Lepakkobongaus kehottaa katsomaan yötaivaalle – eläimen voi löytää myös keskellä päivää mökkivintiltään riitelemästä

Paras hetki lepakkohavaintoihin on pian auringonlaskun jälkeen. Päivällä kiehtovan otuksen löytäminen vaatii vähän salapoliisintyötä.

Lepakkobongaus
Lepakko (vesisiippa) puun rungolla.

Lepakoita on koko Suomessa Hangosta Utsjoelle, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka paljon. Päiväsaikaan lepakot ovat piilosilla huilaamassa ja öisin suurimmalla osalla ihmisistä on muuta puuhaa kuin eläinten laskeminen.

Ensi viikonvaihteessa on kuitenkin erityisen hyvä hetki suunnata katseet yötaivaalle, kun Suomen lepakkotieteellinen yhdistys järjestää kansallisen lepakkobongauksen.

Bongauksen idea on havainnoida lepakoita omavalintaisessa paikassa tunnin ajan ja kirjata havainnot lepakko (siirryt toiseen palveluun)-sivustolle. Näin saadaan tietoa Suomen 13 lepakkolajista ja niiden erilaisista elinympäristöistä.

Erityistä asiantuntemusta lepakkobongailuun ei vaadita. Silmämääräiset havainnot riittävät, mutta asiasta enemmän innostunut voi hankkia muutamalla kympillä lepakkodetektorin.

Detektori muuttaa lepakoiden lähettämät kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi, kertoo Ylen aamutv:ssa vieraillut lepakkotutkija, Luonnontieteellisen museon intendentti Thomas Lilley.

– Äänet ovat lähinnä naksutusta. Niiden perusteella voi erottaa lajeja toisistaan. Esimerkiksi pohjanlepakolla on varsin tunnusomainen naksutus.

Paras hetki lepakkohavainnoille on puoli tuntia tai kolme varttia auringonlaskun jälkeen. Silloin lepakot lähtevät ruokailemaan.

Päiväsaikaan lepakoita löytää todennäköisimmin vanhojen puutalojen vinteiltä, linnunpöntöistä tai tikankoloista.

– Esimerkiksi vesisiippa voi vallata linnunpöntön, kun kirjosieppo tai talitiainen on lähtenyt sieltä. Tikankolossa majailee lepakko todennäköisesti silloin, jos sen suuaukolla pörrää kärpäsiä. Vanhoista taloista taas katonrajassa olevat papanan jäljet voivat vinkata lepakoihin.

Yllättäen lepakot voi havaita päiväsaikaan myös äänen perusteella. Ne eivät aina nuku, vaan myös kinastelevat.

– Lepakot tykkäävät olla tiiviissä ryhmissä. Niissä tulee välillä kuitenkin nahinaa, ja siitä kuuluu kirskuvaa ääntä.

Lepakkoa ei helle hirvitä

Voisi luulla, että kuluvan kesän hurjat helteet olisivat tehneet lepakoiden oloista tukalia etenkin paahteisilla ullakoilla. Lepakkotutkija Lilleyn mukaan otukset kuitenkin pitävät lämpimästä. Poikasille se on elämän alkutaipaleella erityisen tärkeää.

– Lepakot ovat myös hyviä etsimään sopivia olosuhteita. Ne vaikka siirtyvät piipunvartta alaspäin, jos tulee turkin kanssa liian kuuma. Ne ovat myös hyviä löytämään juomavettä.

Toisinaan vaikkapa mökkimaisemassa voi vastaan tupsahtaa kotikolostaan eksynyt lepakonpoikanen. Sitä kannattaa Lilleyn mukaan auttaa, mutta ei missään nimessä paljain käsin. Lepakot voivat purra, ja niillä voi olla tarttuvia tauteja.

– Poikaset alkavat helposti seikkailla itsenäisyyshaluissaan, vaikka eivät vielä pärjää. Jos löytää lepakonpoikasen, ja huomaa sen kolon vaikka katonrajassa, niin poikasen voi pistää pesään varovasti paksut nahkahanskat kädessä.

Lilleytä itseään on purrut tutkimuspuuhissa joskus raivotautinen lepakko, mutta siitä selvittiin, koska rokotukset olivat kunnossa.

– Lepakoiden taudeista ei kannata kauheasti olla huolissaan, koska ei niiden kanssa yleensä päädy sellaiseen kontaktiin.