Analyysi: Työllisten määrä kasvaa Suomessa räjähdysmäisesti, mutta työttömyys vähenee hitaammin – Sipilän hallituksen “työllisyysihmettä” selittää tyypillinen talouden nousukauden ilmiö

Uusista työllisistä suuri osa on tullut työvoiman ulkopuolelta. Joukossa on paljon opiskelijoita.

työllisyys
Puhekuplia, joiden sisällä poliitikkojen twitter-kommentteja.
Hallituspuolueiden kansanedustajat hehkuttivat uusimpia työllisyyslukuja Twitterissä kesällä 2018.Yle Uutisgrafiikka

Monet hallituspuolueiden edustajat ovat kesän aikana juhlineet sosiaalisessa mediassa Suomen huomattavasti parantunutta työllisyyttä – ja hallituksen tärkeää roolia muutoksessa.

Myhäily jatkui tällä viikolla uusimpien työllisyyslukujen tultua julki. Ne ovatkin komeaa luettavaa.

Mutta kuinka paljon kunnia uusista työllisistä kuuluu hallitukselle? Vai onko vientivetoinen Suomi vain päässyt nauttimaan maailmantalouden kasvun hedelmistä?

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus asetti kautensa alussa kaksi keskeistä työllisyystavoitetta: työllisten määrää piti nostaa 110 000:lla ja työllisyysprosentin nousta 72:een vaalikauden loppuun eli 2019 mennessä.

Valtaosa talousviisaista piti tuolloin tavoitteita epärealistisina.

Kolmessa vuodessa työllisyysaste on kohonnut 71,8 prosenttiin (siirryt toiseen palveluun). Työllisten määrä on noussut lähes 120 000:lla (siirryt toiseen palveluun). Hallitus on jo käytännössä lunastanut puheensa.

Työllisyys on noussut kuluvana vuonna hurjaa vauhtia.

Suurin osa uusista työllisistä on kokoaikaisia, vaikka myös osa-aikaisen ja määräaikaisen työn määrä on kohonnut. Myös tehtyjen työtuntien määrä on noussut.

Hallituksen aktiivimalli ei vaikuta luovan tilastoihin merkittävästi “valetyöllisiä”. Työllisyyden kasvu on ainakin pääosin ihan aitoa.

Vaikka työllisten määrä kasvaa, työttömyys ei vähene samaa vauhtia.

Työttömien nuppiluku on pienentynyt alle 60:000:lla, vaikka uusia työllisiä on tullut lisää lähes 120 000, kertoo Tilastokeskus.

Suuri joukko uusista tekijöistä onkin tullut työelämään työvoiman ulkopuolelta.

Kyse on nousukaudelle tyypillisestä ilmiöstä. Kun kysyntä työmarkkinoilla kasvaa, töitä riittää myös ihmisille, jotka eivät ole niitä aktiivisesti hakeneet.

Vastaavasti taantumassa yhä useampi siirtyy työvoiman ulkopuolelle, esimerkiksi opiskelemaan.

Tilastografiikka työvoiman ulkopuolella olevien määrästä.
Yle Uutisgrafiikka

Työvoiman ulkopuolista ei lasketa työttömäksi eikä työlliseksi. Kun työvoiman ulkopuolelta tullaan työllisiksi, työttömyysaste laskee, vaikka työttömien määrä ei vähenisi.

Suurin osa työelämän ulkopuolisista on eläkeläisiä ja opiskelijoita (siirryt toiseen palveluun). Loput ovat esimerkiksi pitkäaikaissairaita, lomautettuja, varusmiehiä tai lasta kotona hoitavia.

Koska eläkkeeltä palataan harvemmin työelämään, voi olettaa, että merkittävä osa uusista työllisistä on ollut opiskelijoita. Osa heistä on voinut lähteä työelämään valmistumatta.

Yle pyysi Tilastokeskukselta laskelman uusien työllisten taustoista.

Uusimmat tiedot ovat vuodelta 2016. Osuuksissa tuskin on tapahtunut suurta muutosta, koska Suomessa on eletty nousukautta tämänkin jälkeen.

Tilastosta selviää, että uusista työllisistä 42 prosenttia oli edellisenä vuonna työttömänä ja 38 prosenttia opiskelemassa.

11 prosenttia oli “muita työvoiman ulkopuolella olevia”. Heitä ovat esimerkiksi “kadonneita työmiehiä”, jotka ovat voineet tehdä satunnaisia keikkahommia, mutta eivät ole enää aktiivisesti etsineet töitä. Nyt he ovat päässeet taas työn syrjään kiinni.

Tilastografiikka uusien työllisten taustasta.
Yle Uutisgrafiikka

Sipilän hallituksen “työllisyysihmeestä” vain noin puolet selittyykin työttömyyden vähentymisellä. Suuri merkitys on aiemmin työvoiman ulkopuolella olleilla opiskelijoilla ja työuransa loppupuolella olevilla, jotka ovat löytäneet töitä talouden hyvässä imussa.

Lisäksi työllisyysaste nousee myös sen vuoksi, että ihmiset työskentelevät entistä vanhemmiksi.

Kovia työllisyyslukuja ei nähdä vain Suomessa. Työllisyys kasvaa koko EU:n alueella (siirryt toiseen palveluun), ja työttömyys on painunut jo 2008 alkanutta globaalia finanssikriisiä edeltävälle tasolle.

Myös tämä kertoo siitä, että Suomen lukemiin on vaikuttanut eniten yleinen hyvä talouskehitys maailmalla.

Suomessa työllisten määrä on jo ylittänyt finanssikriisiä edeltävät luvut. Sen sijaan kesäkuun työttömyysaste 7,2 oli yhä prosenttiyksikön korkeampi kuin juuri ennen finanssikriisiä.

Suomi ei ole onnistunut työttömyyden vähentämisessä suhteessa yhtä hyvin kuin EU-alueen maat keskimäärin.

Tilastografiikka työllisten ja työttömien määrästä.
Yle Uutisgrafiikka

Toki hallituskin on tehnyt toimia, jotka ovat voineet piristää työllisyyttä. Esimerkkeinä voi mainita työttömien aktivoimiseen pyrkivän aktiivimallin (siirryt toiseen palveluun), yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi sorvatun kilpailukykysopimuksen (siirryt toiseen palveluun) ja sen vaikutuksia palkansaajille kompensoineet veronkevennykset.

Myös normien purkaminen on voinut helpottaa yritystoimintaa ja kilpailua ja sitä kautta tukea työllisyyttä.

Näiden asioiden tarkat vaikutukset työllisyyteen eivät kuitenkaan ole tiedossa.

Ilmassa on merkkejä siitä, että työttömyys Suomessa alkaa saavuttaa rakenteellista tasoaan.

Rakenteellinen työttömyys ei vähene, vaikka samaan aikaan olisi työvoimapula.

Suomen Pankin arvion (siirryt toiseen palveluun) mukaan työttömyysasteen lasku on ollut tähän asti suhdanneluonteista eikä rakenteellinen työttömyys ole pienentynyt. Arviot Suomen rakennetyöttömyydestä vaihtelevat runsaan 7–8 prosentin välillä.

Yritykset ovat raportoineet merkittävistä rekrytointivaikeuksista kaikilla päätoimialoilla (siirryt toiseen palveluun), vaikka työpaikkoja on tarjolla yhä enemmän.

Tilastografiikka
Yle Uutisgrafiikka

Suomessa on Tilastokeskuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan noin 200 000 työtöntä. Työ- ja elinkeinoministeriön (siirryt toiseen palveluun) (TEM) mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa (te-toimisto) oli kesäkuussa yli 270 000 työnhakijaa. Erot luvuissa johtuvat laskentatavoista (siirryt toiseen palveluun).

Työttömyys ei voi enää merkittävästi laskea suhdanteiden ansiosta, vaan tarvittaisiin myös rakenteellisia uudistuksia. Varsinkin, kun talouskasvu on hiipumassa pitkällä aikavälillä alle 1,5 prosenttiin.

Suhdanteet vaihtelevat, mutta talouden rakenteet määrittävät sen, miten työllisyys ja työttömyys kehittyvät pitkällä aikavälillä.

Mitä sitten hallitus voi tehdä rakennetyöttömyyden alentamiseksi? Sen taso kun ei ole mitenkään kiveen hakattu.

Yksi iso asia olisi perhevapaaudistus, jonka on lisätä vanhemmuuden tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa työelämässä. Uudistus ei kuitenkaan toteudu tällä kaudella.

Työelämässä hallitus yrittää purkaa kannustin- ja kohtaanto-ongelmia. Työttömän osaamistaso ja yrityksen tarpeet sekä työttömän ja työpaikan maantieteellinen sijainti eivät kohtaa tarpeeksi usein.

Esimerkiksi opetusministeriön lakialoitteen (siirryt toiseen palveluun) tarkoitus on parantaa eri elämäntilanteisiin sopivia jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia korkeakouluissa.

Sosiaaliturvan uudistuksella (siirryt toiseen palveluun) on puolestaan tarkoitus varmistaa, että työnteko kannattaa aina. Jotkut katsovat, ettei työstä maksettava palkka ole riittävä sosiaaliturvaan nähden.

Tilastografiikka eri työttömyyslajeista.
Yle Uutisgrafiikka

Vaikka alityöllisten, piilotyöttömien ja pitkäaikaistyöttömien määrä on vähentynyt, heitä on silti yhä kymmeniä tuhansia enemmän kuin viime noususuhdanteessa ennen finanssikriisiä.

Suomessa on iso joukko ihmisiä, jotka eivät työllisty edes nousukaudella.

Tekemistä siis riittää.

Seuraava tavoite poliitikoille pitäisikin olla työllisyyden nostaminen pohjoismaiselle 75–80 prosentin tasolle. Jos ikääntyvä Suomi haluaa pitää kiinni nykyisestä hyvinvointivaltiosta, se voi olla jopa edellytys.

Lue myös:

Tilastot ovat täynnä tunnin viikossa töitä tekeviä valetyöllisiä ja 5 muuta väitettä – voiko työllisyystilastoihin luottaa?

Työllisyys kasvoi vahvasti alkuvuonna – työllisyysaste noussut vauhdilla lähelle hallituksen tavoitetta