Tilastot ovat täynnä tunnin viikossa töitä tekeviä valetyöllisiä ja 5 muuta väitettä – voiko työllisyystilastoihin luottaa?

Tilastojen mukaan työllisyys kasvaa kohisten, mutta moni epäilee tilastojen johtavan harhaan.

työllisyys
Työvoimatoimiston lomake.
Marja Väänänen / Yle

Tilastokeskus julkistaa kerran kuukaudessa työvoimatutkimuksen (siirryt toiseen palveluun), joka kuvaa työllisyyden kehitystä Suomessa. Viime vuoden aikana työllisyysluvut ovat näyttäneet hyviltä, mutta monet ovat epäilleet tilastojen paikkansapitävyyttä.

Sekä Tilastokeskus että työvoimatutkimuksesta uutisoivat mediat ovat saaneet tilastojen julkistusten yhteydessä yhteydenottoja kansalaisilta, jotka syyttävät sekä viranomaisia että mediaa työllisyystilanteen vääristelystä ja hallituksen propagandakoneena toimimisesta.

Esimerkiksi Ylen uutinen viimeisimmästä työvoimatutkimuksesta keräsi peräänsä pitkän liudan kommentteja, joissa tilastot kyseenalaistetaan.

Julkisuudessa tilastoja on arvostellut Työttömien Keskusjärjestö, joka torstaina julkaisemassaan tiedotteessa (siirryt toiseen palveluun) vaati ”todellisuutta vastaavien tietojen käyttöä”.

Selvitimme, mihin väitteet vääristelystä perustuvat.

Väite 1: "Suurin osa uusista työpaikoista on osa-aikaisia pätkätöitä, joilla ei tule toimeen."

Suurin osa työllisyyskasvusta verrattuna vuoden takaiseen on tullut kokoaikaisista työpaikoista, ei osa-aikaisista.

Käsitys osa-aikaisten töiden lisääntymisestä voi perustua vanhoihin tietoihin. Osa-aikaisten työpaikkojen määrä kasvoi vauhdikkaasti taloustilanteen piristyessä pitkän taantuman jälkeen, mutta nyt kasvu on tullut nimenomaan kokoaikaisista työpaikoista.

Tilastografiikka työllistyneistä.
Yle Uutisgrafiikka

Hämmennystä on herättänyt myös työtuntien määrän tilastointi.

Välillä työllisyys on näyttänyt kasvavan, vaikka työtunnit eivät ole lisääntyneet.

Viimeisimmän työvoimatutkimuksen mukaan tehdyt työtunnit ovat kuitenkin lisääntyneet edelliseen vuoteen verrattuna. Tehdyissä työtunneissa on usein paljon vaihtelua, joka selittyy esimerkiksi lomapäivien sijoittumisella eri tavoin eri vuosina.

Kaikista palkansaajista selvästi suurin osa on edelleen kokopäivätyössä. Osa-aikaisessa työssä on noin 13 prosenttia palkansaajista.

Osa-aikaisen työn kasvu ei ole ollut huimaa. Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2000 hieman alle 12 prosenttia palkansaajista teki osa-aikatyötä.

Väite 2: "Tilastot ovat täynnä valetyöllisiä."

Monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että työvoimatutkimuksessa työlliseksi pääsee jo tunnin verran töitä viikossa tekemällä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tilastot pullistelisivat tunnin verran töitä tekeviä valetyöllisiä. Tilastokeskuksen aktuaari Ulla Hannula kertoo, että työvoimatutkimuksessa selvitetään myös tehtyjen työtuntien määrää.

– Niiden työllisten määrä, jotka tekevät esimerkiksi 1-2 tuntia viikossa töitä, on niin pieni, että sillä ei ole käytännössä merkitystä työllisten kokonaismäärässä, Hannula sanoo.

Erikoiselta kuulostava rajaus tunnin työskentelystä perustuu siihen, että lukuja on pystyttävä vertaamaan muiden maiden työllisyyslukuihin.

Määritelmä tunnin työstä perustuu kansainvälisen YK:n työjärjestö ILO:n sopimuksiin, joihin myös muiden EU-maiden työvoimatutkimukset perustuvat.

Riittävän toimeentulon määrittely yhtenäisesti eri maiden välillä olisi monesta syystä vaikeaa, minkä takia yhteiseksi työllisyyden mittariksi on sovittu työn tekeminen ja rajaus yhdestä tunnista viikossa.

Väite 3: "Hallitus kaunistelee tilastoja aktiivimallilla."

Työttömien Keskusjärjestön mukaan hallituksen vuoden alussa käyttöön ottama työttömyysturvan aktiivimalli ”tuottaa tilastollista harhaa”.

Samaan kiinnitti huomiota myös asuntorahoitukseen erikoistunut Suomen Hypoteekkiyhdistys, joka ennakoi vuoden alussa, että aktiivimalli saattaisi kaunistella työttömyystilastoja tuomalla tilastoihin aktiivimallin vaatimukset täyttäviä työllisiä, jotka työskentelevät vain muutamia tunteja viikossa.

Aktiivimalli edellyttää työtöntä tekemään kolmen kuukauden tarkastelujaksolla joko 18 tuntia töitä, ansaitsemaan omalla yritystoiminnalla tai osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin. Jos vaatimus aktiivisuudesta ei täyty, leikataan työttömän työttömyysturvaa.

Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikön Janne Huovarin mukaan aktiivimallin vaikutusta on hankala täsmällisesti arvioida, mutta ainakaan pelot lyhyiden työsuhteiden kasvusta eivät näytä toteutuneen.

– Sitä on vaikea sanoa ilman kunnollista tutkimusta, mutta näyttäisi siltä, että ainakin näiden lyhyiden työsuhteiden osuus on jäänyt hyvin pieneksi. Samaan aikaan kun työllisyys on kasvanut, ovat myös työtunnit kasvaneet, Huovari sanoo.

Työllistymistä edistävissä palveluissa olevia taas ei työvoimatutkimuksessa lasketa työllisiksi. Työllisiksi ei lasketa myöskään ilman palkkaa esimerkiksi harjoittelijana töitä tekeviä.

Väite 4: "Tilastoissa on jatkuvasti toisistaan poikkeavia lukuja."

Työttömyysluvuista julkaistaan säännöllisesti kahta eri tilastoa, joiden luvut poikkeavat toisistaan.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö julkistaa työnvälitystilastoa, jossa työttömiksi katsotaan TE-toimistossa työnhakijoiksi rekisteröityneet pääsääntöisesti työttömät henkilöt.

Ministeriön arviot työttömien määrästä ovat olleet korkeammat kuin Tilastokeskuksen julkistamat määrät.

Tämä johtuu tilastojen erilaisista määritelmistä työttömille. Tilastokeskuksen työttömyysluvuista passiiviset työnhakijat tippuvat pois, sillä työttömiksi katsotaan ne, jotka ovat työtä vailla, ovat valmiita ottamaan töitä vastaan ja ovat hakeneet töitä neljän viime viikon aikana.

Erilaiset tilastot aiheuttavat usein hämmennystä. Tilastokeskuksen aktuaarin Ulla Hannulan mukaan esimerkiksi tilastoja arvostelleen Työttömien Keskusjärjestön tiedotteessa (siirryt toiseen palveluun) sotketaan selvästi kahden erilaisen tilaston käsitteitä keskenään.

Lue lisää tilastojen erosta tästä:

Ihmetteletkö miksi eri työttömyystilastoissa on jatkuvasti toisistaan poikkeavat luvut? – Näillä tiedoilla asia selittyy

Väite 5: "Työllisyys kasvaa vain pääkaupunkiseudulla."

Nopeinta työllisyyskasvu on ollut suurissa kaupungeissa ja absoluuttisesti uusia työpaikkoja on eniten Uudellamaalla, mutta työllisyyskasvu on hyödyttänyt koko Suomea.

Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari sanoo, että työllisyysasteen paranemiseen kaikissa maakunnissa on kaksi syytä.

– Heikoimpien maakuntien tilanne on parantunut osaksi sen takia, että sieltä on muuttoliikkeen takia väki vähentynyt ja työllisyystilanne sitä kautta parempi. Sen lisäksi tämä työllisyyskasvu on näkynyt parin viime vuoden aikana positiivisesti ympäri koko maata, Huovari sanoo.

Tilastografiikka työllisyystavoitten toteutumisesta maakunnissa.
Yle Uutisgrafiikka

Hallituksen tavoitteleman 72 prosentin työllisyysasteen ylittää jo kuusi maakuntaa. Huonoin työllisyystilanne on Kainuussa siitä huolimatta, että työllisyys on parantunut myös siellä.

Väite 6: "Haastattelututkimus on epäluotettava."

Työvoimatutkimus tehdään haastattelemalla noin 12 000 ihmistä joka kuukausi.

Kyseessä on niin kutsuttu otostutkimus, mikä tarkoittaa sitä, että haastateltavien joukko muodostaa eräänlaisen pienoiskuvan koko Suomen 15–74-vuotiaiden toiminnasta.

Haastatteluiden ja otostutkimuksen käytössä ei ole itsessään mitään poikkeuksellista, hämäräperäistä tai epäluotettavaa.

Työvoiman tilastointiin otostutkimuksia käytettiin Yhdysvalloissa jo 1930-luvulla, kun hallitus kaipasi nopeasti tietoja työvoimasta ja työttömyydestä, kirjoittaa (siirryt toiseen palveluun) Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Vesa Kuusela.

Suomessakin työvoimatutkimukset aloitettiin jo vuonna 1958, ja menetelmät ovat vuosien saatossa kehittyneet jatkuvasti tarkemmiksi.

Tilastokeskuksen aktuaari Ulla Hannula sanoo, että työllisyydestä ei ole mahdollista saada yhtä nopeaa ja kattavaa kuvaa ilman työvoimatutkimusta ja sen haastatteluja.

– Työvoimatutkimus antaa aika monipuolisen kuvan työmarkkinoista ja koko työikäisestä väestöstä. Työllisyydestä ei voi saada näin nopeasti tietoja mistään muualta.

Miksi työllisyystilastot epäilyttävät?

Tilastokeskuksen työntekijät korostavat lukujen luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että työllisyyslukuja mitataan samoilla menetelmillä hallituksesta riippumatta.

Työllisyyslukujen tulkinta on kuitenkin poliitikassa jatkuvan kiistelyn aiheena.

Kärjistäen voisi sanoa, että hallitus ottaa mielellään kaiken kunnian hallituskauden aikana syntyneistä työpaikoista, ja oppositio puolestaan arvelee työpaikkojen syntyneen lähinnä hallituksesta huolimatta.

Esimerkiksi keskustan Matti Vanhanen hehkutti viimeisimpiä työllisyyslukuja Twitterissä viittaamalla hallituksen toimiin.

Oppositiosta taas esimerkiksi vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto huomautti, että EKP:n elvytysohjelma ja kansainvälinen taloustilanne on vaikuttanut Suomen talouteen.

Asiantuntijoiden mukaan suurin syy työllisyystilanteen paranemiseen on maailmantalouden vahva veto ja suotuisa suhdannetilanne, mutta myös hallituksen toimilla ja erityisesti kilpailukykysopimuksella arvioidaan olevan jonkin verran vaikutusta.

Harjoitetun talouspolitiikan järkevyydestä ja sen vaikutusten merkittävyydestä myös asiantuntijat ovat kuitenkin keskenään erimielisiä.

Monia tilastoja epäileviä saattaa häiritä myös kokemus siitä, että hallituspuolueiden poliitikot työllisyysasteesta riemuitessaan unohtavat työttömät.

Työllisyyskasvusta huolimatta totta on myös se, että Suomessa on edelleen valtava määrä työttömiä. Tilastokeskuksen mukaan työttömiä on noin 200 000 ja työ- ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan noin 270 000.

On syytä muistaa myös se, että hallituksen tavoittelema 72 prosentin työllisyysaste on muihin Pohjoismaihin verrattuna edelleen hyvin vaatimaton.

Työllisyyden kasvu ei itsessään kuitenkaan ole kiistanalainen kysymys.

*Lue myös: *

Analyysi: Työllisten määrä kasvaa Suomessa räjähdysmäisesti, mutta työttömyys vähenee hitaammin – Sipilän hallituksen “työllisyysihmettä” selittää tyypillinen talouden nousukauden ilmiö