Konkaritaloustieteilijöiden vuosikymmeniä vanha ennuste tämän päivän Suomesta osuu lähes nappiin

Pentti Vartian ja Pekka Ylä-Anttilan 90-luvun alussa kirjoittamassa kirjassa arvattiin euron kompastelut ja uumoiltiin kauppasotaa.

Makrotalous ja talouspolitiikka
Grafiikka
Johanna Aulén / Yle

Taloustieteilijät Pentti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila kirjoittivat vuonna 1992 kirjan Kansantalous 2017. Kirja pyrki ennakoimaan Suomen vahvuuksia ja heikkouksia 25 vuoden aikajänteellä kansantalouden näkökulmasta.

Kun kirja kirjoitettiin, Suomi oli syöksymässä laman syvimpään kurimukseen ja Eurooppaa ravisteli Itä-Euroopan rimpuilu irti kommunismista.

Kirjoittajien ansioksi on luettava, että kirjan arviot näyttävät osuneen varsin hyvin kohdalleen. Kirjan viimeisen luvun tiiviit ennustukset Suomen talouden ja yhteiskunnan isoista linjoista näyttävät valtaosin toteutuneen. Oikeaan on osuttu myös monissa Suomea laajemmissa arvioissa.

Tähän juttuun on poimittu kirjasta vain muutama teema, joista keskusteltiin kirjoittajien kanssa. Vartia ja Ylä-Anttila ovat kumpikin olleet jo hyvän tovin eläkkeellä, mutta tutkijan utelias luonne ei ole kulunut heistä mihinkään.

Eurojärjestelmän valuvika

Kirjaa kirjoitettaessa Suomessa vasta aloiteltiin laajempaa keskustelua liittymisestä Euroopan unioniin ja edelleen euroon eli Euroopan rahaliittoon (EMU). Kirjoittajat näkivät, että etenkin euroon liittyminen tuo mukanaan sopeutumisvaikeuksia.

– Jo silloin tiedettiin, että maat olivat rakenteiltaan hyvin erilaisia. Valuuttakurssipolitiikan [rahan arvon alentemisen tai nostamisen] menettäminen tiesi vaikeuksia Suomelle ja monelle muulle maalle. Tästä syystä Pohjoismaat päätyivät erilaisiin ratkaisuihin. Hyödyt ja haitat arvioitiin eri tavoin eri maissa, Pekka Ylä-Anttila kertoo.

Nykyinen euromaiden ahdinko voi Ylä-Anttilan mielestä johtaa siihen, että rahaliitosta voi pidemmällä aikavälillä erota joitakin maita. Ehkä Suomi olisi pärjännyt EMUn ulkopuolellakin, mutta omat harminsa siitäkin olisi ollut pienelle maalle, hän miettii.

Pentti Vartia muistuttaa, että ylipäätään rahaliittoon mentiin mukaan paljon enemmän poliittisista kuin taloudellisista syistä.

– Me halusimme siirtyä Euroopan ytimeen tai lähemmäksi sitä. Rahaliiton jäsenyys merkitsi siinä voimakkaampaa sidettä Eurooppaan. Olin silloin ja olen vielä nytkin sitä mieltä, että rahaliittoon meneminen on hyvä ratkaisu. Vaikeuksia on ollut, mutta olemme hiljalleen oppineet, mitä eurossa oleminen tarkoittaa.

Teollisuuden murros ja kauppasota

Kirjassa nähtiin myös varsin hyvin Suomen teollisuuden edessä oleva murros. Nokian parhaat vuodet olivat vasta tulollaan, mutta informaatioteknologian kirjoittajat nostivat yhdeksi tulevaisuuden kasvualaksi silloisten metsän ja metallin rinnalla.

– Nykyistä selluteollisuuden nousua emme kyllä osanneet aavistaa. Ei siinä ollut visiota siitä, että Suomessa tehtäisiin nyt sellua ja vessapaperia kiinalaisille, Ylä-Anttila myöntää.

Pekka Ylä-Anttila.
Pekka Ylä-Anttila kotipihallaan.Jouni Immonen / Yle

Ehkä vähän hämmentävästi kirjassa arvioitiin myös se, että Eurooppa ja Yhdysvallat voivat joutua kauppasotaan keskenään. Pekka Ylä-Anttilan mukaan siinä oletuksessa oli pohjana se, että usein erilaisten kaupanesteiden purkamiseen liittyy myös ajanjakso, jolloin mennään takapakkia.

Yhdysvalloilla on ollut taipumusta protektionistiseen talouspolitiikkaan, joten kauppasodankin mahdollisuus haluttiin ottaa mukaan uhkana, jos asiat alkavat mennä kunnolla pieleen.

Nykyistä Yhdysvaltain ja Euroopan unionin kauppasodan uhkaa Ylä-Anttila kommentoi toteamalla, että presidentti Donald Trump ei ilmeisesti ole suorittanut edes taloustieteen peruskurssia, koska on lähtenyt nykyiselle protektionistiselle tielle kauppapolitiikassa.

Jäykät työmarkkinat ulos, joustavat sisään

Raskaan teollisuuden murrosta sivuten Vartia ja Ylä-Anttila ennakoivat oikein myös sen, että työmarkkinakeskusjärjestöjen valta työmarkkinoilla alkaa hiljalleen murentua ja siirrytään lähemmäs paikallista sopimista.

Viimeisin työehtosopimuskierros käytiin liittotasolla, vaikka palkkojen korotukset käytännössä sidottiinkin isojen vientialan liittojen sopimalle tasolle. Iso osa palkankorotusten kohdentamisesta jäi kuitenkin sovittavaksi yritystasolla paikallisesti.

– Jos vientihinnat eivät nouse, mutta palkat nousevat, niin se ei toimi. Nyt on päästy siihen, että ”sama palkka kaikille koko ajan” -periaate on alkanut joustaa. Se on oikein ja menee hyvään suuntaan. Tämä ei merkitse sitä, että työntekijöitä sorrettaisiin. Tässä on kysymys sopeutumisesta suurempaan muutokseen maailmantaloudessa, Pentti Vartia sanoo.

– Näimme kuitenkin samalla Pohjoismaisen sopimisen mallin vahvuudet, kun tietyistä asioista sovitaan laajasti eikä kuluteta aikaa liittotason riitelyyn. Ajattelimme, että tämä joustavuuden lisääntyminen tapahtuisi tämän pohjoismaisen konsensusmallin sisällä, Ylä-Anttila täydentää.

Vartian ja Ylä-Anttilan näkemyksiä paikallisesta sopimisesta ja palkkajoustoista on toki luettava ottaen huomioon kummankin pitkäaikainen työnantaja eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. Vartia oli Etlan toimitusjohtaja 1983 - 2005 ja Ylä-Anttila jäi pitkän uran jälkeen eläkkeelle tutkimusjohtajan tehtävästä vuonna 2013.

Yksityinen raha mukaan terveydenhuoltoon

Kolmas iso teema, joka kirjassa ennakoitiin ainakin ensiaskelten osalta, on yksityisen sektorin tunkeutuminen osaksi terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja.

”Laajentaminen ja palveluiden kattavuuden lisääminen julkisen toiminnan ohjenuorana on väistämättä ohi. Julkisen sektorin ei tarvitse tuottaa kaikkia palveluja itse; osa voidaan siirtää yksityiselle sektorille ja silti säilyttää kontrolli julkisella sektorilla.”, kirjassa kirjoitetaan.

– Tässä oli lähtökohtana tosiasia, että Suomen väestö vanhenee. Pohdimme, että hyvinvointivaltion sijasta olisi parempi puhua hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa olisivat mukana sekä valtio että yksityinen sektori. Toisaalta näimme kehityksen, jossa kansainväliset yritykset pyrkivät sosiaali- ja terveysalan markkinoille. Ruotsissa niin oli jo tapahtunut, Pekka Ylä-Anttila muistelee.

Pentti Vartian mukaan visiossa oli ajatuksena valtion rooli paljon resursseja vaativan toiminnan alkuunpanijana ja luojana. Myöhemmin kun toiminta vakiintuu, mukaan voi tulla yksityisiä toimijoita.

Pentti Vartia
Pentti Vartia kesäasuntonsa pihalla.

– Valtion pitää olla aloitteellinen ja tehdä jotain uutta ja sellaista, mitä muut eivät pysty tekemään. Ei valtion toimesta kannata katuja lakaista loppumattomiin, Pentti Vartia kärjistää.

Kansantalous 2017 -kirja oli aikoinaan kurssikirjana muutamissa yliopistoissa perustason opinnoissa. Lisäksi kirjan kolmas versio, Kansantalous 2028 sai Suomen Ekonomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Tuolloin palkinto tunnettiin vielä nimellä Pro Oeconomia.

Ennustamisen mallia Hollannista

Kun kirjoittajilta lopuksi kysyy, onko tällaisille pitkän ajanjakson kattavilla ennustekirjoille edelleenkin tarve, vastaus kuuluu kuin yhdestä suusta: Kyllä on!

– Pitkän aikavälin tutkimuksia ja raportteja tarvitaan edelleen. Ei pelkästään taloudesta, vaan muistakin tärkeistä teemoista, kuten ilmaston lämpenemisen ja väestön kasvun vaikutuksista meillä ja muualla, Pentti Vartia toteaa.

Vartia muistuttaa, että näitä pitkän aikavälin selvityksiä tarvitaan poliittisen päätöksenteon pohjaksi ja sitä edeltävän keskustelun sytykkeeksi. Eikä tämä koske vain päättäjiä, vaan koko kansaa.

Selvitysten arvoa päätöksenteon tukena aivan tavallisen kansalaisen näkökulmasta korostaa myös Pekka Ylä-Anttila.

– Selvitykset ovat minusta aivan välttämättömiä. Jokainen poliittinen puolue voi esittää niistä näkemyksensä ja niistä voidaan sitten keskustella ja valita, kuten demokratiaan kuuluu. Esimerkiksi Alankomaissa on ollut tapana, että julkaistaan pitkän aikavälin arvioita, joihin poliittiset puolueet ottavat kantaa vaalien yhteydessä. Näin äänestäjille tarjotaan mahdollisuus valita myös näiden tulevaisuusnäkemysten välillä, Ylä-Anttila kertoo.

Kumpikin korostaa lisäksi sitä, että moni nykyisin niin polttava asia kaipaa paljon pidempää aikajännettä tutkintaansa kuin vain 25 vuotta.

Eläkeratkaisuja pitää tutkailla vähintään 50 vuoden päähän, mieluummin vieläkin pidemmälle. Kun mietitään ilmastonmuutoksen seurauksien ennakointia, aikajänne on syytä asettaa sataan vuoteen.

Ei uutta kirjaa luvassa – vielä

Pentti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila eivät tällä hetkellä suunnittele kirjastaan neljättä päivitystä. Ylä-Anttilan kertoo, että siitä oli vähän puhetta vuosi sitten, mutta työhön ei kuitenkaan ryhdytty.

Kumpikin kuitenkin toivoo, että vastaavia kansantaloutta tulevaisuuteen peilaavia raportteja tehtäisiin säännöllisesti.

Ehkä entinen työnantaja Etla ja Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitra voisivat ottaa tehtävästä kopin. Sitra tuki myös Kansantalous 2017 -kirjan kirjoittamista.

Tutustu Vartian ja Ylä-Anttilan kirjoihin:

Kansantalous 2017 (siirryt toiseen palveluun)

Kansantalous 2021 (siirryt toiseen palveluun)

Kansantalous 2028 (siirryt toiseen palveluun)