Kaupungin vihaisimmaksi lesboksi haukuttu kertoo nyt, miksi Pride-kulkue pitää järjestää myös pohjoisessa: "Itse itkin koko matkan"

Aluksi kukaan ei halunnut antaa bilepaikkaa, mutta lopulta juhlijoita oli 800. Kahden maan rajakaupunkien, Haaparannan ja Tornion ensimmäisen BorderPriden järjestäjä Kiti Kalliomäki kertoo, miten taustalla kuohui.

Pride-paraatit
BorderPrider Torniossa ja Haaparannalla vuonna 2017.
Martu Väisänen/Ranneliike.net

– Koskas heteroille järjestetään kulkue?

– Miksi siitä pitää tehdä tuollainen sirkus, eihän heterotkaan järjestä kulkueita?

Some-kommentteja tältä keväältä. Vielä paljon pahempia kommentteja sai vuosi sitten Lapin rajakaupungissa Torniossa ensimmäistä Pride-tapahtumaa järjestänyt Kiti Kalliomäki. Nahkaa kasvoi nenänpäähän, mutta välillä itsekin rankan huumorin ystävä pysähtyi ajattelemaan: Onko tämän todella pakko mennä näin?

Yleensä kommentit tulevat miehiltä. Esimerkiksi Kalliomäen parisuhdetta on kommentoitu baarissa lähinnä seksifantasioilla. Viimeksi Kemin rannassa terassilla kavereidensa kanssa iltaa viettämässä ollutta Kalliomäkeä tuli puhuttelemaan ventovieras ihminen.

– Minä tiedän, että sinä olet Kiti ja olet se lesbo.

Eivät kaikki hyväksy tai ole vielä lähelläkään valmiita hyväksymään. Vihamielinen asenne sateenkaariaatetta kohtaan kytee yhä edelleen Suomessa. Kalliomäki sai huomata, että vihamielisyyttä on myös hänen kotiseudullaan.

– Some-ryhmissä keskustelun taso on ollut järkyttävä, Kalliomäki sanoo.

Hän huomaa itsekin olevansa välillä varovainen puheissaan. Kalliomäki on kotoisin pohjoisen pienestä teollisuuskaupungista, Kemistä, jossa ilmapiiri on välillä ahdistava ja lähes kaikki tuntevat toisensa.

– Sinä olet ainoa maalitaulu, mihin ihmiset voivat kohdistaa joko ihailunsa tai fobiansa, Kalliomäki sanoo.

Kiti Kalliomäki Rovaniemellä.
Kiti Kalliomäki muutti reilut puoli vuotta sitten Kemistä Rovaniemelle.Minna Aula / Yle

Vaikka eletään vuotta 2018, seksuaalivähemmistöillä on kaappi vastassa uusia ihmisiä kohdatessaan. Viime vuoden lopussa Kalliomäki muutti työn takia Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Yliopistokaupungissa ympäristö on suvaitsevainen ja Rovaniemellä Pride-kulkue on järjestetty jo kuusi kertaa. Silti hän joutui miettimään, milloin on hyvä aika kertoa uusille työkavereille.

32-vuotias Kalliomäki joutui tulemaan kaapista taas. Useita kertoja. Ja miettimään, onko se olennaista tietoa ja aiheutuuko siitä hänelle jälkikäteen ongelmia.

Jos näin ajattelee ihmisoikeustaistelija ja Setan hallituksen jäsen, varmasti moni muu kamppailee saman asian kanssa.

Kalliomäki sai maistaa pienten paikkakuntien ilmapiiriä ja vastustusta järjestäessään vuosi sitten ensimmäistä Pride-tapahtumaa Tornioon ja Haaparannalle. Kahden maan välillä marssivaa kulkuetta edeltävänä yönä Torniosta ja Haaparannalta varastettiin sateenkaariliput. Kalliomäki on nähnyt kuvan, jossa ääriliikkeen jäsenet polttivat lipun.

Sateenkaarilippujen varastamisesta on tullut tapa vastustaa aatetta. Viimeksi liput on varastettu tämän vuoden heinäkuussa Oulun Pride-tapahtumasta. Kalevan (siirryt toiseen palveluun) mukaan kulkueen reitin varrella seisoi kaksi Vastarintaliikkeen tunnuksin varustautunutta henkilöä, joita ei päästetty osaksi kulkuetta eikä puistojuhlaan.

– Miksi näistä pitää olla hiljaa, Kalliomäki sanoo.

Sateenkaarijuhlien jälkeen koittaa arki

100 000 ihmistä kokoontui heinäkuussa juhlimaan sateenkaariaatetta Helsinkiin. Enemmän kuin koskaan. Kauas on tultu 1980-luvulta, jolloin paikalla alle sata ihmisiä ja osalla päässään paperipussi. Helsingin Pride-hehkutus ei ole tänä päivänä kuitenkaan koko totuus Suomesta. Juhlien jälkeen jatkuu arki ja ihmiset palaavat koteihinsa. Osa palaa takaisin omalle paikkakunnalleen häpeään, pelkoon, kaappiin, halveksuntaan ja jopa väkivallan uhkaan.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema vaihtelee eri puolilla Suomea ja ihmiset muuttavat kotiseudultaan muualle, isompiin kaupunkeihin, missä elämä on helpompaa.

BorderPride Torniossa ja Haaparannalla vuonna 2017.
Martu Väisänen/Ranneliike.net

Helsingin Pride-juhla sai taakseen isoja yrityksiä, oli logoja ja siideripulloja sateenkaaren väreissä ja kuvissa iloisia ihmisiä juhlajuomien kanssa.

Älä koske minuun, homous tarttuu.

Kiti Kalliomäki

Kun Torniossa päätettiin vuosi sitten järjestää ensimmäinen Pride-tapahtuma, yritykset ja kunnat vaikenivat, eivätkä halunneet osallistua tapahtumaan. Lehtien tekstaripalstat kuumenivat ärtyneistä kommenteista ja järjestäjät saivat henkilökohtaista palautetta ja vihapostia.

Pride-huuma oli kaukana.

Sateenkaarilippujen varastamisen ja polttamisen lisäksi BorderPride kohtasi uhkailua. Ruotsista Suomeen marssineen kulkueen liikkumista turvattiin poliisisaattueessa vain Suomen puolella. Ruotsissa poliiseja ei ollut ja suomalaisessa rekisterissä ollut auto pääsi hurjastelemaan ja kiihdyttämään kohti kulkueessa käveleviä ihmisiä.

– Petyin siihen, että vihapuheelle ei uskallettu monessa paikkaa laittaa stoppia tai osallistua kulkueeseen, Kalliomäki sanoo.

Ennen kulkueen alkua, silloin Meri-Lapin SETA:n puheenjohtajana toiminut Kiti Kalliomäki odotti järjestäjäporukan kanssa, että kulkueeseen osallistuisi vain muutamia ihmisiä. Vastustus oli ollut niin ilmeistä loppumetreille saakka, etteivät he uskoneet ihmisten uskaltavan marssia julkisesti kaupungilla, sateenkaarilippuja heiluttaen.

Toisin kävi. Kun väki lähti liikkeelle Haaparannan torilta, he näkivät kuinka paljon ihmisiä oli tullut paikalle. Järjestäjät olivat odottaneet vain paria kymmentä ihmistä mutta Pride-kulkueeseen osallistui lopulta noin 500 ihmistä. Lisäksi kulkueella oli yleisöä reitin varrella ja iltabileisiin osallistui 800 ihmistä, vaikka aluksi moni ravintola ei halunnut ottaa heitä vastaan.

– En olisi ikinä uskonut, että ihmiset uskaltavat tulla ja näyttää, että tätä tarvitaan. Että yhdenvertaisuuden eteen kannattaa kävellä myös meidän alueella. Itse itkin koko matkan, Kalliomäki sanoo.

BorderPride Torniossa ja Haaparannalla vuonna 2017.
Martu Väisänen/Ranneliike.net

BorderPride -tapahtuma järjestetään myös tänä vuonna. Edelleen yritykset suhtautuvat varautuneesti ja yhtä lailla pilkkahuudot raikuvat. Kuitenkin ensimmäinen tapahtuma on myös pehmittänyt tietä ja nyt alueen ihmiset jo tietävät, mitä Pride mahdollisesti tarkoittaa.

Tapahtuman teemana on rakkautta yli valtion rajojen – rajaton rakkaus. Rakkauden julistajat marssivat maailman vapaimman rajan yli Haaparannalta Tornioon elokuun lopussa.

Kieltäkää Pride lapsilta!

Helsinki Pride -tapahtuman aikaan lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila tviittasi, että häntä on pyydetty toimimaan Pride-kulkueiden kieltämiseksi. Iltalehden (siirryt toiseen palveluun) mukaan Kurttila on saanut jyrkkääkin palautetta. Hänen mielestään lapset voivat osallistua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia kannattavaan tapahtumaan.

Kurttila asettuu myös puolustamaan kiusattuja sateenkaarinuoria. Viime vuoden kouluterveyskyselyn (siirryt toiseen palveluun) mukaan erityisesti sateenkaaripojat saavat osakseen uhkailua, kiusaamista ja jopa väkivaltaa.

Petyin siihen, että vihapuheelle ei uskallettu monessa paikkaa laittaa stoppia.

Kiti Kalliomäki

Itsekin paljon kritiikkiä saanut Kiti Kalliomäki iloitsee siitä, että joku uskaltaa näkyvästi puolustaa vähemmistöjä ja tuoda mielipiteitään esille.

– Minulle tulevat kylmät väreet, kun joku uskaltaa sanoa vastaan, Kiti Kalliomäki sanoo.

Hän sanoo vaikuttuneensa myös tämän vuoden Kokkolassa järjestystä Pride-tapahtumasta. Kokkolassa ei toimi paikallista Setaa, vaan ajatus tapahtuman järjestämisestä lähti kaveriporukasta.

– Ajattelin, että näinhän sen pitäisi olla, Kalliomäki sanoo.

Myös Kokkolassa Pride-tapahtuma herätti keskustelua. Prideä pidetään ääriliikkeen asiana, mutta järjestäjien mukaan Priden tarkoitus on jakaa asiallista tietoa.

– Ihmiset joilla ei ole tietoa tai jotka eivät halua ottaa sitä vastaan, ajattelevat, että Pride on ääriliikkeiden asia. Jokaisen pienen paikkakunnan pitäisi järjestää Pride, koska se avaa silmiä – päättäjienkin.

Toki sen lisäksi pidetään hauskaa ja osallistujat saavat toisistaan vertaistukea. Kalliomäki tietää itse, kuinka vaikeaa pienellä paikkakunnalla on tulla kaapista. Häntä itseään ahdisti ja pelotti kertoa ensimmäistä kertaa tyttöystävästään edes omalle äidilleen.

"Sinusta ei tule mitään"

Kiti Kalliomäki on saanut vahvuutta silloin, kun häntä on lytätty tai vähätelty. Yläkoulun opinto-ohjaajan sanat ovat jääneet mieleen. Ne ovat myös vahvistaneet sitä, että hän ei tyydy siihen, mitä maailmalla on tarjota, vaan haluaa olla muuttamassa sitä.

– Minulla on lukihäiriö ja opo sanoi, että sinusta ei tule mitään, kannattaa mennä tekevälle alalle, Kalliomäki kertoo.

Moni ei uskoisi, että kyseessä on sama Kiti. Lapsena hän oli ujo ja hiljainen, ja meni mielellään äidin jalkojen taakse piiloon.

– Olin ujo, ylipainoinen mammantyttö, mutta löysin oman ääneni ja haluan puhua myös muiden puolesta ja auttaa.

Hän on opiskellut terveydenhoitajaksi ja seksuaaliterapeutiksi. Tällä hetkellä hän työskentelee Rovaniemellä päihdenuorten auttamiseksi.

Kiti Kalliomäki Rovaniemellä.
Kalliomäen perhe ja ystävät hyväksyivät hänet. Pikkuhiljaa itsevarmuus on kasvanut eikä hän enää mene takaisin kaappiin.Minna Aula / Yle

Kalliomäki valittiin vuoden alusta valtakunnallisen Setan hallitukseen ja Kalliomäellä on selkeä tavoite edustuskaudelleen.

Joka paikassa tarvitaan ravistelua, myös siinä, että pohjoisessa ei vieläkään juuri tiedetä Setasta. Hän on tällä hetkellä hallituksen ainoa pohjoisessa asuva edustaja ja haluaa kertoa siitä, miten erilaista vähemmistöjen kohtaaminen on pohjoisessa vaikkapa verrattuna isoihin kaupunkeihin.

– Ei millään pahalla pohjoista kohtaa, mutta me eletään jossakin muinaisajalla. Olisi ihanaa, että tultaisiin tähän hetkeen, Kalliomäki sanoo.

Viime vuoden kouluterveyskyselyssä sateenkaarinuoret ovat kertoneet kokevansa seksuaalista väkivaltaa, fyysistä uhkailua ja syrjivää kiusaamista vapaa-ajalla. Paljon enemmän kuin heteronuoret. Kasvatussosiologian dosentti, tutkija Jukka Lehtonen Helsingin yliopiston sukupuolen tutkimuksen oppiaineesta on huolissaan transihmisten syrjimisestä, uskonnollisista eheytyshoidoista ja intersukupuolisten vauvojen sukuelinten muokkaamisesta joko tytöksi tai pojaksi.

Kouluterveyskyselyn mukaan noin viisi prosenttia yläkoulun, lukion ja ammatillisten oppilaitosten nuorista kokee sukupuolensa eri tavoin kuin heidän virallinen sukupuolensa on. Toisen asteen opiskelijoista noin kymmenen prosenttia ei koe itseään heteroiksi.

Järjestötyössään Kalliomäki on kuullut lukuisia tarinoita muun muassa uskonnollisesta vastustuksesta, peloista ja tiedonpuutteesta. Arjessa ihmiset saavat kuulla herjaa, läppää ja jopa halveksuntaa.

– On sanottu, että älä katso tai älä koske minuun, homous tarttuu, Kalliomäki sanoo.

Kun auttajasta tuli autettava

Kiti Kalliomäki on saanut kuulla olevansa vain kiintiöhomo ja kaupungin vihaisin lesbo. Hän tietää, että moni muu saa kuulla ja kokea vielä paljon pahempaa. Kaikki eivät halua puhua ääneen, olla esillä ja barrikadeilla.

Sen takia Kalliomäen täytyy. Koska hän ei aio olla enää hiljaa.

Hän on joutunut käymään oman kamppailunsa, kun hän tajusi yhtäkkiä aikuisiällä olevansa rakastunut samaa sukupuolta olevaan. Hän on myös itse ollut pitkään hiljaa, koska kertominen pelotti.

Hän salasi ensimmäisen parisuhteensa naisen kanssa myös läheisiltään. Ulkopuolisten maalaamat kuvat omakotitalosta, perheestä, farmariautosta ja koirasta ahdistivat, ja se, että kaikki olettivat hänen olevan hetero.

lman burnoutia en olisi uskaltanut tulla kaapista ulos.

Kiti Kalliomäki

Salailun lisäksi häntä painoi riittämättömyyden tunne. Päihde- ja mielenterveystyötä pohjoisessa tehnyt Kiti Kalliomäki ei kokenut tekevänsä tarpeeksi. Hän halusi pelastaa kaikki ja olla töissä paras. Kuusi vuotta sitten auttaja tarvitsikin itse apua. Hän jäi sairauslomalle työuupumuksen takia.

Ilman sitä, hänen salailunsa olisi voinut jatkua pidempään.

– Ilman burnoutia en olisi uskaltanut tulla kaapista ulos, Kalliomäki sanoo.

Trauma sai hänet toimimaan ja hän kertoi lopulta omalle äidilleen, tuskanhiki otsallaan, pitävänsä naisista.

Kalliomäen perhe ja ystävät hyväksyivät hänet. Pikkuhiljaa itsevarmuus on kasvanut eikä hän enää mene takaisin kaappiin.

Kun ensimmäisessä suhteessa tuli ero, Kalliomäki joutui miettimään, kuka hän nyt on. Aluksi tuli voimakas lokerointi. Kalliomäki ajatteli, että hän on kokeilunhaluinen, toisaalta että hän on bi tai hetero. Jossain vaiheessa lokeroiden seiniä ei enää tarvittu.

– Määrittelen itseni Kitiksi. Minun on hyvä olla sellaisena kuin olen, tykätä niistä ihmisistä, jotka herättävät minussa tunteita. Ei sen vuoksi, mitä sukupuolta nämä ovat.

Kalliomäki ei tänä vuonna järjestä BorderPride -tapahtumaa, mutta on täydestä sydämestään mukana. Hän toivoo, että taustatukea tapahtumalle löytyisi enemmän ja niin sanalliselle kuin sanattomalle vihapuheelle ei annettaisi enää sijaa. Pride-juhlat voivat olla jollekin nuorelle ainoa mahdollisuus olla oma itsensä, ilman että kukaan katsoo kieroon.

– Voit antaa edes yhdelle ihmiselle tunteen, että hän on hyväksytty. Prideillä nuoret, joilla on kotona vaikea olla, saavat olla itsensä. Edes yhden päivän vuodessa.