, jossa pyritään pois teknologian ja sivilisaation rasitteista. Permakulttuuri taas tarkoittaa pyrkimystä kehittää ympäristöä suojelevaa maanviljelyä ja arkkitehtuuria. Survivalisti puolestaan opettelee selviytymään luonnossa ilman mukavuuksia ja varusteita. Ja onhan Suomessakin aina elänyt originelleja erakoita metsäpirteissään.

Parrakas mies soutaa keskisuomalaisella järvellä
Norjalaisen Nipe Torstensonin koti on Norjan vuoristossa. Lähimmät naapurit ovat kilometrien päässä.Jaana Polamo / Yle

Keski-Suomen telttaleirillä laadukkaat makuupussit tuulettuvat pyykkinarulla ja aurinkokenno lataa pientä videokameraa ja yhtä kännykkää. Tällä kertaa Huck Middekellä on mukanaan kunnon retkeilyvarusteet. Ei sillä, etteikö hän pärjäisi ilmankin.

Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa eräoppaaksi opiskellut Middeke vetää myös selviytymisen alkeiskursseja. Silloin luonnon armoille mennään lähes kokonaan ilman varusteita ja aletaan opetella tulentekoa ja suojan rakentamista.

Mies vuolee puunpalasesta kauhaa.
Huck Middeke valmistaa puhdetöinä soppakauhaa. Se puuttui varusteista.Jaana Polamo / Yle

Saksalaissyntyinen Middeke päätyi Suomeen vähän yli kymmenen vuotta sitten. Hän tapasi suomalaisen vaimonsa ympäristöjärjestö Greenpeacen metsien hakkuita vastustavalla aktivistileirillä Lapissa.

– Työssä Greenpeacessa olen tottunut osoittelemaan pahoja poikia. Ihan yhtä lailla minä olen paha poika, kun ostan keskellä talvea suomalaismarketista pussillisen avokadoja, Middeke sanoo.

Oravakeitto yllätti vieraan

Ensiksi orava suolistetaan ja nyljetään. Sen jälkeen se huuhdellaan huolellisesti ja valutetaan. Perinteisen suomalaisen reseptin mukaan soppaan lisätään vain perunoita, sipulia ja nokare voita.

Kun Huck Middeken luokse menee kylään, saattaa illallispöydässä odottaa yllätys. Jos Middeke löytää auton alle jääneen oravanraadon tuoreena, siitä saattaa syntyä soppa tai uunipaisti. Paikalliselta metsästäjältä hän saa toisinaan supikoiraa. Sen liha täytyy kypsentää huolella trikiinivaaran vuoksi.

Laavu telttakankaasta kesällä metsässä.
Telttakankaasta tehty laavu riittää suojaksi hyvällä säällä.Jaana Polamo / Yle

Middeken mielestä edes riistan syöminen ei ole kestävää, jos ensin ajetaan satoja kilometrejä autolla metsästysmaille.

Tutkimusten mukaan yli kaksi kolmannesta Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kotitalouksien kulutuksesta (siirryt toiseen palveluun) eli siitä, mitä syömme, ja miten asumme ja millä liikumme.

Niihin valintoihin vaikuttaminen on Huck Middeken elämäntehtävä. Ja myös hänen henkilökohtaisen elämänsä suurin ristiriita.

Metsästäjä-keräilijä istuu tietokoneen ääressä

Suurimman osan ajasta survivalisti asuu keskuslämmitteisessä talossa ja tallaa paljain jaloin metsäpolkujen sijaan kaupungin katuja. Se on kompromissi perheen vuoksi.

Naiset savikylvyssä keskisuomalaisen järven rannalla
Julie Alva ja Paula Kovalainen ottavat mutakylvyn.Jaana Polamo / Yle

– Poika käy koulussa ja vaimo töissä. Rahatöitä on tehtävä jo asuntolainan vuoksi. Minusta on järjetöntä, että ihmisten tuloista niin suuri osa menee asuntoon, kun voisimme rakentaa turvallisen, lämpimän ja luonnollisen suojan paljon halvemmalla, Middeke sanoo.

Jotta joku muukin ymmärtäisi järjettömyyden, moderni metsästäjä-keräilijä on valmis istumaan yökaudet tietokoneella takomassa kampanjasuunnitelmia ja antamassa vinkkejä kestävämpään elämäntapaan.

Totta kai Middeke ymmärtää, ettei elämä luontoleirissä ole massojen valinta. Hän itse käyttää mieluummin maakuoppaa kuin vesivessaa ja puhdistaa kätensä kuusenoksalla eikä saippualla.

Nainen savikylvyssä keskisuomalaisen järven rannalla.
Näillä neljällä vinkillä vahvistat luontosuhdettasi

– Ei selviytymisleiri tietenkään ole ratkaisu, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka sopivat monille. Meidän täytyy löytää uusia tapoja elää, ei pelkästään yrittää tehdä niin sanotusta normaalista elämästä kestävämpää, Middeke sanoo.

Kun on saanut yhteyden luontoon, alkaa välittää ja tehdä asioita, hän uskoo.

Hänen mielestään hyvä alku on kerätä luonnosta jotakin syötävää, että tajuaa ruuan alkuperän. Tai viettää joka päivä pieni hetki luontoa katsellen, vaikka työmatkalla tai omalla parvekkeella.

Iltapäivän helteessä Huck Middeke istuu nuotion ääreen ja kovertaa soppakauhaa puunpalasesta. Metsässä hän on onnellisempi kuin missään muualla. Kahdessa viikossa maitohorsmakin alkaa maistua makealta.

– Jo lyhyt aika muuttaa mind setiä. Käsitys ajasta muuttuu. Paljon vähemmän tekee mieli ostaa kaupasta se suklaapatukka.