Nuori muusikkopolvi heittää nuotit nurkkaan – Tölöläb ja Elifantree improvisoivat genret sekaisin

Tölöläb ja Elifantree improvisoivat viikossa levyllisen musiikkia Meidän Festivaalin residenssivieraina.

Meidän festivaali (Tuusulanjärven kamarimusiikki)
Meidän Festivaali, Elifantree, Tölöläb
Tölöläbin Saku Mattila ja Elifantreen Anni Elif EgeciogluJaani Lampinen / Yle

Pihapiirin laidalla tönöttää pieni talli. Avonaisesta etuovesta karkaa musiikkia, joka leikittelee vieressä avautuvalla postikorttimaisemalla. Pellon takana levittäytyvä mäntymetsä näyttäytyy uudella tavalla, kun elektroniikalla väritetyt akustiset sävelet saavat hetkeksi itämaisia sävyjä.

Kappaleella ei ole nimeä, sillä se syntyy parasta aikaa improvisoimalla. Asialla ovat omaperäisistä soundeistaan ja ideoistaan tunnetut Tölöläb ja Elifantree. Yhtyeet työskentelevät Meidän Festivaalin kutsuvieraina.

Viikon aikana on tarkoitus tehdä levyllinen musiikkia, jota kuullaan myös viulisti Pekka Kuusiston johtaman festivaalin päätöskonsertissa. Materiaalia riittää, sillä heti ensimmäisenä päivänä tallennusnappia pidettiin pohjassa kaksi ja puoli tuntia.

Järvenpään Kallio-Kuninkalan maalaismaisemilla on seuraavan sukupolven huippumuusikoille voimaannuttava vaikutus.

– Täällä on äärettömän inspiroiva energia. Rauha, kun koko muu maailma jää taakse: me olemme täällä nyt, Tölöläbin oboisti Saku Mattila kuvailee tunnetilaa.

Meidän Festivaali, Elifantree, Tölöläb
Turkka Inkilä (vas.), Olavi Louhivuori, Anni Elif Egecioglu, Pauli Lyytinen ja Saku Mattila.Jaani Lampinen / Yle

Taiteentekijät Eero Järnefeltistä Jean Sibeliukseen viihtyivät Tuusulanjärven alueella jo 1900-luvun alussa. Sibeliuksen Ainola ja Juhani Ahon Ahola ovat kilometrin päässä residenssitallista.

– Lempeä ilmapiiri vie musiikin jonnekin muualle. Yleisöllekin pystyy välittämään tunnetta paremmin, Egecioglu sanoo.

– Tällaista lisää, Mattila komppaa.

Improvisaation paluu

Improvisaatio on heittäytymiskykyä vaativa taitolaji, jota edes kaikki huippumuusikot eivät kunnolla hallitse. Kun musiikki syntyy soittohetkellä, vain mielikuvitus on rajana.

Tölöläb on tuonut muutamassa vuodessa improvisoidun musiikin perinteisistä konserttisaleista raitiovaunuihin saakka (Aamulehti) (siirryt toiseen palveluun). Akustisia soittimia säestää väsymätön elektroniikka, eikä kokonaisuutta voi lokeroida yksittäisen musiikkigenren alle. Shakuhachi-huilisti Turkka Inkilällä, klarinetisti Taavi Oramolla, fagotisti Antti Salovaaralla ja oboisti Saku Mattilalla on klassisen musiikin koulutus.

Koko taidemusiikin kenttä on Mattilan mukaan avautunut viime vuosien aikana. Nuorilla muusikoilla riittää kokeilunhalua.

– On alettu tehdä genrerajoja ylittävää musiikkia, ja improvisaatio on palannut entistä vahvempana klassiseen musiikkiin, Mattila toteaa.

Esimerkiksi 1600-luvun barokkimusiikissa improvisoidut korukuviot ovat olennainen osa kokonaisuutta. Myöhemmin tavaksi tuli kirjoittaa kaikki soitettavat sävelet nuottipaperille. Improvisaation uusi tuleminen näkyy jo muun muassa klassisen musiikin opetuksessa.

Marginaalista on vaikea nousta valtavirtaan, mutta Tölöläbin ja sen kaltaisten yhtyeiden avarakatseisuus antaa esimerkkiä tuleville muusikkopolville.

– Tuskin tämä on se, mitä kaikki klassiset muusikot tulevat tekemään. Silti jollain tavalla on ruvettu ajattelemaan, että klassisen musiikin kielellä voidaan kommunikoida muidenkin kanssa, vaikka muilla se sanasto olisi vähän erilainen.

Meidän Festivaali, Elifantree, Tölöläb
Video: Tölöläbin ja Elifantreen improvisaatioita kuullaan myös Esa-Pekka Salosen 60-vuotisjuhlien synttäriklubilla Kansallisoopperan Alminsalin lämpiössä elokuussa.

"Kokeellinen musiikki on uusi normaali"

Tölöläbin ja Elifantreen yhteistyö alkoi lokakuussa G Livelab -klubilla Helsingissä. Soittajille yhteiskeikka oli järisyttävä kokemus. Jos Tölöläbin juuret ovat klassisessa musiikissa, Elifantreen taustalla lainehtivat jazzin syvät vedet.

– Tärkeintä on kommunikoida genrestä riippumatta. Meidän on ikään kuin riisuttava itsemme, kun kaksi maailmaa kohtaavat. On pakko olla läsnä, Elifantreen laulaja Anni Elif Egecioglu toteaa.

Meidän Festivaali, Elifantree, Tölöläb
Session jälkeen kuunnellaan, mitä tuli tehtyä. Anni Elif Egecioglu, Pauli Lyytinen, Olavi Louhivuori ja Saku Mattila.Jaani Lampinen / Yle

Egecioglun bändikavereita ovat jazzin puolelta tunnetut muusikot, saksofonisti Pauli Lyytinen ja rumpali Olavi Louhivuori. Ajan myötä yhtyeen ilmaisu on alkanut flirttailla valtavirtamusiikin kanssa, mutta improvisaatio on yhä bändille leimallista ja soundi persoonallinen.

Tai ehkä kokeellinen ilmaisu on uusi normaali, kuten Mattila ja Egecioglu toteavat yhteen ääneen.

– Sellaiselle on paljon klubeja, festivaaleja ja konserttisarjoja, Suomessa pitkään vaikuttanut ruotsalais-turkkilainen Egecioglu sanoo.

Lääkärillä on selkeä tehtävä, entä muusikolla?

Samalla, kun Tölöläb ja Elifantree riemuitsevat mahdollisuudesta tehdä taidetta, heidän on yhä uudestaan perusteltava merkitystään – ainakin itselleen. Kokeellinen musiikki viihtyy toistaiseksi marginaalissa, eikä yleisöä ole aina jonoksi asti.

– Lääkärin tarkoitus on muusikkoon verrattuna selkeä. Silti jollain tavalla näen oman ja muiden muusikoiden olemassaolon hyvin tärkeänä, Mattila pohtii.

Viikon yhteistyö Elifantreen kanssa vie muusikkouden ytimeen, hän toteaa.

– Koen, että se on äärimmäisen merkittävää riippumatta siitä, kuunnellaanko musiikkiamme tai tykkääkö siitä kukaan.

Residenssissä syntyy musiikkia enemmän kuin levylle mahtuu. Kaikkea ei siis pääse kuuntelemaan, vaikka haluaisi. Jotkut sävelet heräävät hetkeksi henkiin vain kadotakseen takaisin ikuisuuteen.

Se on tälle muusikkopolvelle ihan ok.

Meidän Festivaali, Elifantree, Tölöläb
Video: Improvisaatiota käytetään yhä useammin työkaluna musiikin tekemisessä.