"Mulla oli ranteessa koru, jossa lukee freedom" – EU:n uranainen otti vapaata Brysselistä, jotta voisi elvyttää iskelmästä tutun huoltoaseman Savossa

Alapitkän Unioni on tuttu monelle suomalaiselle Kari Tapion iskelmään ikuistetusta "Parturi, Baari, Texaco, Taxi" -mainoskyltistä. Maria Kokkosen ansiosta Unionissa on jälleen toimintaa.

huoltamot
Maria Kokkonen seisoo kesäkahvilan edessä
EU-virkamies Maria Kokkonen on saanut vastata kesän mittaan myös EU:hun liittyviin kysymyksiin.Marianne Mattila / Yle

Isä! Nosta minut taivaisiin, hihkui Maria Kokkonen lapsena. Perheen huoltamon hallissa nostettiin ylös autoja, mutta myös pikku-Maria halusi korkealle ja nähdä kauas. Tämä tavoite toteutui myös oikeassa elämässä.

Pohjois-Savosta, Lapinlahden Alapitkältä kotoisin oleva Maria Kokkonen on työskennellyt erilaisissa viestintään liittyvissä tehtävissä Euroopan unionissa siitä lähtien, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Kokkonen on ollut poliittisen viestinnän ammattilainen sekä EU:n parlamentissa että EU:n ulkosuhdehallinnossa. Tällä hetkellä hän työskentelee komission viestintäosaston poliittisen raportoinnin yksikössä.

Mutta miksi uranaisen jakkupuku on vaihtunut tänä kesänä 1970-luvun keltaiseen essuun ja suikkaan Alapitkällä?

Se oli ihanaa. Ei meikkiä, ei koruja, ei kynsilakkaa.

Maria Kokkonen

Lapsuuden huoltamo oli jo päässyt ränsistymään vuosikymmenien aikana. Vuosituhat ehti vaihtua ja vastuu paikasta painoi harteita. Entisen aseman alla oleva maaperäkin piti puhdistaa. Maria Kokkonen oli kuitenkin koko ajan pyöritellyt mielessään ideaa, joka tarjoaisi myös hänelle itselleen mahdollisuuden pitää taukoa työelämästä.

Ja nyt entisen huoltamon halli, missä pikku-Maria halusi nousta taivaisiin, on maalattu valkoiseksi. Muoviin kääritty biljardipöytä odottaa lattialla remontin valmistumista. Toisella puolella rakennusta toimii kesäkahvila, jonka avajaiset pidettiin heinäkuun alussa.

Nyt energiaa liikkuu kahteen suuntaan

Kahvilasta löytyy tyytyväinen Maria Kokkonen, joka on onnistunut toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa herättää henkiin vanhempien aikoinaan pitämä huoltoasema. Virkavapaa työstä EU:ssa alkoi toukokuussa.

– Koen, että luonut tänne tapahtuman, paikan ja hyvää energiaa. Siitä tulee minulle hyvä mieli, Kokkonen summaa ajatuksiaan.

Energiaa liikkuu samalla myös toiseen suuntaa. Nainen uskoo lataavansa koko ajan myös omia pattereitaan.

Mulla oli ranteessa ruotsalaisen työkaverin antama rannekoru, jossa lukee freedom.

Maria Kokkonen

Kokkonen miettii, kuinka virkavapaalla toiset matkustavat ympäri maailmaa, toiset opiskelevat. Joku haluaa kirjoittaa sinä aikana kirjan. Hän halusi puolestaan luoda jotain käytännöllistä ja saada aikaan jotain kaunista.

Kokkosen intohimo onkin ollut aina sisustaminen.

– Odotin innolla, että likainen duuni on ohi, että pääsen sisustamaan. Näin kaiken silmissäni valmiina: mustavalkean ruutulattian ja punaiset kalusteet.

Kesäkahvilan nimi on Unska, vanhempien omistaman huoltoaseman Alapitkän Unionin mukaan. Alapitkä on pieni pohjoissavolainen kylä Lapinlahdella, valtatie viiden varrella. Union oli vilkas huoltoasema, joka tarjosi muitakin palveluja. Kyltissä lukee edelleen “Parturi, Baari, Texaco, Taxi”.

Maria Kokkonen Unskan edessä
Alapitkän Union oli Janne ja Elina Kokkosen vuonna 1963 perustama huoltoasema. Vuonna 1970 Union siirtyi uusiin tiloihin, joihin kuului parturi-kampaamo, kahvila,huoltohalli ja taksi. Paikka inspiroi myös J. Karjalaista tekemään kappaleen "Texaco, Taksi, Parturi, Baari". Sen esittää Kari Tapio.Marianne Mattila / Yle

Maailma kuitenkin muuttui Unionin ympärillä. Kilpailu kiristyi. Huoltoaseman polttoainemyynti loppui 1990-luvulla. Samaan aikaan Maria Kokkosen äiti lopetti kampaamotoiminnan. Kahvila sulki ovensa vuonna 2001.

Kokkonen seurasi muutosta ja näki, kuinka Alapitkän kylän palvelut hiipuivat vuosien saatossa. Huoltamon asiakaskunta väheni isojen ketjujen tultua markkinoille. Alapitkälläkin asioitiin viimeiset vuodet Nesteen logon alla. Tilanteessa ei kannattanut enää tehdä isoja investointeja.

Tilanne muuttui kuitenkin uudestaan. Asiakkaat alkoivat kaivata massasta poikkeavia vaihtoehtoisia pysähdyspaikkoja, ja kesäkahvila Unska vastaa juuri tähän tarpeeseen.

– Tämä ensimmäinen kesä menee remontissa, avajaisissa ja siinä, että kehitellään meidän tuotevalikoimaa ja palveluja.

Robotinomainen raporttityö tauolle

Kyseessä ei ole kuitenkaan paluumuutto synnyinpaikkakunnalle. Maria Kokkonen oli jo ennen tätä kesää viettänyt kaikki lomansa Alapitkän kesämökillä ja pitänyt yhteyttä kylällä asuviin ystäviin ja sukulaisiin. Myös Kokkosen äiti asuu kylällä.

Kun päätös kesäkahvilasta oli tehty, muutto Brysselistä Alapitkälle sujui napakasti.

– Silloin tuntui, että nyt. Tässä ei nyt sitä eläkeikää odoteta.

Virkavapaa järjestyi helposti ja vappuna Kokkonen ajoi läpi Saksan kohti Suomea. Tunne oli vapauttava.

– Mulla oli ranteessa ruotsalaisen työkaverin antama rannekoru, jossa lukee freedom.

Työssään Kokkonen oli työstänyt raportteja robotinomaisesti. Päivän ainoa vapaa hetki oli 20 minuutin ruokatauko, jolloin hän kipitti syömään kadun toisella puolella sijaitsevaan kanttiiniin. Kaiken lisäksi Brysselissä satoi ja oli harmaata.

Perillä kolean vapun keskelle saapunut Kokkonen ajoi ensimmäisenä Kuopioon ostamaan siniset Sörsselssön-haalarit.

– Se oli ihanaa. Ei meikkiä, ei koruja, ei kynsilakkaa.

Vapautunut nainen oli valmis nakkelemaan renkaita ulos hallista, tilaamaan siirtolavoja ja siivoamaan. Fyysinen työ elvytti jumissa olleet niskan ja ranteet.

Maria Kokkonen tunsi tekevänsä juuri sitä mitä oli kaivannut. Samalla hän pääsi kertomaan paikan historiasta muille. Unskan tiloista löytyy lukuisia vanhoja tavaroita, joita Kokkonen on saanut myös lahjoituksena. Pihalla on iso taulu, joka kertaa Alapitkän Unionin historian.

Kesätyö antoi aikoinaan suunnan

Maria Kokkosen oma historia kertoo, kuinka vahvasti huoltamo vaikutti hänen omaan tulevaisuuteensa. Pohjois-Savo oli kovin erilainen alue Kokkosen lapsuudessa kuin nykyään. Vitostiellä ajettiin pimeydessä. Kokkonen muistaakin hyvin erään asiakkaan kuvauksen siitä, kuinka auton lähestyessä Alapitkän Unionia se loisti kauas kuin valokeidas kaiken pimeyden keskellä.

Kokkonen muistaa myös ihmetelleensä kesäisin huoltamolle saapuvia ulkomaalaisia. Varsinkin Ruotsista lomalle tulleiden kesälomalaisten vaatteet ja olemus herättivät kiinnostusta.

– Sellaiset minäkin haluaisin joku päivä, Kokkonen mietti mielessään.

On ihanaa katsoa, kun ihmiset istuvat terassilla ja voin höpöttää heidän kanssaan savoksi.

Maria Kokkonen

14-vuotiaana Kokkonen aloitti kesätyöt perheen yrityksessä. Asiakaspalvelutyötä tehdessään hän huomasi, kuinka tärkeää on hyvä ja monipuolinen kielitaito.

Sen kesän aikana nuoren Marian valtasi myös kaukokaipuu. Tulevaisuuden suunta alkoi hahmottua, kun nuori nainen huomasi autojen tulevan etelästä ja menevän takaisin etelään.

Ja kun Lapinlahden lukio lakitti ylioppilaansa 1984, oli Maria Kokkonen jo etelässä, au pairina Ranskassa. Sen jälkeen koitti 10 vuoden ajanjakso Saksan Kölnissä. Siellä ollessaan Kokkonen valmistui filosofian maisteriksi. Ura EU:ssa alkoi heti Suomen liityttyä unionin jäseneksi.

Marian ystävä Sirpa Jääskeläinen Maria Kokkosen kanssa Unskan vanhan bensapumpun edessä
Sirpa Jääskeläinen on yksi ystävistä, jotka ovat auttaneet Kokkosta kesäkahvilassa lomallaan.Marianne Mattila / Yle

Melkein paplaripäänä lipunnostoon

Maria Kokkonen haluaa vielä painottaa, että kesäkahvila Unskaa ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman kyläläisiä ja hyviä ystäviä. Moni on ollut mukana talkoissa. Alapitkäläisiä kurvasi apuun, kun Kokkonen kertoi Facebookin Puskaradio -ryhmässä tarvitsevansa apua ison “mötikän” siirtämiseen. Oikeastaan voi sanoa, että paikalliset ovat olleet hyvin tyytyväisiä kylän uuteen kokoontumispaikkaan, jonka varalle emännällä on vielä suuria suunnitelmia. Myyntitori, kirppis, darts biljardin kaveriksi, 70-luvun retro-disco…

– On ihanaa katsoa, kun ihmiset istuvat terassilla ja voin höpöttää heidän kanssaan savoksi.

Vielä Kokkonen kertoo tarinan ystävien merkityksestä: he pelastivat Kokkosen kahvilan avajaispäivänä.

Aamukolmeen saakka Unskalla töitä tehnyt Kokkonen kävi nukkumassa mökillään pari tuntia. Suihkun jälkeen hän laittoi papiljotit päähän ja palasi paikalle omien sanojensa mukaan höyryämään.

Pian pihalla oli parisataa ihmistä odottamassa ovien avaamista ja elleivät apuna olleet ystävät olisi muistuttaneet Kokkosta papiljoteista olisi hän vastaanottanut asiakkaat paplaripäänä.

Onneksi naapuriystävä aukaisi ovensa ja näin hiuspulmasta selvittiin peilin ja kamman avulla. Pian kovasti töitä unelmansa eteen tehnyt Kokkonen nosti salkoon Unska-kesäkahvilan oman lipun. Kyyneleet silmissä hän kuvaa hetkeä.

Lipunnoston aikana kyläläiset kajauttivat samaan aikaan ilmoille Savolaisen laulun.

Kuuntele: Hän palasi lapsuuden huoltamolle ja perusti kesäkahvilan (Radio Suomi)