Suurkalarekisteröintien ykkösmies: kala syö kyllä helteelläkin, kunhan on oikea viehe oikeassa paikassa

Kala pistää helteellä suunsa kiinni, sanoo vanha kansa. Suurkalojen pyyntiin erikoistunut Pentti Rantala ei tätä uskonut ja yllättyi iloisesti.

kalastus
Pentti Rantala suuren lohen kanssa
Taas on tärpännyt, tällä kertaa lohi.Pentti Rantala

Helsinkiläinen Pentti Rantala pitää Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön suurkalarekisterin Hall of Fame -listan (siirryt toiseen palveluun) ykköspaikkaa. Hänellä on hyväksytty suurkalailmoitus peräti kolmestatoista vapavälinein saadusta lajista. Kaikkien kalalajien kohdalla ei kuitenkaan puhuta sylivälin riittävyyttä koettelevista vonkaleista, vaan hyvinkin pienellä kalalla voi päästä listoille.

– Sehän voi olla kymmensenttinen kolmipiikki tai joku mutu, kunhan se on omassa lajissaan suuri.

Rantalan hyväksytyt suurkalat ovat ahven, hauki, härkäsimppu, kuha, kuore, made, pasuri, siika, sorva, suutari, särki, säyne ja vimpa.

Kalan koko mitataan lajista riippuen joko pituutena tai painona. Pienimmät kalat mitataan senteissä. Jokainen lajeista on kuvattava ja punnittava luotettavalla vaa'alla todistajien läsnäollessa.

– Kyllästyin aina selittämään, ajattelin, että parempi, kun on valokuva ja todistajat, että olen saanut ison kalan, nauraa Rantala.

Kalastus on markkinointia

Rantala pitää kalastelun ja kalastuksen eroa selvänä. Hän ei kalastele mitä sattuu, vaan hänellä on aina tarkka kohde, mitä hän haluaa. Se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen.

Paikoista puhuttaessa yksi asia on selvä: merta edemmäksi ei kannata kalaan lähteä.

– Olen citykalastaja, kaupunki on mitä mainioin kalapaikka. Valtaosan kesästä vietän Helsingin edustalla. Viime yönä tulin yhden aikaan kotiin mittakuha mukana.

Mies suuren hauen kanssa.
Haukea Rantala ei varsinaisesti pyydä, mutta niitäkin aina saaliiksi tulee.Pentti Rantala

Esimerkiksi kuhan pyyntiä hän pitää eräänlaisena markkinointina. Kun oikeanlainen tarjous on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, tarttuu "asiakas" syöttiin.

– Kun välineet ovat kunnossa, on oikea vetonopeus, oikeat siimat, oikeat välineet, oikeat ajankohdat, tuulet, lämpötilat, kun kaikki natsaa... jos yksikin pettää, ei välttämättä tule yhtään mitään.

Tähän vedoten Rantala ei ryhdykään antamaan tarkkoja neuvoja, kuinka se kuha nyt varmasti sieltä veden alta nousee.

Uskomuksille kyytiä

Heinäkuun helteitä on vanhastaan pidetty huonoina kalastuksen kannalta. Kalat jököttävät syvällä eivätkä innostu oikein mistään. Näin myös Rantala on ajatellut kesät läpeensä. Vasta muutama viikko takaperin hän päätti kokeilla: mitä jos sittenkin...?

– Veden lämpötila oli sunnuntaina illalla 24,8 astetta ja veden syvyys kaksi metriä. Pyörähdin muutaman lenkin ja kuinka ollakaan, viisi mittakuhaa napsahti ylös. Täytyy sanoa, että olen todella positiivisesti yllättynyt.

Vaikka monessa vanhan kansan sanonnassa on vinha perä, saattaa uuttera kalastaja oppia aina uutta.

– Kannattaa aina kokeilla ja miettiä näitä juttuja. Kun tarpeeksi treenaat ja kokeilet asioita, niin saattaa tulla positiivisia yllätyksiä, vuoden vapaa-ajankalastajaksi vuonna 2011 valittu Rantala kertoo.

Salainen ase: kynsilakka

Rantalan veneessä on aina kymmentä eri sävyistä kynsilakkaa äkillisiä vieheenmaalaustarpeita varten. Jos sopivaa sävyä ei satu löytymään, lisää lainataan vaimolta.

– Valmiiksi maalattuja kaupan uistimia kannattaa modifioida. Kynsilakka on siitä hyvä, että se kuivuu hetkessä ja kestää merivettä. Voin maalata kesken uistelun.

Yksi hänen suosikkiväreistään on tiikerikuviointi: fluorikeltainen runko, jossa on musta selkä ja tiikerikuviot.

– Kuha tykkää erinomaisesti ja hauki tietysti myös. Haukea en varsinaisesti juuri kalasta, koska tapani on, että sen minkä pyydän, niin sen syön.

Pentti Rantala suuren pilkkikuhan kanssa
Helsingin edustalta löytyy kunnon kuhia, tällä kertaa pilkkijäiltä.Pentti Rantala

Rantalan kalastus onkin nimenomaan ruokakalan hakua. Catch and release eli pyydystä ja päästä -kalastus ei oikein sovi Rantalan ajatusmaailmaan.

– Koen sen kalan kanssa leikkimiseksi, ja sitä ei saisi minusta luontokappaleiden kanssa tehdä. Minkä otat, niin tainnutat ja verestät mahdollisimman nopeasti.

Aivan kaikkea kalaa Rantala ei silti syö. Esimerkiksi suutaria hän yritti valmistaa ruoaksi, mutta mudanmakuiset kalat eivät nousseet aivan kärkikahinoihin makuelämysten joukossa.

– Suutari on Englannissa arvostettu kala ja niitä otin syöntiä varten, mutta kyllä se on kuin karppi, sitä pitäisi pitää puhtaassa vedessä viikon ajan ennen syöntiä.

Kaksi parasta ruokakalaa sen sijaan löytyy miettimättä.

– Paras on savustettu kampela. Kakkosena on kuhafile voissa paistettuna ja kermassa haudutettuna uuden perunan kanssa.

Mistä ahvenet löytyvät helteellä?

Millaiset keinot olisi otettava käyttöön, jos pannulle pitäisi saada ahventa mereltä nyt kuumimpien helteiden aikaan?

– Lähtisin Sipoon karikoille, ottaisin ämpäriin täkyhaavilla eläviä salakoita mukaan ja onkisin veneen laidoilta salakkatäkyllä. Samalla heittäisin jigiä, koska se tuo ahvenia veneen lähelle.

Paljasta nyt edes se jigin väri?

– Käyttäisin vihreää sirppipyrstöistä jigiä. Sellaista kirkkaan vihreää, jossa on kultahilettä sisällä. Toimii erittäin hyvin ahvenelle, suurkalamies vakuuttaa.