Jarno Limnéllin kolumni: Hybridivaikuttaminen voi johtaa sotaan

Turvallisuuspolitiikassa pelataan nyt kovaa peliä. Nato linjasi, että yhteen maahan hybridihyökännyt, saattaa saada kimppuunsa koko Naton, kirjoittaa kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll.

kolumnit
Jarno Limnéll
Jarno LimnéllTiina Jutila / Yle

Tänä kesänä Suomessa on mitattu lämpöennätyksiä ja varoiteltu tukalasta helteestä. Kuumat hetket ovat vallinneet myös maailmanpolitiikassa. Heinäkuussa oli kolme tapahtumaa, joissa käsitellyt asiat kuvaavat maailman ja transatlanttisten suhteiden kipupisteiden laajuutta tällä hetkellä. Ensimmäinen oli Naton huippukokous Brysselissä, toinen presidentti Trumpin vierailu Britanniaan ja kolmas huippukokous Venäjän ja Yhdysvaltojen presidenttien kesken Helsingissä 16.7. Kuinka merkittäviksi tapahtumat osoittautuvat, sen arvioiminen on parasta tehdä vasta ajan kuluttua.

Suomen turvallisuuteen vaikuttavat maailman tapahtumat eri muutoksineen, neuvotteluineen ja twiitteineen vyöryvät tällä hetkellä poikkeuksellisella vauhdilla. Oletettavaa on, ettei muutosnopeus hidastu lähiaikoina. Meidän pitää olla hereillä. Nykytilanteen arvioinnin ohella pitää yhä useammin kysyä, mitä tapahtuu seuraavaksi – ja miten varautuneita olemme kohtaamaan yllättävätkin tapahtumat.

Turvallisuuden muuttaessa muotoaan, muuttuvat niin uhkat kuin turvallisuuspolitiikka. Yksi merkittävä muutos ilmenee heinäkuun Naton huippukokouksen loppulauselmassa (siirryt toiseen palveluun). Siinä todetaan, että hybridivaikuttaminen – kielellisesti puhutaan hybridisodankäynnistä – voi johtaa artikla viiden aktivointiin, jossa kyse on Naton tärkeimmästä keskinäisestä turvatakuusta. Hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys koko sotilasliittoa vastaan. Nyt hyökkäystapoihin – aseellisen hyökkäyksen rinnalla – sisällytetään myös hybridikeinot. Loppulauselmassa todetaan lisäksi, että Naton jäsenmaat ovat joutuneet kasvavissa määrin kohtaamaan hybriditoimintaa, jolla tarkoituksellisesti hämärretään sodan ja rauhan rajaa. Nato asemoi näillä linjauksilla uudenlaista turvallisuuspolitiikkaa.

Hieman yksinkertaistaen ajatellen, riittävän voimakkaasti hybridivaikuttamista yhteen Naton jäsenmaahan kohdistava vieras valtio voi jatkossa saada kimppuunsa koko sotilasliiton. Tällöin laajamittaisen sodan alkamisen riski kasvaa merkittävästi – eikä tätä johtopäätöstä tule tämän uuden linjauksen osalta sivuuttaa. Linjauksen voi arvioida ”helpottavan” jatkossa artikla viiden käyttöönottoa.

Naton huippukokouksen loppulausumassa sana ”Venäjä” esiintyy yhteensä 55 kertaa. Vaikka Venäjästä ei hybridivaikuttamisen yhteydessä suoraan puhuta, on uudessa linjauksessa kyse ennen kaikkea voimakkaasta viestistä Venäjän suuntaan. Nato ei hybridivaikuttamista jäsenmaihinsa hyväksy, ja pyrkii luomaan pelotevaikutusta Venäjän suuntaan hybridivaikuttamisen lopettamiseksi – tai ainakin vähentämiseksi. Venäjä on tiukkasanaisesti syytökset vaikuttamisesta kiistänyt.

Samanlainen linjaus kyberuhkien osalta tehtiin Naton huippukokouksessa Walesissa (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2014. Nato-maahan kohdistuva vakava kyberhyökkäys voi olla syy Naton viidennen artiklan käyttöönottoon. Aiemmin linjaus koski ainoastaan fyysisiä hyökkäyksiä. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg täsmensi (siirryt toiseen palveluun) vielä tämän vuoden heinäkuussa, että kyberhyökkäys voi olla yhtä tuhoisa kuin aseellinen hyökkäys. Digitaalinen vallankumous on muuttanut sekä sodankäynnin tapoja että ilmentänyt uusia uhkia.

On helppoa havaita milloin vihollisen panssarivaunut ylittävät valtion rajan, mutta miten suhtautua (siirryt toiseen palveluun) sähkönjakeluun kohdistuvaan hakkerointiin, digitaalisten terveystietojen manipulointiin tai laajamittaisiin informaatio-operaatioihin vaalien yhteydessä – kun epäilty tekijä vielä kiistää toimet vahvasti.

Kynnys viidennen artiklan käyttöönottamiseksi on Natossa korkea. Näin on tapahtunut vain kerran Naton historian aikana, 9/11 -iskujen jälkeen. Jää nähtäväksi millainen kyberhyökkäyksen tai hybridivaikuttamisen pitäisi olla johtaakseen viidennen artiklan aktivointiin. Rajaa ei haluta ääneen sanoa, sillä silloin hyökkääjä toimisi tavoilla, joilla raja ei ylittyisi. Kyse olisi joka tapauksessa merkittävästä poliittisesta päätöksestä, jota olisi yksimielisesti Naton sisällä vaikea tehdä – etenkään Venäjän näyttäytyessä hyökkääjänä. Toisaalta Nato näyttäytyisi epäuskottavana, jollei voimakkaisiin kyberhyökkäyksiin tai hybridivaikuttamiseen näiden linjausten jälkeen puututtaisi tiukasti, myös muuten kuin sanallisesti paheksuen.

Yksi haaste hybridivaikuttamiseen vastaamiseen poliittisesti – niin Natossa kuin laajemminkin Euroopassa – on erilaiset näkemykset siitä, mitä hybridivaikuttaminen ja -uhkat ylipäänsä ovat. Helsingissä toimiva Hybridiuhkien osaamiskeskus (siirryt toiseen palveluun) on hienosti edistänyt yhteisymmärrystä, mutta haasteena on nopeastikin muuttuvat vaikuttamisen keinot ja niiden tunnistaminen. Määrittelemättömyyden epäselvä tilanne lisää myös riskiä hybridiuhkien tarpeettomaan korostamiseen – ja niihin liialliseen vastaamiseen, jolloin vastatoimet voivat olla turhan voimakkaita.

Vaikka hybridiuhkissa on kyse eri vaikutuskeinojen samanaikaisesta käyttämisestä, yhdistelmäuhkista, näyttää vaaleihin vaikuttaminen nousevan hyvin keskeiseksi hybridivaikuttamisen uhkaksi Euroopassa lähivuosina. On selvää, että demokratian ytimessä oleviin vaaleihin vaikuttamiseen on niin Natossa kuin Euroopan unionissa suhtauduttava vakavasti, ja pystyttävä viestimään, ettei ulkopuolista sekaantumista vaaleihin hyväksytä. Demokratian kannalta on surullista, että Yhdysvalloissa edelleen vallitsee epävarmuus siitä, mitä vuoden 2016 presidentinvaaleissa tapahtui. Syksyn vaalien osalta sekä varautumista että vastatoimia vaikuttamiseen pohditaan muun muassa Yhdysvalloissa (siirryt toiseen palveluun) kuin ei-Natomaa Ruotsissa (siirryt toiseen palveluun). Mikäli voimakasta vaaleihin vaikuttamista ilmenee – sekä Naton uusi linjaus että eurooppalainen solidaarisuus joutuvat pahimmillaan todelliseen testiin.

Suomessa on luonnollisesti seurattava turvallisuuspolitiikan muuttuvaa luonnetta. Hybridivaikuttamiseen ja kyberuhkiin (siirryt toiseen palveluun) varautumisen merkitys kasvaa – myös poliittisten vastatoimien määrittämisen osalta. Hybridiuhkien osalta olemme immuunimpi kuin moni muu länsimaa, etenkin kokonaisturvallisuusmallimme ansiosta. Mutta poliittisesti Suomen on oltava valmis toimimaan päättäväisesti vihamielistä hybridi- ja kybervaikuttamista kohtaan yhteisessä länsimaisessa rintamassa.

Turvallisuuspolitiikassa helteet jatkuvat kesän jälkeenkin.

Jarno Limnéll

Kirjoittaja on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa.