Analyysi: Saammeko vielä joskus helteisen, sinilevättömän heinäkuun? Jotta näin kävisi, tarvitaan radikaaleja muutoksia

Sinilevä on estänyt ihmisiä pulahtamasta mereen Suomenlahden rannoilla monena hellepäivänä. Palaavatko menneiden vuosikymmenten levättömät lämpimät kesät enää koskaan?

Itämeri
Ihmisiä rantavedessä.
Hanna Heinonen, Mikael Rosengren, Sigrid Johanson ja Annu Johanson nauttivat hellepäivästä Helsingin Lauttasaaressa.Jari Kovalainen / Yle

Pieni poika kieltäytyy uimasta. Uimarannan vesi helsinkiläisellä rannalla on täynnä sinilevän hitusia.

Äiti kertoo muulle seurueelle, että poika aikoo uida meressä vasta sitten, kun vesi on lämmintä ja sinilevätöntä.

Onko meillä enää koskaan kesähelteitä, jolloin voisi pulahtaa sinilevättömään Itämereen?

Levätön kesä vaatii ponnisteluja

Tilanne on maallikolle hieman kummallinen. Sinilevää on tänä kesänä meressä enemmän kuin koskaan 2000-luvulla. (siirryt toiseen palveluun)

Näin on siitä huolimatta, että Itämeren rantavaltiot ovat tehneet paljon töitä veden kunnon eteen. Esimerkiksi sinilevää ruokkivan fosforin päästöt ovat pienentyneet 60 prosenttia huipustaan.

Tilanteen ennustetaan vain pahenevan tulevina kesinä. Syynä on se, että fosforia valuu mereen yhä edelleen liikaa ja ilmastonmuutos kiihdyttää levän kasvua monella tapaa.

– Se mitä on tehty, ei vain nyt riitä, Suomen ympäristökeskuksen Syken erikoistutkija Seppo Knuuttila sanoo puhelimitse.

Uutiset Suomen rannikolla hyllyvistä sinilevämassoista toistuvat nykymenolla tästä ikuisuuteen. Erikoistutkija Seppo Knuuttila arvelee Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun), että pahoja sinileväkesiä voi tulla jopa joka toinen tai joka kolmas vuosi.

Tilanne ei ole kuitenkaan niin toivoton, että mitään ei kannattaisi tehdä. Meren tulevaisuuden ja helteen riemut voi vielä pelastaa.

Se vaatii kuitenkin valtavaa muutosta. Lähinnä pelloilta valuvat fosforipäästöt pitäisi saada kuriin ja ilmastonmuutos pysäytettyä. Ei mikään pikkuhomma.

Vanhat päästöt ruokkivat sinilevää

Moni keski-ikäinen muistelee lapsuutensa kirkasvetisiä merenrantoja – mutta onko aika kullannut muistot?

Tutkija Seppo Knuuttilan muistot Kotkan rantavesistä 1960- ja -70-luvuilta ovat toisenlaiset. Metsäteollisuus laski jätevetensä mereen ja se näkyi sameutena. Samaan aikaan rannikon kaupungit kasvoivat ja päästivät ravinteikkaat jätevetensä meriin.

Silloin luotiin pohja tämänkin kesän sinilevämassoille.

Mereen päätyi runsaasti ravinteita, myös sinilevän tarvitsemaa fosforia, niin teollisuudesta kuin kaupunkien likaviemäreistäkin. Suomenlahdella ja Saaristomerellä parhaillaan kukoistavat sinilevät ovat saaneet ravintonsa Itämeren pohjaan kertyneestä fosforista.

Päästöt alkoivat kasvaa jo viime vuosisadan puolivälissä. Sinilevä intoutuu kasvamaan myöhemmin.

Jopa Pietarin päästöt ovat pienentyneet

Tilanne on parantunut päästöjen osalta sittemmin. Teollisuuslaitokset ja kunnat puhdistavat vetensä.

Itämeren suojelukomission Helcomin mukaan fosforipäästöjen lisäksi myös typpikuorma on pienentynyt. Se on kutistunut 40 prosenttia sitten 1980-luvun hurjimpien vuosien.

Fosforipäästöt ovat pienentyneet Suomenlahden omalla valuma-alueella viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin missään muualla Itämerellä. Pietarin viemärivesien päästöt (siirryt toiseen palveluun) ja Fosforit-lannoitetehtaan päästöt on Syken tietojen mukaan saatu kuriin.

– Suomenlahden ravinnepäästöt ovat puolittuneet tällä vuosituhannella, Syken erikoistutkija Knuuttila kertoo.

Ponnisteluista huolimatta tilanne ei ole hyvä vieläkään.

Suurin osa Suomenkin ravinnepäästöistä tulee maataloudesta. Tällä hetkellä Itämereen valuvista ravinteista 70 prosenttia on peräisin pelloiltamme. Tieto on peräisin Suomen ympäristökeskuksesta.

Ruispelto on viljelijä Mattilan ekoteko

Soitto maanviljelijä Tuomas Mattilalle saa toivon sinilevättömästä uimarannasta heräämään. Peltojen ravinnepäästöjä voi vähentää.

– Ei ole mikään luonnonlaki, että ravinteet valuvat pelloilta vesiin, Mattila sanoo heti puhelun alussa.

Tuomas Mattila viljelee maatilaansa Nummi-Pusulassa ja kokeilee siellä entistä ekologisempia viljelymenetelmiä. Viljelijä työskentelee myös tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa Sykessä.

– Peltoekosysteemissä on silloin jokin ongelma, jos ravinteet valuvat sieltä pois.

Mattila pitää yhtenä suurena ongelma maan tiivistymistä ja eroosiota. Hänen ratkaisunsa ongelmaan kuulostaa yksinkertaiselta.

– Maahan pitää saada elävä kasvipeite ja toimiva juuristo ympäri vuoden.

Kun peltoja peittää elävä kasvisto kesät-talvet, ravinteet eivät pääse Mattilan mukaan karkaamaan pelloilta. Mattila kertoo tutkijoiden havainneen, että ympärivuotisella elävällä kasvipeitteellä fosforipäästöt pienenevät merkittävästi. Kasvusto pitää maaperän paikoillaan ja maa sitoo vettä ja ravinteita.

Suomen oloihin viljelijä-tutkija suosittelee ympärivuotiseksi kasviksi niin tuttua kasvia kuin ruista. Se kylvetään syksyllä ja aloittaa kasvunsa varhain keväällä.

– On ekoteko syödä ruista, Mattila mainostaa.

Fosforin pidättely pelloilla saattaa onnistua myös muilla tekniikoilla. Tutkijat ovat havainneet, että pelloille levitettävä kipsi sitoo fosforia. Maaseudun tulevaisuuden (siirryt toiseen palveluun) mukaan myös kokeiluihin osallistuneet maanviljelijät ovat olleet enimmäkseen tyytyväisiä.

Silakalla päällystetty ruisleipä

Itämeri-tutkija Seppo Knuuttila vetoaa osittain ihan tavallisiin ihmisiin Itämeren pelastamiseksi. Knuuttilan neuvo on yksinkertainen.

– Helpoin tapa vähentää omia päästöjä on syödä vähemmän lihaa ja enemmän Itämeren villiä kalaa, Knuuttila sanoo.

Suurin osa Suomen pelloista kasvattaa ruokaa liha- ja maitokarjalle Syken laskelmien mukaan. Siten suurin osa Itämerenkin ravinnepäästöistä aiheutuu lihan ja maidon tuotannosta.

Viljelijä-tutkija Tuomas Mattilan neuvo tavalliselle ihmiselle oli siis syödä ruisleipää. Kun siihen yhdistää erikoistutkija Knuuttilan neuvon, tuloksena on silakalla päällystetty ruisleipä!

Maa- ja metsätaloustaloustuottajien keskusliitossa MTK:ssa karjankasvattamista pidetään kuitenkin hyvänä tekona ympäristön kannalta. Karja syö ravinteita sitovaa nurmea.

Ravinteiden pääsyä Itämereen voi siis vähentää entisestään, jos tahtoa on. Itämeren suojelukomissio Helcom on määritellyt jokaiselle Itämeren maalle omat nykyistä kireämmät tavoitteet. Myös Suomelle.

Sinilevä hyötyy ilmaston lämpenemisestä

Itämeren pelastamisen tekee vaikeaksi ihmiskunnan suurongelma, ilmastonmuutos. Se vaikeuttaa monella tapaa taistelua sinilevää vastaan.

Ensinnäkin lämpimien säiden vaikutus sinileväkukintoihin on jo tuttuakin tutumpi ilmiö. Mitä lämpimämpää, sitä enemmän kukkivaa sinilevää yleensä on.

Toiseksi ilmastonmuutos todennäköisesti lisää myös fosforin määrää Itämeressä ainakin kahdella tavalla.

Tutkijat ennustavat, että Suomessa sataa talvisin yhä runsaammin. Runsaat sateet huuhtovat sulasta maasta ravinteita Itämereen.

Kun ilmakehä lämpiää, lämpenevät myös merivedet. Itämeren alueen 140 tutkijan raportti vuodelta 2015 ennustaa, että Suomenlahden vesi lämpenee arviolta kaksi astetta, Pohjanlahti vielä enemmän.

Lämpenevissä vesissä tulee pulaa hapesta muun muassa Science -tiedelehdessä tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan.

Hapettomuus taas kiihdyttää meren pohjaan varastoituneen fosforin liukenemista takaisin veteen. Sinilevä pitää tästä kaikesta.

Tiedemaailma patistaa toimimaan

Huoleton polskinta Itämeren rannoilla sinilevättömässä vedessä edellyttää siis ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ei mikään pikkujuttu.

Maapallon ilmakehässä on vuosi vuodelta entistä enemmän hiilidioksidia. Ilmakehän lämpeneminen jatkuu.

Lähes kaikki maailman valtiot sopivat YK:n ilmastokokouksessa Pariissa, että ilmakehän ei annettaisi lämmetä yli kahta astetta enempää ennen teollistumista vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Ilmastonmuutos pysyisi silloin vielä siedettävänä tiedemaailman arvion mukaan.

Myös Suomen ilmastopaneeli varoittaa, että tavoitteeseen ei päästä nykyistä päästöjen vähennystahtia. Se on ikävä uutinen myös Itämerelle.

Lapsia uimassa.
Tyler Heung, Edward Kilmer ja William Kilmer uivat meressä Helsingin Lauttasaaressa keskiviikkona. Uimavalvojan mukaan kyseisenä päivänä rannalla ei ollut sinilevää.Jari Kovalainen / Yle

Puolan maatalous rehevöittää merta

Suomi ei ole tietenkään ainoa maa, joka vaikuttaa Itämeren tilaan. Itämeren rannoilla on yhdeksän maata. Mereen valuu vesiä vieläkin useammasta eli 14 maasta.

Itämeren ravinnepäästöistä kymmenesosa valuu Suomesta. Suurin kuormitus tulee tällä hetkellä Puolasta. Se on suuri maatalousmaa.

Puola on saanut moitteita (siirryt toiseen palveluun) huonosta asennoitumisestaan Itämeren suojeluun.

Tuuli hajotti uimarannan levämassan

Helsinkiläisellä rannalle on tuullut jo monta päivää. Uimavalvoja kertoo, että sinilevää ei tänään ole rannalla. Tuuli on hajottanut levämassan.

Pikkupojat voivat mennä taas uimaan.

Lisää:

Katso tutkija Mats Westerbomin upeat kuvat Itämerestä - sieltä, missä meri voi hyvin:

Itämeri on sairas, mutta tältä se voisi näyttää terveenä – sukeltajan henkeäsalpaavat kuvat syvyyksistä