Kaupungin kattojen ylle syntyi rehevä parvekepuutarha – "Tämä on minun paratiisini"

Pitta Innas toteutti vuosien unelmansa. Tampereen keskustassa nuuskitaan nyt kukkia ja kerätään satoa. Uudenlainen kaupunkiviljeleminen on tullut jäädäkseen, sanoo tutkija Krista Willman.

Parvekepuutarha
Puutarhakeidas keskellä kaupunkia
Puutarhakeidas keskellä kaupunkia

Jos ei paremmin tietäisi, kuvittelisi astuvansa puutarhaan. Vihreys pursuaa joka suunnalta, kukat kukkivat, kimalaiset pörisevät, mansikat ja tomaatit keräävät auringosta makeutta ja kurpitsat pötköttelevät ruukuissaan. Vähän matkan päässä siintävät kirkontorni ja Näsinneula sekä alhaalta kadulta kaikuva työmaan pärinä kuitenkin kavaltavat, että ollaan Tampereen ydinkeskustassa.

Kahdeksannen kerroksen aurinkoisella länsiparvekkeella häärii onnellinen nainen.

– Tämä on minun paratiisini. Sijainti on viljelemistä ajatellen ihan ainutlaatuinen. Tuntuisi pöljältä, jos näin ihanteellisiin olosuhteisiin ei laittaisi mitään kasvamaan, Pitta Innas sanoo ja nyppää pari kuihtunutta kukkaa lähimmästä pensaasta.

Tämän rönsyilevän keitaan luoja ei selvästi ole niitä ihmisiä, joille riittää parvekkeelle pari penkkiä ja pöytä.

– Mitä sellaisella parvekkeella katselisi ja hoitaisi? Niitä kahta penkkiäkö, niistäkö vaan pyyhkisi pölyjä, Innas nauraa.

Pitta Innas parvekkeellaan
Pitta Innas on puutarhalehtien, -kirjojen ja -ohjelmien suurkuluttaja.Jussi Mansikka / Yle

Kesäkukkien tuoksua ja hyötykasveja ruokapöytään

Pitta Innas toteuttaa unelmaansa kaupunkikeitaasta nyt toista kesää. Sitä ennen hän ehti vuosia olla puutarhatietouden kovan luokan sekakäyttäjä. Sekä kotimaiset että maailmalla julkaistut lehdet, kirjat ja tv-ohjelmat ovat tuttuja.

Pari vuotta sitten kaikki hartaasti hankittu tieto pääsi vihdoin käyttöön. Omasta kotitalosta vapautui asunto, jonka suuri kattoparveke oli vastaus kaikkiin Innaksen unelmiin.

Tuntuisi pöljältä, jos näin ihanteellisiin olosuhteisiin ei laittaisi mitään kasvamaan.

Pitta Innas

Tuhat litraa multaa ja lukemattomia kylvöön, esikasvatukseen, koulimiseen ja istuttamiseen käytettyjä tunteja myöhemmin Tampereen keskustaan oli syntynyt upea puutarha. Sen toisesta päästä kerätään hyötykasvisatoa ruokapöytään ja toisessa päässä istuskellaan varjon alla kesäkukkien tuoksussa.

– Hyasinttipapusta olen erityisen ylpeä, se on tänä vuonna lähtenyt hyvin. Olen koettanut hakea parvekkeen tähän päätyyn tuoksua ja vihreyttä.

– Usein istun tässä nauttimassa, kun koristetupakka alkaa levittää ihanaa tuoksuaan illan jäähtyessä, Innas kertoo auringonkeltaisella sohvalla istuen.

Tomaatteja kypsymässä
Tomaatit olivat Pitta Innaksen kaupunkiviljelyinnon alkusysäys.Jussi Mansikka / Yle

Kesäkukkien joukossa on yrttejä. Ne toimivat kirva-ansana ja pysäyttävät kutsumattomien vihreiden vieraiden matkan ennen varsinaisia viljelmiä. Muita siivekkäitä ei ole tarvinnut liiemmin hätyytellä, vaikka esimerkiksi musta- ja punaherukan kuvittelisi olevan kaupunkilinnuille harvinaisen houkutteleva herkku.

– Tässä on välillä käynyt muutama lokki huutamassa, ja naapurikatolla pesii tiira. Linnunpelätinhommiin ei ole tarvinnut ryhtyä. On meillä muovinen pelotinpöllö, mutta siihen lokit oppivat viime vuonna viikossa, Pitta Innas sanoo ja lisää, että pikkulinnut olisivat kyllä tervetulleita toukkajahtiin.

Ei rahan takia

Helteinen kesä on kulunut kasteluhommissa, mutta muuten parvekepuutarha ei keskikesällä vie puutarhurilta kuin tunnin silloin, toisen tällöin. Suurin työ on tehty keväällä, ja nyt kahdeksannessa kerroksessa nautitaan kukista ja odotellaan satoa.

Salaattia, tomaatteja, chilejä, kurkkuja, kurpitsoita ja marjoja pursuava parveke vaikuttaa vierailijan silmissä vaativankin kokin loputtomalta aarreaitalta, mutta ajatus omavaraisuudesta saa Pitta Innaksen nauramaan.

– Juuri vitsailin ystävälle, että tämähän on kaikkien niiden puutarhaan uponneiden satasten jälkeen melkein säästöä. Yhden kurpitsan ja muutaman satsin papuja olen tänä vuonna tuosta ottanut, ja vähän salaattia. Kyllä kaupassa pitää yhä käydä, eikä se haittaa yhtään.

Rehevä parvekepuutarha ja näkymä Näsinneulalle
Pitta Innaksen parvekepuutarha on paratiisi aivan kaupungin ydinkeskustassa. Tältä näyttää parvekkeen hyötykasvipääty kesäkukkien keskeltä oleskelupäädystä katsottuna.Jussi Mansikka / Yle

Tänä vuonna sato-odotukset ovat kuitenkin reippaasti viime kesää korkeammalla.

– Papuja tulee hyvin, ja tomaattejakin on aika läjä kypsymässä. Käyn kokeilemassa niitä joka päivä. Viime vuonna kaikki kurkut kuolivat kylmässä ja kosteassa, mutta nyt haaveilen että saisin neljä.

Mikään ei voita sitä kun ensimmäistä kertaa bongaat kypsyneen tomaatin tai tuoreen kesäkurpitsan ja saat poimia sen.

Pitta Innas

Moni pyörittelee silmiään Innaksen vaatimattomista haaveista kuullessaan. Parvekepuutarhan tuottoa ei kuitenkaan lasketa rahassa.

– Neljä kurkkua ei tietenkään ole paljon, mutta ne ovat itse kasvatettuja ja tekevät onnelliseksi. Tässä ei ole kyse rahasta, vaan tämä on harrastus. Mikään ei voita sitä kun ensimmäistä kertaa bongaat kypsyneen tomaatin tai tuoreen kesäkurpitsan ja saat poimia sen.

Urbaani viljelijä ottaa tilaa haltuun

Pitta Innaksen ajatuksen itse kasvatetun ruoan onnellisuutta tuovasta vaikutuksesta jakaa myös uudenlaista kaupunkiviljelemistä väitöskirjassaan tutkiva Krista Willman Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta.

Omin vaivoin kasvatettu kasvis on onnistuminen.

– Kaupungissa asuvat ovat ehkä vähän etääntyneet siitä, mistä ruoka tulee. Sitä kautta asia on alkanut kiinnostaa, ja monia houkuttaa ajatus siitä, että pystyisinkö ja osaisinko itsekin.

Willman listaa kaupunkilaisten viljelyinnon syiksi myös ekologiset ja eettiset seikat sekä terveysnäkökulman.

– Moni haluaa kasvattaa puhdasta ruokaa itse. Luomuruoan suosio heijastuu varmasti myös viljelemisen suosioon.

Krista Willman Kalevanharjun yhteisöviljelmällä
Yliopisto-opettaja Krista Willman kasvattaa vihanneksia ja yrttejä yhteisöviljelyksen lisäksi sekä kotiparvekkeellaan että palstallaan. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee uudenlaista kaupunkiviljelemistä.Jussi Mansikka / Yle

Hyötykasvit kasvavat nykyään monella vaatimattomammallakin parvekkeella, siirtolapuutarhamökit ovat haluttuja ja esimerkiksi kasvimaapalstoja joutuu Tampereella jonottamaan vuosia. Vuokraajien joukossa on yhä enemmän kaupunkiviljelemisestä kiinnostuneita nuoria aikuisia.

Uskon, että ruoan tuotanto on tulossa myös kaupunkeihin.

Krista Willman

Urbaani pienviljelijyys näkyy myös kasvatuslaatikkoina jättömailla kaupunkikeskustojen liepeillä. Uudenlainen kaupunkiviljeleminen on tullut jäädäkseen, Krista Willman uskoo.

– Paljon puhutaan siitä, että pitäisi olla vähän enemmän ruokaomavarainen ja varautua tulevaisuuden kriiseihin ihan valtion tasollakin. Uskon, että ruoan tuotanto on tulossa myös kaupunkeihin.

Tulevaisuuden yhteisöviljelmät saattavat Willmanin mukaan rakentua ns. luvallisille maille. Kaupunkiorganisaatiot voisivat esimerkiksi tarjota puitteita ja yhteistyötä kansalaisille. Yritystoimintaakin on aiheen tiimoilta näkyvissä.

Kalevanharjun yhteisöviljelmä
Kalevanharjun yhteisöviljelmä sijaitsee joutomaalla. Säkkien ja laatikoiden satoa vaalitaan ja kerätään porukalla.Jussi Mansikka / Yle

Toistaiseksi yhteisöviljelmät nousevat usein sellaisille alueille, joita ei varsinaisesti ole annettu viljeltäväksi. Rentouttavan puuhastelun ja terveellisen ruoan hankkimisen lisäksi jättömailla viljelemisellä onkin myös poliittinen ulottuvuus.

– Osalle kyse on puhtaasti vain ruoan kasvattamisesta, mutta kyllähän tässä myös otetaan kaupunkitilaa uudella tavalla haltuun. Monilla saattaa olla ihan tietoinenkin päämäärä, että halutaan tehdä kaupunkitiloista inspiroivampia ja vihreämpiä kysymättä siihen lupaa, Krista Willman sanoo.

Jokaisessa parvekkeessa on paratiisin mahdollisuus

Yhteisöviljeleminen joutomaalla onnistuu ilman omaa pihaa tai palstaa, ja hyvään vauhtiin pääsee myös parvekkeella. Pitta Innaksen kaupunkiparatiisin veroisia puitteita länsiaurinkoineen ei kaikilla ole, mutta satoisa ja kaunis parvekekeidas syntyy pienemmälläkin.

– Kannattaa ihan ensimmäisenä miettiä kasvit paikan mukaan, eli katsoa mihin suuntaan oma parveke on. Esimerkiksi timjami ei välttämättä menesty pohjoisparvekkeella, mutta ruohosipuli ja minttu saattavat hyvinkin antaa satoa, Pitta Innas ohjeistaa.

Jos en jatkossa enää tykkääkään kasvattaa tomaatteja, niin tuohon mahtuisi säleikköomenapuu termoruukussa.

Pitta Innas

Näsinneula siintää taustalla ja aurinko heijastuu kerrostalojen katoilta silmiin. Innas ropsauttaa siemenpussin auki ja ripottelee uutta salaattia itämään entisten viereen. Mieleen tulevat juurekset, joita ajatellen mielessä on kuulemma joskus käynyt siirtolapuutarhamökin hankinta. Siellä voisi kasvattaa kaalit, porkkanat ja vaikka omenat.

Parvekepuutarha
Pitta Innas

Toisaalta esimerkiksi omenapuun takia ei tarvitse vaihtaa parveketta pihaan, jos mielikuvitusta ja intoa vaan riittää.

– Olen ajatellut, että jos en jatkossa enää tykkääkään kasvattaa tomaatteja, niin tuohon mahtuisi säleikköomenapuu termoruukussa kasvamaan. Ja kun pihoille laitetaan usein vesiaiheita, niin olen ensi kesäksi suunnitellut tuohon pientä lampea. Sohvan viereen mahtuisi suorakaiteen muotoinen betonipalju, johon tulisi lumme ja iiris.

– Taidan olla vähän hullu, haaveilija nauraa kukkiensa keskellä.