Kauppa, posti ja koulu lähtivät kymmeniä vuosia sitten – sadan asukkaan kylä ei luovuta vaan pyörittää arkea talkoovoimin

Kittilän Kelontekemän kylässä talkoisiin ei tarvitse kahdesti käskeä.

aluekehitys
Kelontekemän kylän asukkaita
Työväentalon rappusilla neljännes kelontekemäläisistä.Uula Kuvaja / Yle

Kelontekemän kylään kulkee Kittilä-Sodankylä-tieltä paikoin töyssyinen, yhdeksän kilometrin tie, jonka hoidosta ja talvisesta aurauksesta valtio vastaa. Kun asfaltti kylään tultaessa loppuu, tienpito ja lähes kaikki muukin siirtyy kyläläisten vastuulle.

– Hyvä kuitenkin, että pitävät tämän tien auki. Meillä on sentään asfaltti, tuumaa kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eila Myllyoja. Kukaan muukaan ei tunnu huutavan yhteiskuntaa apuun, vaan tässä kylässä on totuttu tekemään itse.

Kelontekemäläiset auraavat kylätiet, hoitavat vanhusten lumityöt, raivaavat pusikot, huolehtivat perustamastaan Riihimuseosta ja järjestävät kesäisin Vestarit, joiden kävijämäärä oli viimeksi seitsemän kertaa suurempi kuin kylän asukasluku. Parikymppiset myös kunnostivat itselleen jalkapallokentän, kunta sentään maksoi maalit.

aidantekoa Kelontekemässä
Heinäkuisena torstaina talkoiltiin riukuaitaa työväentalon ympärille.Uula Kuvaja / Yle

Pikku-Siwa on aina auki

Vesihuollosta vastaa oma vesiosuuskunta ja osuuskunta on perustettu myös valokuituverkon rakentamiseksi. Kylään vedetään kilometrikaupalla kaapelia ja kyläläisille on taas tiedossa lapiohommia viikoiksi.

– Meillä on hankittuna tarpeellinen määrä liittymiä ja ensi keväänä alamme töihin. Talkoovoimin tehdään niin paljon kuin mahdollista, Myllyoja kertoo. Nopeampia nettiyhteyksiä odotetaan kovasti kylässä, jossa on jouduttu tottumaan tietokoneen tiimalasin tuijotteluun.

Lapin Ely-keskuksen kautta tuleva tuki kattaa 70 prosenttia noin 400 000 euron arvoisesta kyläverkkohankkeesta. Loppuosan kyläläiset maksavat itse, osin talkootyönä. Myllyoja arvelee itse päätyvänsä tekemään ruokaa kaapelia maahan kaivaville.

Kylässä ei ole ollut kauppaa, postia tai koulua vuosikymmeniin. Myllyoja tosin vitsailee pikku-Siwasta, joka on aina lähellä.

– Se on naapurin jääkaappi. Puhelin soi ja kysytään, että onko sulla sitä tai tätä, ja tullaan hakemaan. Itse olen viimeksi hakenut maitoa ja vehnäjauhoja, että sain leivottua.

kyläläisiä työväentalolla Kelontekemä
Työväentalo on kyläläisten olohuone. Heinäkuun puolivälissä talolla järjestettiin Vestarit, jotka keräsivät sadan asukkaan kylään 700 vierasta.Uula Kuvaja / Yle

"Ei yhtään näin kaunista paikkaa"

Palvelut ovat 40 kilometrin päässä Kittilän keskustassa. Ellen Vuollista on mukava käydä kirkonkylässä asioilla ja tuttuja tapaamassa, mutta muutto palvelujen perässä ei ole tullut mieleenkään.

– No ei kyllä. Ei, ei. Lauri olisi ehkä yhdessä välissä lähtenyt ja rakentanut talonkin sinne. Mutta kun kävimme Etelä-Suomessa ajelemassa, ja palasimme kotiin, niin sanoin että ei siellä ollut yhtään niin kaunista paikkaa kuin meillä täällä. Sanoin, että kyllä me alamme tänne rakentaa ja niin me rakensimme tuonne törmälle oman kodin, Vuolli kertoo.

Hän oli töissä keittäjänä Kelontekemän koulussa, kunnes se vuonna 1991 lakkautettiin.

kalastusvälineitä Kelontekemän Riihimuseossa
Muikkurikkaan Kelontekemä-järven rannalla on kehitelty omintakeisia pyydyksiä, joita esitellään kyläläisten perustamassa Riihimuseossa.Uula Kuvaja / Yle

Kutsutaksi kuljettaa autottomat vanhukset asioimaan kirkonkylälle kerran viikossa. Parhaillaan kyläyhdistys neuvottelee Kittilän kunnan kanssa siitä, että kunta palkkaisi jonkun kyläläisistä seurustelemaan kylän vanhimpien kanssa ja samalla pitämään silmällä heidän pärjäämistään. Vanhusten toivotaan voivan asua kotonaan mahdollisimman pitkään.

Kohta kahdeksankymppinen Lauri Vuolli ajelee vielä täyttä päätä omalla autolla. Syntyperäinen kelontekemäläinen ja kyläyhdistyksen historian ensimmäinen puheenjohtaja on hyvillään siitä, miten kylällä menee. Keväällä Kelontekemä valittiin Vuoden lappilaiseksi kyläksi.

– Nyt on tarmokasta porukkaa tällä kylällä. Kun katsoo naapurikyliä, niin niissä menee paljon heikommin, Vuolli toteaa.

Ikämiestä itseään korpeaa lähinnä postin jakelu.

– Kyllä se houkalta tuntuu, kun unarilaisten posti on meidän laatikossa ja meidän posti sitten jossain muualla. Sitten se tuodaan pari päivää myöhässä, Vuolli pyörittelee päätään. Lapin Kansaa saa joskus odotella iltamyöhään.

Marianne Ajo-Säärelä
Marianne Ajo-Säärelä nauttii kylän rauhasta ja siitäkin, että talvella moottorikelkalla voi lähteä suoraan omasta pihasta.Uula Kuvaja / Yle

Moni on muuttanut miehen perässä

Vajaan sadan asukkaan kylässä on kolme koululaista ja useita parikymppisiä, jotka käyvät töissä muualla, esimerkiksi Kittilän kultakaivoksella. Silloin tällöin muuttaa uusia asukkaita, kuten kyläyhdistyksen reipasotteinen puheenjohtaja Myllyoja nelisen vuotta sitten.

– Nappasin miehen tuosta Työväentalon oven pielestä, Myllyoja kertoo nauraen syyn muutolleen.

Miehen perässä Kelontekemä-järven rannalle päätyi myös Marianne Ajo-Säärelä, jonka ei ikinä pitänyt muuttaa Kittilän kirkonkylältä syrjäkylille.

– Jotenkin sitä muka kuvitteli, että täällä ei ole niin paljon tekemistä kuin tuolla kirkolla. Mutta tilanne on ihan toinen, täällä sitä tekemistä löytyy.

Ajo-Säärelä muiden muassa kalastaa ja moottorikelkkailee. Työpaikka on kirkonkylällä ja se riittää, hän ei kaipaa takaisin kirkonkylälle. Eikö kylässä tosiaan ole mitään moitittavaa?

– Jaa-a. Äkkiseltään en kyllä osaa sanoa. No tuota, tämä soratie pölyää kesällä. Riittääkö se, kysyy Ajo-Säärelä makeasti nauraen.

Lue myös:

Ylen kysely: Neljä viidestä haluaa, että koko Suomi pysyy asuttuna – ja että valtio maksaa viulut

Professorilta tyrmäys suomalaisten toiveille koko Suomen asuttuna pitämisestä: "Käytännössä mahdotonta"