15-vuotias tyttö kaapattiin Sotkamon metsiin, jossa hiisi piilottelee kirkonkelloilta

Hiidenportin kansallispuisto on toiminut piilopaikkana kristinuskolta, virkavallalta ja vainolaisilta. Kansantarinat ovat hiipuva perinne, mutta ihmiset menevät edelleen metsään rauhoittumaan.

Kotimaa
hiisi metsässä jonka silmät kiiluvat GIF Hiidenportti jättiläinen hahmo taruolento
Hiisi on piilottanut aarteensa Sotkamon metsiin.Elisa Kinnunen / Yle

Aurinko nousee Venäjältä ja laskee Ouluun.

Nämä sanat kaikuivat 15-vuotiaan sotkamolaisen tytön päässä, kun hän nappasi kengät ja karkasi piilopirtistä.

Pitkän vihan aikaan 1500-luvun lopulla venäläisillä ja ruotsalaisilla oli rajakiistoja nykyisen Suomen itärajalla. Vainon kohteeksi joutuneet suomalaiset ja osa vainolaisista piilotteli Kainuun metsissä. Kerran vainolaiset kaappasivat sotkamolaisen 15-vuotiaan tytön ja veivät hänet metsään piilopirttiin emännälle piiaksi.

Kansallispuisto ylhäältä päin kuvattuna.
Hiidenportista löytyy Kainuun maastoon epätavallinen rotkovajoama.Lucas Holm / Yle

Tyttö teki pirtissä töitä ja jutteli usein emännän kanssa. Hän suunnitteli pakoa ja kyseli emännältä, missä Oulu sijaitsee. Emäntä kertoi vain, että aurinko nousee Venäjältä ja laskee Ouluun.

Yhtenä kuulaana kevätyönä tyttö karkasi ja lähti kohti auringonlaskua. Hänen matkansa varrelle osui iso ja syvä rotko. Nuoren tytön mielestä pimeydessä ammottava rotko oli pelottava, joten se jäi hänen mieleensä. Lopulta tyttö löysi Sotkamoon ja kertoi, mitä oli tapahtunut.

Kaikki kylän miehet herätettiin samana yönä kostoretkelle. Tyttö osasi neuvoa kyläläiset isolle rotkolle, jolloin kylän miehet löysivät piilopaikan ja polttivat mökin ja sisällä olleet vainolaiset.

– Ja näin Hiidenportin kerrotaan löytyneen, metsähallituksen erikoissuunnittelija Eeva Pulkkinen lopettaa kertomuksen.

Totuus tarinoiden takana

Varmuutta tytön ja tarinan todenperäisyydestä ei ole, mutta kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemen mielestä tarinoissa on usein totuudenpohja.

– Tarina elää kuin juoru. Se lavenee, levenee ja muuntuu.

Nainen on kyykyssä kalliolla.
Eeva Pulkkinen uskoo, että ihmiset etsivät edelleen eräänlaista piilopaikkaa metsistä.Lucas Holm / Yle

Myllyniemen mukaan monen tarinan kehykset ovat kansainvälistä lainaa, mutta tarinoissa on omat erityispiirteet ja paikalliset mausteet, kuten historialliset tapahtumat, geopoliittiset sijainnit ja todelliset ihmiset.

– Kainuun erityisyys on sen loputon erämaa vesistöreitteineen, eläjien köyhyys ja Venäjän raja. Niihin kietoutuvat kainuulaiset ihmiskohtalot ja tarinat.

Painu hiiteen

Jouko Sormunen on kotoisin Sotkamon Tipasojalta. Hän on kuullut lapsuudessaan isovanhemmiltaan paljon tarinoita hiidestä, joka elää Hiidenportilla. Hiiden tarina jatkaa Hiidenportin historiaa vainojen jälkeen.

Suomalaisilla on aina ollut omia kansanuskomuksia, joihin ovat kuuluneet erilaiset metsänjumalat ja henkien palvonta. Pakanamenoja on jatkunut aina 1600-luvulle asti, jolloin kristinusko kiiri myös Kainuuseen.

Sormunen kertoo, että suuri ja mahtava hiisi asui Vuokatinvaaralla, joka oli seudun korkein kohta ja hyvä tähystyspaikka. Ihmiset palvoivat Vuokatinvaaran jättiläistä. Kristinuskon myötä kaikki kuitenkin muuttui, ja Sotkamoon rakennettiin kirkko.

Piirretty hiisi peittää korvansa kirkonkelloilta.
Kristinusko syrjäytti hiiden asemastaan.Elisa Kinnunen / Yle

Kirkonkellojen soitto kaikui vaaralle asti ja se häiritsi hiittä. Hiisi ei halunnut menettää asemaansa, vaan päätti tuhota kirkon. Se viskasi kaksi suurta kivenlohkaretta kirkkoa kohti, mutta ei osunut. Isot kivenlohkareet löytyvät edelleen kirkon läheisyydestä.

Lopulta hiisi myönsi tappionsa ja keräsi karjansa, karhut, sudet, hirvet, ja pakeni. Sormunen jatkaa tarinaa kertomalla, että hiidellä oli aarre, jonka hän otti mukaansa.

Hiisi päätyi Tipasojalle. Siellä hän törmäsi onnekseen ystävällisiin peuranpyytäjiin. He neuvoivat hiittä asettumaan rotkoon, joka nykyisin tunnetaan Hiidenporttina. Kiitokseksi hiisi lahjoitti osan aarteestaan peuranpyytäjille. Pyytäjät piilottivat aarteen Sotkamoon.

– Se aarrehan on nyt löydetty. Sotkamo Silver Oy -hopeakaivos kaivaa parhaillaan sitä maasta, Jouko Sormunen naurahtaa.

Hiisi vei eläimensä rotkoon, minkä takia Hiidenportissa on nykyäänkin laaja eläinlajisto. Aarteensa hiisi piilotti, eikä sitä ole vieläkään löydetty Hiidenportista.

Kuvitettu hiisi takaapäin. Hiisi katsoo kohti rotkoa.
Hiisi löysi itselleen ja aarteelleen hyvän piilopaikan rotkovajoamasta.Elisa Kinnunen / Yle

Peuranpyytäjät lupasivat tulla joka vuosi heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna palvomaan hiittä ja uhraamaan uhrilahjoja.

Palvominen ja pakanamenot jatkuivat aina 1960-luvulle asti, mutta ne ovat muuttuneet vuosien saatossa. Varsinkin nuoret vaelsivat suurina joukkoina ympäri Suomea Hiidenporttiin. Jättiläisen kunniaksi pidettiin tanssiaiset. Juhlimiseen kuului juomista ja joskus tappeluita.

Professori ja tietokirjailija Reijo Heikkinen kertoo, että kieltolain aikaan Hiidenportille mentiin juomaan pirtua ja pontikkaa, sillä virkavalta ei tullut metsään asti. Myös juhannuksena sotkamolaiset juhlivat rotkolla ja heittivät kolikoita kallioihin ja ennustivat niistä.

Katoava perinne

Hiidenportissa pidetään polkujuoksutapahtuma viikonloppuna. Metsähallituksen erikoissuunnittelijan Eeva Pulkkisen mielestä on hassua, että kansallispuistoista ja siellä järjestettävistä tapahtumista on tullut muutamassa vuodessa suosittuja.

– Ihan kuin metsä ja luonto olisi löydetty uudestaan, vaikka aina sitä on menty metsään rauhoittumaan maailman menolta.

Etualalla oksa ja taustalla rotko metsässä.
Rotkovajoaman seinät ovat jyrkät ja jylhät.Lucas Holm / Yle

Hiisi onkin alun perin tarkoittanut pyhää paikkaa esimerkiksi lehtoa, johon on menty rauhoittumaan ja palvomaan tai siellä on vietetty kulttimenoja. Kristinuskon tulon jälkeen hiidestä tuli paha niin paikkana kuin hahmonakin.

Professori ja tietokirjailija Reijo Heikkinen harmittelee, että kansanperinteet ja tarinat ovat häviämässä. Niillä on kuitenkin tärkeä merkitys suomalaisessa kulttuurissa ja historiassa.

Mutta elääkö hiisi edelleen Hiidenportissa?

– Tietenkin voi elää ja kannattaakin varoa, kun rotkolla käy. Usein sanotaankin, että rotkon mustat lammet olisivat hiiden mulkoilevat silmä, Pulkkinen toteaa pilke silmäkulmassaan.

Artikkelia päivitetty 29.7.2018 klo 17.42: Artikkelissa mainittu paikka Tipasjoki muutettu Tipasojaksi.